Kala on takuutuoretta, eilen järvestä pilkitty. Keiton joukkoon keittojuurekset, mustapippureita, suolaa, tilliä ja laitoin myös kirjolohen pääruodon ja lorauksen kuohukermaa. Kyllä tuota nyt pari päivää lusikoi.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Vaikuttaa hyvältä. Olisiko siinä perää että karkuun päässyt kirjolohi maistuisi paremmalta, onhan se ainakin jonkun aikaa syönyt luonnonravintoa.
Kerran sain keväällä verkosta parikiloisen kirjolohen, oli ulkonäöltään erikoinen, kuin syöttöporsas, lyhyt ja lihava. Kalakeittoa siitä tein, aika samalla resetillä kuin Timo, toki oli myös kelpo kimpale voita siinä, tuo sellaista täyteliäisyyttä soppaan. Mutta noin yleensä ottaen tammi-helmikuiset mateet ovat aivan oivallista kalakeittoainesta, maksat kruunaavat tämän herkun.
Koskenlaskijaa kimpale paloina joukkoon, niin tulee vielä parempaa.
Noinhan se on ei kalakeitossa ole oikeasti muuta pakollista kun tuo kala itse itse keittelen sitä paikassa jossa voi puuttua milloin mitäkin no voita mulla on aina matkassa mukana
Ja sitä en kyllä säästele tuota koskenlaskijaa en koska sitä on harvoin mukana kun olen kalareissulla tuolla omilla kalavesilläni
Siellä savustan ja kalakeittojani keittelen varmaan tuoreesta kalasta voi olla että saanti aikaan on n viis minuuttia kun rantaudun
Paljon tuoreempaa ei kala voikkaan olla terv tepivaari