Kepun ministerit tekevät saman virheen kun mitä teki Soini opetuslapsi- ministereineen edellisessä hallituksessa.
Nimittäin, kun oma paikka on muodostunut tärkeämmäksi kuin niiden etujen puolustaminen, joilta valtakirjansa ovat vaaleissa lunastaneet.
Vaikka nyt kehysriihessä näytellään draaman kaarta, niin onhan se kepun esiintyminen ollut jo kaksi vuotta melkoista teatteria ja komediaa hallituksessa.
Nyt on kepulaisten enään turhaa odottaa, että kansalaiset heihin luottaisivat, vaikka väliaikaisesti pellenpuku onkin piilotettu tupaillan piironginlaatikkoon.
Olisi yhteiskunnan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta paras vaihtoehto, koronasta huolimatta, että hallitus vaihtuisi ja tilalle tulisi kokoomuksen, demareiden ja perussuomalaisten hallitus, jossa kokoomus hoitelisi kapitaalin kammarit, demarit katsoisi että proletaari ei kuolisi nälkään ja perussuomalaiset pitäisivät huolen, että nämä kaksi ei tappaisi toisiaan ja oikeudenmukaisuus tulisi vallitsevaksi.
Hallituksessa on nyt liian paljon marginaalipuolueita syömässä kuormasta ja noukkimassa rusinat pullasta.
Onneksi muut ovat niin fiksuja, ettei kukaan lähde persujen kanssa marjaan. Demarit ei missään tapauksessa saati kokkarit ei ikinä. Kepu saisi hepulin. Rkp menee mieluummin vaikka Siperiaan. Hjallis on ainoa riittävän pöljä.
Eipähän tämä Heikin kommentointi yllätä, samaa jargonia ja levyn pyörittämistä samassa urassa.
Nyt ravistellaan hallitusta ja vahvasti, uudet pääministeriehdokkaat odottavat vuoroaan, eivätkä varmaan ihan suotta. Tyrkyllä ovat vahvasti Saarikko ja Kiuru ja sitä uutta pestiä odottava Marin. Marinin mahdollisuuksia kylläkin epäilen, Lapissa muhii ehkä yllätys.
Kyllä on mediataloilla paljon toimittajia, kun osa heistä päivystää kehysriiheen matkaavia ja sieltä palaavia politikkoja lähes yötä päivää valtioneuvoston rapunpielessä ja kommentteja kysellään keskeneräisistä asioista.
Neuvottelisivat nyt jos kykenevät ja tulkoon sitten vasta kameroiden eteen ilmoittamaan tuloksista, eikä jokaisella tupakkatauolla hakeuduta linssiluteeksi.
Tiedänhän minä että teatteriahan tämä on, mutta jos tämän on tarkoitus olla draamaa, niin minusta se on kyllä trakikoomista.
Tuosta olen Arvin kanssa samaa mieltä. Etsivät taas jotain keskeneräistä ”kauheaa, yllättävää, hirveää” lööppiinsä.
Toimittajat ovat kuin sakaalilauma, jotka veren ( jutun ) vainuttuaan rientävät saaliinjaolle ja ovat näkevinään jo politikkojen jalkaterän asennosta ja silmän iiriksestä, mitä seuraavana on odotettavissa.
Mutu tuntumalla heitellään kansalaisille lööppejä, jotka ovat kuin bentsiiniä heittäisit medialukutaidottomien liekkeihin.
Kolmas valtiomahti ja vallan vahtikoira on muuttunut poliittisten puolueiden puudeliksi ja kun ennen tehtiin tutkivaa journalismia, niin nyt tutkiva sanan käytön voi kyllä unohtaa heidän filosofiastaan.