Oli tänään pakko raahata painava kassillinen kirjoja keskustan divariin jotta sain ostettua ruokaa. Lehväslaihot ja Pentti Tikkaset kelpasivat pientä korvausta vastaan, mutta en paljoakaan niistäkään saanut. Lehväslaihotkin kelpasivat vain siksi koska niissä oli täysin uudenveroiset kansilehdet tallella. Sen sijaan Hotakaiset, Paasilinnat ja Päätalot jouduin tuomaan takaisin kotiin, kun ne ei kelvanneet ollenkaan.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Nyt on huonot markkinat kirjoille, vanhat sarjikset maksaa kyllä.
Juurikin niin. Shokki-sarjiksista sain samalta divarinpitäjältä 3 kertaa enemmän rahaa.
Bensan myyjillä ei taida olla vaikeuksia talouden suhteen terv tepivaari
Kirjan pitää olla todellinen harvinaisuus, jotta sillä olisi merkittävää arvoa ja toisaalta joillain kirjoilla on jonkinlainen arvo, mutta pääosin asia on niin, että ne kirjat joita paljon painetaan ja myydään, divaritason jälleenmyyntiarvoa ei ole, eikä tule olemaan.
Ihan sama koskee myös esim. musiikkia, josta itselläni on aika kattava kokoelma, mutta 5-10 kokoelman helmeä ovat arvokkaampia kuin koko muu kokonaisuus.
Aikanaan tuli hankittua kirjakerhon jäsenyyden kautta iso ja kallis tietosanakirja, muistaakseni 24 osainen. Ihan kaikki osat eivät varmaan ole edes olleet auki. Nyt ei sitten kelpaa edes paperikeruuseen, olkoot kirjahyllyssä kullattujen selkämyksiensä kanssa.
Eipä nuo kirjat nykypäivin oikein kaupaksi käy. Aikanaan kun aloittelin markkinakauppiashommani, samoilla markkinoilla saattoi kirjakauppiaita olla runsaat puolenkymmentä, nykyisin kirjakauppiasta ei monillakaan markkinoilla
ole ainuttakaan.
Sarjakuvista tuttavani, joka myy kirjoja, sanoi, että sarjakuvien ostajan tunnistaa heti, on kuulemma oma ihmistyyppinsä.