Kun sanotaan, että suomalaiset ovat kateellista kansaa, niin en kyllä tätä alleviivaa ainakaan omalta kohdaltani.
Minulle on yksi lysti, vaikka joku tienaisi, perisi, voittaisi lotossa tai muuten ylpeilisi rikkauksillaan ja omaisuuksillaan, eikä minun tarvitse vanhaa autoani lähteä kateudesta vaihtamaan uuteen Mersuun tai muuhunkaan kalliiseen menopeliin vain siksi, kun naapurini pihassa sellainen seisoo.
Enkä hommaa kyllä sellaista asuntoakaan, joka on omiin käyttötarkoituksiini lukaali, jossa on turhia neliöitä lämmitettävänä.
Ja jos näiden rikkaitten taustoja vähän tongitaan, niin useimmilla taustalta löytyy velka, eli syödään enempi kuin tienataan.
Minä olen onnellinen mitä minulla on, on oma tupa ja oma lupa, eikä ulosottomies eikä velkojat kopistele porstuassa ja voi syödä ja juoda menemättä konkurssiin ja ulkomaanmatkojakin voisi tehdä vaikka joka viikko, mutta en sitä tee vaikka ilmaiseksi vietäisiin.
Minä olen jopa tyytyväinen eläkkeeseeni ja suuren suuri se ei ole, mutta kun on elänyt kohtuudella, niin nyt on sitten hyvä nauttia ilman huolen häivää huomisesta taloudellisessa mielessä.
Enkä kyllä veikkauksilla enkä muillakaan rahapeleillä pyri miljonääriksi pääsemään, en tarvitse enempää kuin mitä minulla nyt on ja en viitsisi siinä vaivassa olla, että viikottain odottaisin lottopallojen pompahtelua hyrrässään.
Kukin taaplaa tyylillään ja en kyllä rupea luistelutyyliä harjoittelemaan, kun perinteinen riittä minua viemään sinne minne haluan omaan tahtiini, jos nyt tällainen metafora tähän sallitaan.
Ollaan tyytyväisiä mitä meillä on, eikä tavoitella sitä mitä emme tarvitse.
Hyvä avaus taas kerran Arvi.
Minä kyllä sanoisin; näitä kateellisia tälläkin palstalla löytyy ihan riittävästi, kuka kadehtii kenenkäkin, eläkettä, suuria tuloja, hienoa autoa … jne.
Kuten mainitsit; minullakin tuo velattomuus, oma talo, riittävä eläke, jne, kunhan menot pitää kurissa, pärjäillään.
Se vaan pitäisi aina muistaa, että pääsääntöisesti eläke perustuu ikään ja edeltäviin tuloihin. Kunhan sen työuransa savotoi; tuleehan se sitten viimeinkin tämä ”eläketaivas”, itse kullekkin ”kadehdittavaksikin”.
Niin Kalle,- se on kumma, että mitä enempi joillakin on, niin aina vaan lisää sitä haluavat.
Eräältä mieheltä kysyttiin, että mitä tekisit jos voittaisit lotossa miljoonan, johon sälli vastasi, että ensiksi laittaisin osan rahoista viinaan ja naisiin ja loput mitä jää laittaisin huvituksiin .
Kalle balduroi kansan tapaan. Eläkesumma ei perustu vain ansioihin eikä palkkaan, vaan riippuu pitkälti siitä, miten kauan elää. Pitkään eläminen ei ole mikään ansio sinänsä yhteiskunnan kannalta.
Tästä seuraa se, että mitä pidempään on tekemättä mitään yhteiskunnan hyväksi sitä enemmän saa rahaa. Se joka on antanut kaikkensa jo ennen eläkkeelle pääsyä, ei saa mitään.
”Sosiaaliperusteisen eläkejärjestelmän” pitäisi olla nimensä veroinen.
Sen pitäisi turvata eläkeoikeus köyhillekin, jotka tilastojen mukaan kuolevat nuorena, toisin sanoen pienituloisille miehille, joiden eläkkeen leikkaaminen syntymävuoteen perustuvan elinaikakertoimen perusteella on hönttien hommaa.
Elinaikakertoimen pitäisi perustua lähinnä eläketasoon ja sukupuoleen, koska niillä on yhteys elinikään.
Eläkeläiset kadehtivat turhaan työssä käyviä, kun eläkeindeksi ei seuraa palkkaindeksiä täysimääräisesti. Takaahan elinkustannusindeksi ostokyvyn säilymisen.
Iän mukaan aleneva eläke olisi oikeudenmukainen, koska vanhemmiten joudutaan elämään muiden keräämillä eläkesäästöillä.
Eläkeläinen ei ole yhteiskunnalle työtöntä arvokkaampi.
Eurottaminen on lisännyt työttömyyttä.
Kelluva markka olisi suhdannemittari. Jos arvo alenisi niin silloin pitäisi pidättäytyä palkkojen korotuksesta, jotta tuotannon kilpailukyky säilyisi. Jos markan arvo kohoaisi, voisi palkkojakin korottaa.
Aikoinaan markkaa ei kellutettu ehkä sen takia, että lakkokenraalit olisivat reagoineet järjen vastaisesti, jolloin markan arvo olisi alentunut edelleen.
Järjen vastainen oli myös yleislakko v. 1956, kuluttajahintojen vapautuksen jälkeen. Lakko johti työläisten elintason alenemiseen.
Markan kelluminen alas päin Holkerin hallituksen talouskatastrofin jälkeen virkisti talouselämää, koska lakkokenraalit olivat pelästyneet katastrofista sen verran, etteivät enää uskaltaneet lähteä tärvelemään kilpailukykyä enempää.
Kyllä toisten eläkkeitä kannattaa kadehtia.
Itse olen sen verran korkeita veroja ja eläkemaksuja työaikanani maksanut, että katson eläkkeeni itse kustantaneeni.
Lisäksi joudun nyt maksamaan n. 10% rosvoveroa, jotta en eläisi leveämmin kuin ne suunnilleen saman palkan saajat, jotka maksavat eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja – itselleen.
Minun 10% rosvoverosta ei senttiäkään tule minulle takaisin eikä eläkkeeni siitä kasva.
Edelleen eläkerahastojen arvo nousee koko ajan eikä niiden tuottojakaan jaeta kokonaan eläkkeisiin, joten niistä maksetuista rahoista riittää Magen ikäiselle nuoremmallekin sakille enemmän.
Olen myös koko työikäni maksanut maksut ”kansaneläkkeestä”, mutta en saa siitäkään senttiäkään, vaan nekin rahat jaetaan muille.
Se riippuu olennaisesti elinajastasi, oletko ansainnut eläkkeesi vaiko et. Jos elät normia enemmän, eläke muuttuu sosiaaliavuksi. Elinaikakerroin pitäisi uudistaa kiireesti, mutta voi olla, ettei sitä voisi soveltaa nykyisiin eläkkeisiin. Asiaa säädetään ”raippaverolla”, mutta se on epäoikeudenmukainen siinä mielessä, että muuttamalla veroparatiisiin voidaan pakoilla veroja. Totuuteen perustuvaa elinaikakerrointa ei voisi pakoilla.
Eläkeläinen ei ole eläkeyhtiöiden omistaja, joten eäkeyhtiöiden voitot eivät kuulu hänelle. On hyvä, että yhtiöillä on vararahaa. Maailmantalous voi romahtaa. Jolloin maksukykyä ei välttämättä ole.
Eurottaminen mahdollisti Kreikan talouden tuhon. Onneksi ei eläkeyhtiöillämme ollut merkittäviä sojoituksia Kreikassa. Ehkä eläkeyhtiöiden ekonomit olivat ymmärtäneet Kreikan tilanteen paremmin kuin Kreikan eurottamisen hyväksyneet poliitikkomme.
Neuvostoliiton mentyä konkkaan, hävisivät ihmisten säästämät eläkerahat. Väestön elinikä aleni selvästi senkin takia, että terveydenhuolto romahti. Moni tappoi itsensä viinalla.
Kuten totesin, olen maksanut progression takia sen verran veroja, kansaneläkemaksuja ja edelleen maksan sen 10% rosvoveroa, että olen eläkkeeni kustantanut , vaikka kuinka eläisin yli sen teoreettisen elinajan.
Eläkeyhtiön omistaja en ole, mutta minunkin maksamilleni rahpille tulee tuottoja.
Oikeudenmukaisesti ne tuotot kuuluvat ennemmin minulle kuin sinulle ja sukupolvellesi.
Kun eläkeyhtiöiden varallisuus on kasvanut koko ajan, se ei ole sinun ja sukupolvesi ansiota, vaan se on tapahtunut aiempien sukupolvien maksamien rahojen tuotolla.
Kuitenkin se raha tullaan jakamaan mm. teille, joten turha on kadehtia nykyeläkeläisten eläkkeitä, kun heidän ansiostaan sinullekin on enemmän jaettavaa.
En minä poliitikkojen tyhmyyttä kadehdi, kun sanon, että ovat kehittäneet köyhiä ryöstävän systeemin.
Minä itse en siitä hyötyisi rahallisesti, jos köyhän kuppaamisesta luopuisivat. Antaisi vaan uskos oikeudenmukaisuuteen.
Tyypillistä arvimaista huumoria; ei ripaustakaan politiikasta, tuo avauskin oli täysin politiikkavapaa, joskin huumorin ripaus sielläkin.
Se, tuo huumorin viljeleminen tällä alustalla vaikuttaa pikkuisen lähes katoavalta kansanperinteeltä. Täällä kotimaan politiikan asiantuntijat mellastavat, samoin muutama ulkopolitiikan, varsinkin Venäjän ja USA:n politiikan ”erikoisasiatuntijat” ovat voimissaan.
Mukavaahan olisi aina joskus lueskella ihan arkipäiväisiä juttuja ja mielellään huumorilla ryyditettyinä.
Kalle,- vaikka minä kirjoitan politiikasta tosissani, niin kuitenkin suhtauden siihen(kin) osin huumorilla, sillä vähäiset ovat vaikutusmahdollisuuteni vallitsevaan tilanteeseen.
Ei kai Kalle nyt vaan kadehdi asiantuntijoita.
No, näitä asiantuntijoitahan tälläkin alustalla riittää; en suinkaan kadehdi.
Se on Kalle hyvä se, minä jo vähän epäilin.
Niin, ja ettei tämä menisi yksipuoliseksi Arvin tekstien ihailuksi; osaa se Arvi myös puoluepoliittisestikkin julistaa aivan poliittisen agitaattorin termein mutta sielläkin kielikuvissa olen ollut huomaavinani myöskin huumoria.
Kommentoinut olen joitain Arvin tekstejä olen mutta vähintäänkin lähes positiivisesti erilaisia kielikuvia kommentoinut.
Minusta nyt ei PS:n kannattajaa saa kuin ei minkään puolueen kannattajaa. Minä kun sitten olen ainoastaan minä ja minua ei helposti muuteta.
Vähissä on elämän sisältö jos muita joutuu kadehtimaan.
Kadehtimisen kadehtiminen se vasta viheliäistä on, ikään kuin toisessa potenssissa.😐
Oikeastaan Mika, tuo kuulunee ihmisluonteeseen; ei yksin suomalaiseen.
Kalle, no onhan se noinkin ja jos oikein on rehellinen niin kyllä sitä itsekin joskus vähän kadehtii, mutta ei vaurautta, eikä omaisuutta vaan esim. sitä, että miten joskus pystyi harrastaamaan liikuntaa rajoituksetta, sai nukuttua yönsä, pystyi paiskomaan raskaitakin hommia hullun tavalla.
En sillä, että olisin katkera, mutta kyllä se välillä ihan oikeasti ottaa otsaluuhun kun parikin viikkoa taas herää joka jumalan kerta kun nukkuessa asento vaihtuu. On pakko nousta tramppaamaan, välillä pihalle asti, jotta helpottaisi ja saisi uudelleen koittaa nukkumista.
No kohta pitää lähteä magneettiin, niin eiköhän siellä selviä missä mennään.
Minulla ei ole mitään noista mainitsemisitanne, paitsi velattomuus ja pieni eläke. Päivääkään en ole elämäni aikana ollut työttömänä, mutta ihan tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni ”ostin” liian pienen eläkkeen. Se on se yrittäjän periongelma, kun niitä menoja on jatkuvasti, eikä sitä omaa süuta tule riittävästi ajateltua. Mutta näillä mennään, ihan ajattelemattta muiden omaísuuksia.
Minä luistelin kahdella suksella jo 70-luvulla eli silloin, kun pitkän matkan Siitonen yritteli luistella yhdellä suksella 70-luvulla.
Yhden viestikisan voitimme. Tavaritsit ihmettelivätten, kun tälläinen kankea sälli tuli kärjessä ensimmäiseen vaihtoon. Sitten kateelliset kielsivät luistelun joksikin aikaa, kunnes tuli omat sarjat.
Nyttemmin ei meinaa happi suksiluisteluun riittää. Jääluistelu hokkareilla on kyllä kevyttä. Vuosi sitten vetelin järvellä sellaisia spurtteja, että kadehtijoita oli yhtä paljon kuin näkijöitäkin ts. ei ketään. Mutta en olettanut tuota riemua enää kokevani. Nyt kadehdin tuota vuotta nuorempaa häiskää.
Lottovoittajia kai vähemmän kadehditaan. Johtuu kai siitä, ettei tarvitse kadehtia voittajan kykyjä rahojen lisäksi. Eikä tarvitse tehdä huijausolettamaa eikä myöskään riisto-olettamaa.
Nyt olisi haaveena voittaa milli Jokerissa. Minulla on numerosarja, johon on osunut parin vuoden kuluessa kymmeniä kertoja. Voitolla en kuitenkaan vielä ole, sillä kahdessa vuodessa on yli 300 arvontakertaa. Jospa vihdoin olisi oikeiden numeroiden kokoontumisajo.
Niinpä olen tässä miettinyt, mikä olisi eettinen menettelytapa tuolle rahaläjälle. Kaikilla tavoilla näyttäisi olevan oma varjonsa. Pitäisi kai optimoida.
Jos totta puhun, mie vähän kadehdin muslimiehiä. Niillä kun ei ole naishallituksia, jotka sotkevat kaiken sotkettavissa olevan, ja niiden kun ei tarvitse hyppiä eikä nöyristellä punavihreiden feministien mielihalujen mukaan, eikä kaiketi muslimiesten tarvitse tehdä mielessään ristin merkkiä, jos kuulevat mainittavan Marxin nimen. Tuon kuuluisan nimen, jonka ideologia perustuu vihaan ja kateuteen, vaikka onkin naamioitu rauhaksi ja rakkaudeksi (Marxhan teki tietoisesti ideologiastaan uskonnon kaltaisen).
Minä kadehdin todennäköistä meidänkin esi-isäämme, Salomoa, jolla taisi olla yli sata eukkoa kaapissa, joista sai valkata aina fiiliksen mukaan.
En tarkkaan muista, olettavatko yrityksen tuottaman lisäarvon kuuluvan vai työläisille, vai olisivatko antamassa osan myös riskipääoman sijoittaneille ja yrityksen liikeidean keksijälle ja toiminnan organisoijalle.
Jos riskipääoma ei hyödy mahdollistamastaan lisäarvon muodostamisesta, niin kasvu pysähtyy. Ei voi lisätä omaa pääomaa. Eikä saa lainaa, joka myös on riskipääomaa.
Myös työntekijät riskeeraavat jopa elämänsä. Joten heillekin on hyvä lisäarvosta jotakin antaa.
Jos rahasta tai omaisuudesta on kateellinen, se on kateellisuuden alkeellisin muoto.
Mutta, jos joku on saanut sellaiset luontaiset ominaisuudet tai lahjakkuudet, kuten loistava muisti, kielipää, matemaattisen älyn, laulun ja monipuoliset musiikin lahjat, kädentaidot, erinomaisen kehon ja fysiikan, sekä monipuolisen urheilijan ominaisuudet, pitkäikäisen terveyden, jopa edustavan ulkomuodon, voisi noista olla hiukan kade yhdessä ihmisessä. Ja, jos nimikin vielä ”Adolf af von Eisenhower”.
Jos taas joku ajaa uuden kiiltävällä mesulla, porchella, audilla tai bemarilla lippalakki väärinpäin, enemmänkin tulee mieleen, että kaverilla on niin ”pieni jatke” ettei kateeksi käy.
Minullahan on tuota älypuolta vaikka toisille jakaa. Kadehtia toki saa, kunhan ei rupea kampittelemaan.
Mulle raha ei merkkaa mitään
Hiukan toisenlaiseen käsitykseen olen tullut kirjoitustesi perusteella.
Ehkä Mika on kokenut vihreän kääntymyksen, niillehän raha ei merkitse mitään, ainakaan valtion raha.
Loppu koittaa, oli sitä rahaa tai ei…
Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) on tehnyt hartiavoimin töitä saadakseen taitetun eläkeindeksin korjattua. Ei vain ole onnannut, ei edes hänen omassa puolueessaan.
Olen luullut, että Kiljusen motiivina on ollut oikeudenmukaisuus, mutta ehkä olen ollut väärässä. Ehkä hänen motiivinaan onkin ollut kateus, on kadehtinut jonkun suurta eläkettä, komeaa autoa tai nättiä vaimoa, etc.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201703042200080536
Ihan sama mitä joku Kiljunen huutaa, se hakee vain palkkaa, oikeasti loppu on tulossa, ihan sama mitä sakki täällä raivoo
Kiljusella ei ollut muu pointimena, kuin saada köyhien eläkeläisten äänet.
Jos asiaa puhutaan, Kiljunen on ollut ihan tosissaan ja pannut itsensä likoon taitetun índeksin poistamisessa. Ja perustellutkin asian laajoin laskelmin. Olen seurannut asiaa.
On se Kiljunen paitsi kateellinen myös hävytön mies, kun on tämän taitetun indeksin mesoamisen lisäksi vielä julkaissut (2015) kirjan ”Eläkeläisten taitettu itsetunto”, jossa hän lyttää Suomen niin mainostetun eläkejärjestelmän maan rakoon.