Kun sanon, että meillä sodanjälkeen syntyneillä ikäluokilla, jotka ovat nyt eläke ukkoja ja akkoja, niin meillä on 90%.sesti hankittuna omistusasunnot ja useimmilla kesämökit ja ”pahanpäivän vara” pankkitilillä ja osakesijoituksissa ja on autot millä liikkua.
Ja tämä kaikki on hankittu työtä tekemällä ja eletty vähän kuin suu säkkiä myöden. Ja väitän, vaikka ei minulla ole kuin mutu tuntuma, niin harva näitä on saanut perintönä ja vielä harvempi on syntynyt niinsanoakseni kultalusikka suussa.
Siinä samalla kun on omaa taloutta ja elämän valttikortteja laitettu kuntoon, niin siinä on samalla nostettu suomi siihen hyvinvointivaltion statukseen mistä nyt juhlapuheissa jaksetaan mainita.
Kun ei ole velkaakaan, niin mikäs tässä elellä ja sievoiset perinnöt odottavat saajiaan.
Jotenkin silti ainakin minua korpeaa, kun aina jaksetaan politikkojen suulla, jokaisesta puolueesta mainita, että me olemme tulevaisuudessa suurin haittaava tekijä kestävyysvajeellemme.
En ole vielä kenenkään politikon kuullut sanovan, että kyseiset ikäluokat ovat yhteiskuntamme voimavara ja he ovat meille sen vaurauden luoneet mistä nyt saamme nauttia. Jotenkin tuntuu, että olemme yhteiskunnalle vain tuottamaton kuluerä ja mitä nopeammin luonnollinen poistuma toimii meidän kohdalla niin sitä parempi.
Nuorissahan se tulevaisuus tietenkin on, mutta jos olisimme eläneet kuin pellossa ja asettaneet huvitukset ja riennot leivän edelle elämänfilosofiassamme, kuten nykyään näyttää trendi olevan ja kun se tehdään vielä velaksi, niin köyhempinä olisivat niin yksilöt kuin yhteiskuntakin.
Onhan se toki totta myös, että meidän aikana oli töitä tarjolla joka sitä vain halusi tehdä ja pakkohan se oli tehdä, kun ei ollut nykyisenkaltaista Kelaa elättämässä, eikä silloin tullut mieleenkään ajatella, että jotkin työt olisivat paskaduuneja, sitä tehtiin, että leipää pöydässä riitti.
Olipas Arvi hyvä avaus. Kaiken lisäksi ei tavuakaan politiikkaa, ei poliitikkojen haukkumista, vaan silkkaa asiaa.
Tämän tyyppisiä avauksia on miellyttävää lukea.
Niin Kalle,- kirjoitin vain kokemusperäisesti, mitään tilastojahan minulla ei ole asiaan esittää.
Mutta miinuksen annan meille seniorelle siitä, että olemme rakentaneet yhteiskuntaa siten, että se olisi tuleville sukupolville parempi paikka elää kuin se oli meille itselle ja kun on kaikkea hyvää tarjottu ”kulta lautaselta”, niin moraalittomuus ja itsekkyys on saanut jalansijaa ja säästäväisyys ja talouskuri niin yksilön kuin yhteiskunnankin puitteissa on kirosanoja, jotka eivät enään kuulu nykyisen nuorten kultaisen aapisen ohjeistuksiin ja neuvoihin.
Nuorethan eivät ole väkisin tähän ohjautuneet, me olemme sen heille mahdollistaneet, ikävä kyllä.
Eläkeläisillä on hieno menneisyys ja loistava tulevaisuus, jos niitä ajatellaan vain rahalla. Aikanaan se rahakin saa liikettä alleen.
Asiaahan tuo Arvilta on kyllä sitä aina kaikki hankinnat tuo säästö kuurinkin ei se mikään yllätys ollut aikanaan
Mutta aina nistä selvittiin jollain tapaa itsellä kireelä teki tuo eläkesäästäminen mutta kun jäin pois työelämästä se olikin hyvä asia vaikka joskus teki mieli kirota koko rahan menot siihen terv tepivaari
Näin se on tepi,- ja nyt kun olisi ”millä mällätä”, niin huomaakin että ei enään tarvitsekkaan mitään muuta kuin elintarvikkeita ja saa syödä parasta mitä kaupasta löytyy.
Mutta kun on taloudellista huolta vailla, niin yöunetkin ovat makoisammat ja ruokakin on parempaa ja lääkärikin saattaa pysyä loitommalla.
Tottapa arvi kirjoitti.
Meidän ikäluokkamme opiskeli velaksi, asui porukka-asunnoissa tai alivuokralaisina, teki töitä elättääkseen itsensä, maksoi veronsa ja ilman asumistukia ja toimeentulotukia.
Terveydenhoitokin oli varsin väjäistä eikä nykyisiä terkkareita ollut missään mielessä.
On jossain määrin oma vikamme, että olemme opettaneet seuraaville sukupolville kaiken tulevan valmiina ja erityisesti se 70-luvun ”vapaan kasvatuksen” sukupolvi on todella pilannut nuorilta tulevaisuuden.