Silloin kun elämä ei tunnu kulkevan myötävirtaan, niin pitää jaksaa porskuttaa vastavirtaan vaikka verenmaku suussa. Aina on elämän matkan varrella suvantoja joissa levähtää kun voimat uupuvat.
Minulla oli totaalinen loppuun palaminen ja ei vointini vieläkään ole kauhean hyvä, vaikka nyt olen saanut ammattiapua ja lääkitystä kohdalleen. Sitä ennen soitin 2 viikkoa joka päivä päijät-soteen ja päivystysnumeroon, ennen kuin minut otettiin vakavasti ja pääsin lääkärille.
Toivotan hyvää syksyä ja niille jotka kärsivät minun tavoin psyykkisestä sairaudesta jaksamista, vaikka kokoajan ei olekaan helppoa.
Eipä tuossa kuin tunti kerrallaan ja sitten päivä kerrallaan.
Pelkään pahoin että olen lähestymässä tätä samaa rajaa, työterveys jo varoittelee, mutta eipä tässä oikein mitään voi. Onneksi sentäs vapaaehtoistyöt ovat voineet vähitellen jatkua, se antaa voimaa työhön.
Kaikilla meistä on kantokykymme.
Siinäpä tuo Kyuu toi kaiken esiin siihen ei voi lisätä eikä poistaa mulla siskolla oli myös keväällä sama juttu terv tepivaari
Itse kullakin on ylä- ja alamäkiä. Sitä huomaa kun on oikein vaikeaa on niin sitten se pienikin hyvä asia on suuri ilo. Tsemiä.
Tsemppiä TImo sulle!
Ihminen ei ole kone.