Nyt korona-aikana ovat ihmiset lähteneet laduille ja hiihtovälineet ovat loppuneet monista urheilukaupoista. Minun laji se ei kuitenkaan ole vaikka salpausselän perhelenkin latu lähtee 50 metrin päästä parkkipaikkamme kupeesta. Minä tyydyn kävelyyn ja sauvakävelyyn. Viimeksi olen sukset laittanut jalkaani ammattikoulussa 35 vuotta sitten kun liikuntatunneilla pakotettiin. Mutta hiihtoa harrastaville nostan kuitenkin peukkua.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kaikille tuo hiihto eisovellu vaikka muutoin onkin hieno muoto urheilla Suomen metsissä terv tepivaari
Hiihto onkin laiskan laji. Alamäet voi seisoskella.
Sauvakävelyä olen harrastanut lumiin asti. Hyvää kuntoilua. Nyt voisi hiihtokaudella aikaa pidentää vaikka kahteen tuntiin päivässä.
Hiihtovälineissä muodostuu ongelmaksi siteiden ja monojen yhteensopivuus. Mallit vaihtuvat turhan usein. Tätä NSN-mallia en enää Prismasta löytänyt. Onneksi oma tilanteeni on hyvä. Vehkeet kestänevät lopun ikää.
Tampereella Messukylän kirkon lähellä on hyvä vaihtovälineliike, oliko se Pyörätaikurit.
Ostin toissa vuonna monot ja sukset. 20+50 euroa.
Ensimmäiset sukseni, joissa on satakiloista massaani vastaava jäykkyys. Aiemmin en ole raskinnut ostaa, koska ovat olleet turhan kalliit, mitä olen käsiini löytänyt.
Kunto ei oikein meinaa nousta nykyisestä, koska taidan hiihdellä liikaa räkä poskella. Pitäisi hiihdellä pidempään ja rauhallisemmin.
Tasapainotaitoa yritän viritellä metsäpoluilla sauvojen kanssa.
Luisteluakin olen harrastanut muutaman kerran. Ehkä vuosi sitten olin kovemmassa kunnossa kuin teeveen ”takaisin leijonaksi” -porukka.
Nyt ei mene yhtä hyvin.
Tänä aamusella huomasin, että Järvisen alkuperäiset Lapponia eräsukset ovat kokeneet henkiinheräämisen. Miltei samanlaiset kuin 80-luvjulla; poistuivat Järvisen konkurssin myötä mallistosta.
7cm leveät ja 210cm pitkät, siis eivät pituudeltaan mitkään metsäsukset mutta kantavat hyvin ja kapean joustavan kärkensä ansiosta tosi hyvät hiihtää umpista.
Ja kaikki lumilapiot ova loppu Tampereen ja Pirkkalan putikkeista.
Meillä ei lumilapioita ole vuosiin ostettu, niitä on vähän joka lähtöön. Mönkijän jälkeä kun joutuu fiksailemaan.
Lumitöitä on nyt helppo tehdä kun lumen koostumus on kuin Siperiassa, kuivaa puuterilunta.
Tuossa Eteläpuiston ylä – ja alatasanteilla on itse tehty latu. Siinä hiihtelee päivittäin n. 90-kymppinen ”äitee”.
Samoin Hatanpäällä Arboretumissa pari mummelia lykkii elämän ilossaan valkolumilla ja hihkuu, että on tää hianoo, kun on talvi !
Hiihto oli aikanaan oikein minun lempilajini. Tähän aikaan talvesta tuli hiihdeltyä satoja kilometrejä ja koluttua kaikki vähintään piirikunnalliset kilpalut. Armeijassa tuli hiihdettyä ihan valtakunnallisesti kuuluisien hiitäjien kanssa kilpaa, jonkunlaisilla saavutuksillakin.
Nyt vaan on puute monoista, jotka poistin roskikseen täysin palvelleina, Lampisen kilpasukset ja sauvat olisivat täydessä iskussa. Ei ole tullut hankittua monoja, kun se edellyttäisi koko varustuksen uusimista. Ei autoakaan tarvitse vaihtaa, jos renkaat kuluvat loppuun.
Pyörätaikureiltakin Messukylästä saattaisi löytyä monen tyyppistä monoa.
Bambu on hyvä materiaali sauvoissa. Hyviä alumiinisauvoja löytää harvoin. Yhdet kevyet menivät mutkalle aina kaatuessa. Lasikuitusauvani ovat vähän vetelät. Kilpasauvat, hiilikuitua tai kevlaria saattaisivat katketa.
Nyt olisi hyviä puusuksikelejä, niiden luisto olisi kylmässä kilpailukykyinen. Karkeille keleille ne eivät sovellu. Puusuksia löytyy unohtuneina sieltä ja täältä. Sälesuksitervan löytyminen on epävarmaa.
Kiinalaiset tuotteet saavat usein raivon parhaalle ja ylikin.
Ostin kuitenkin neljännesvuosisata sitten kiinalaisen kaksikerroksisen hiihtopuvun. Tuhansia kilometriä olen se päällä hiihtänyt ja kesälläkin retkeillyt, eikä saumakaan ole pettänyt. Joustoresorit hihojen ja punttien suussa ovat löystyneet, mutta en ole kokenut siitä haittaa.
Sopiva väljyys muodostaa päällisen ja vuorin väliin ilmakerroksen, josta on hyötyä kaikilla ilmoilla.
———
Pari vuosikymmentä sitten ostin kaupasta edulliset hokkarit. Niistä on ollut todella paljon iloa. Vielä seitenkymppisenä vauhtia on enemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten, jolloin panin hokkarit hiiteen terien kiinnitysten pettäessä. Viime talvena oli mahtavaa spurttailla järven jäällä ja mennä turvalleen terän osuessa ilmakuplaan. Eivät menneet ranteet, eivätkä polvilumpiot, mikä on hyvä asia.
Tänä talvena luistelujäitä järville tuskin syntyy.
Hyviä puusuksia, esim Vilminko, kyllä löytyy. Tervaa löytyy moneltakin valmistajalta, lähimpänä Sinua esim Sateenkaariväri, toinen hyvä Puijon Terva.
”Rytikeppejä” löytyy mm Taivalkoskelta.
Hiihto ja pyöräily kaksi hyvää lajia, mutta ikä tuli vastaan eli ainoastaa kävely.