Olen pistänyt oikein konkreettisesti merkille, että naiset, joita kyllä sanon tytöiksi, en väheksyen vaan kunnioituksella, koska tyttö on arvonimi, joka pitää ansaita, että he osaavat huomattavan hyvin sekä ratkaista ongelmia että vastata asiakkaiden kysymyksiin ja ongelmiin selkeästi ja ystävällisesti.
Pojat vuorostaan, viimeaikojen aktiivisten yhteydenottojen takia, hyvin tökeröjä, eivätkä välttämättä vastaa mitä kysytään.
Tänään myymälässä oli poikkeuksellisesti taitava poika, osaava ja ystävällinen.
Minua hieman huolestuttaa.
Korkeakouluissa on suurin osa tyttöjä. Ihan lähitulevaisuudessa, vääjämättä siis, johtajat ovat suurin osin tyttöjä.
Miten meidän poikien käy?
Nykyään on valinta se, että valitaan sopiva, ei pätevä. Tulevaisuudessa se ei enää käy.
Tytöt ovat jo osoittaneet pätevyytensä. Kyse on tasa-arvosta.
Feministit ovat kailottaneet…feminismiä. Mutta mutta…
Minä peräänkuulutan tasa-arvoa. Pojat ovat jääneet nyt jo jälkeen, ja pahasti.
Minua voi johtaa ja opastaa tyttö. Se ei ole minulle ollenkaan ongelma. Arvostanhan yli kaiken Sanna Marinia, pääministeriämme (kin).
Mutta yhteiskuntamme vääristymässä kun painopiste on jo muuttunut ja tulee näkymään jo lähitulevaisuudessa tyttöjen puolelle.
Pojat ovat ressukoita (vai onko?). Mutta on unohdettu biologia, psykologia, tyttöjen ja poikien väliset erot, joita ei voi muuttaa. Ne ovat fysiologisia ja psygologisia.
Useimmiten tykkään asioida tyttöjen kanssa, he osaavat ja ovat selkeäsanaisia ja ratkaisukeskeisiä.
Tässä lähiaikoina Motonetissa asioidessani vuoroani, sain tytön jonka kanssa asiat hoidin.
Hän oli fiksu ja korjasi ajatteluani siitä mitä olin ajatellut tekeväni, ehdotti omaa ratkaisuaan.
Mietin ja ja sanoin hänelle, että ”tuo oli upea idea, oletpa fiksu tyttö”. Hän kehujen vastaanoton sijaan suuttui silmittömästi minulle, haukkui minut pystyyn kun tytöttelin häntä. Kuuntelin lamaantuneena häntä, ja lopulta sopersin, että minulle kaikki ihmiset ovat joko tyttöjä tai poikia, sellaisiksi olemme syntyneet.
Kerroin hänelle minun silmissäni tyttö on arvonimi, joka pitää ansaita. Hän rauhoittui, mutta en enää jatkossa halunnut asioida hänen kanssaan.
Se oli epämiellyttävää.
Koska en tahtonut pahaa vaan hyvää, ja olen aina ihaillut tyttöjä, heidän fiksuudestaan.
Mietin myöhemmin, onko ”meetoo” mennyt liian pitkälle, vai mistä voi olla kyse?
Minusta me kaikki olemme ihmisiä, kun oikein silmiin katsotaan.
Kaupallisuudesta pari sanaa: vanhempani olivat myyjien vakuutteluista hankkineet elisa viihde paketin. Useita vuosia sitten, se ei toiminut, kun netti oli heillä liian hidas. Huoltomies kävi ja sen totesi. Sopimus purettiin huoltomiehen painava sana painoi.
Myöhemmin Elisa tarjosi nopeampaa nettiä ja uudempaa mokkulaa, ja elisa viihdettä vakuuttaen että nyt toimii.
Ei toiminut kun netti oli edelleen aivan liian hidas. Sopimusta ei suostuttu purkamaan vedoten määräaikaisuuteen.
Vanhat ihmiset eivät tienneet, että sopimus voidaan purkaa, jos netti ei toimi, joka on samalta palvelun tarjoalta.
He yrittivät keväällä purkaa määräaikaista sopimusta, ei suostuttu vedoten määräaikaisuuteen.
Heille nopeudet eivät sano mitään, eivätkä voineet vedota siihen.
Tarvittiin ulkopuolisen apua.
Oikeilla termeillä, oikeilla sanoilla sopimus saatiin purettua.
Vanhoilla ihmisillä ei ole niitä oikeita sanoja ja termejä. He ovat heikoilla. Ellei ole ulkopuolista apua.
Heille myydään mitä ihmeellisimpiä hilavitkuttimia, joita vakuutetaan heille ostaa tarpeellisina.
Sitten juuri vanhoja ihmisiä syyllistetään, juuri heillä vanhoilla ihmisillä on todistamisen taakka.
Asioista joita eivät ymmärrä, joita myyjät myy hienoilla korulauseilla.
Vastuu ei ole myyjällä vaan ostajalla.
Sitten kommentoidaan, että onko vanhemmat holhouksen alla, jos ei, pitäisi olla.
Näin tökerösti sanoi poika myyjä!
Tytöt ovat olleet paljon fiksumpia, sekä myyjinä että neuvojina.
Tytöt ovat siis paljon etevämpiä ja reilumpia. Pojat tökeröjä junttipäitä!
Pojat, onko näin?
Markku Huhtala. Tampere, Rantaperkiö
