Tampereella monenlaista mainetta kerännyt kansanedustaja-valtuutettu-tarinankertoja Veikko Vallin uhkasi/lupasi/meinasi puhua taas valtuustossa suosikkiaiheestaan eli maahanmuutosta. Niin, mihinkä koira karvoistaan? Minun mielestä hänen pitäisi puhua sipuleista. Koska en halua marista ongelmista ellen osaa tarjota parempaa vaihtoehtoa, kirjoitin hänelle puheen, sovitettuna hänen sanomansa ytimeen. Saa käyttää. Saa ottaa juuri niin tosissaan kuin kaiken muunkin Internetin materiaalin.
Suomalaisesta maaperästä
Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut. Kun kuulitte minun puheenvuoron alkavan, oletitte varmaan että nyt tulee taas kovaa maahanmuuttosaarnaa. Latailitte metaforisia aseitanne valmiiksi, harjoittelitte mielessänne paheksunnan eleitä ja kirjoittelitte muistiin uusia adjektiiveja kuvailemaan sitä hirveää oloa minkä saatte olemassaolostani. Ei hätää, sillä ainoat maahanmuuttajat joista puhun tänään ovat ne, jotka muuttavat joka kevät suomalaiseen maaperään, vuodesta ja vuosisadasta toiseen. Minä puhun suomalaisesta maaseudusta, joka tuntuu sekin olevan aivan liian hirveää punavihreän kuplan maailmaan. Minä puhun nyt sipuleista.
Sipuli on rehti, suomalainen perinnetuote, tuttu meille jo viikinkiajoilta. Kun keskiajalla työläisillä ei ollut moneen varaa, sipuleita saivat syödäkseen, samalla kun herrasväki nautti elämästään lihapatojen äärellä. Tämän päivän eliitti, kuin osoittaakseen typeryytensä ydintä, on päättänyt lähteä sotaan myös suomalaista ruokaa vastaan. Ei kelpaa puhtaassa suomalaisessa maassa kasvanut terveyspommi, vaan sekin pitää korvata toiselta puolen maapallolla tuodulla tuontisoijalla. Unohtakaa terveellinen ja turvallinen lähiruoka, tuokaa tilalle jokainen lisäaine mitä vaan Brasiliasta asti tänne saatte rahdattua. Te puhutte elintapojen parantamisesta, vaikka tuhoatte saarnojenne myötä sen sekä meiltä että muualta. Ette te näe ruokaa ruokana, vaan politiikan välineenä. Ette näe suomalaista maatilaa ruoan alkulähteenä vaan ilkeinä konservatiiveina joita ei nyt ainakaan tueta, vaikka henki menisi. Tuollaisella ruokavaliolla se ennen pitkää meneekin.
Sipuli on hemmetin hyvä vertauskuva tälle kaikelle pelleilylle. Se ei ole trendikäs, eksoottinen tai monikulttuurinen. Se on kuin suomalainen mies: tekee hommansa hyvin eikä ymmärrä miksi häntä siitä hyvästä vihataan. Sipuli on terveellistä, se on paikallista, se on maukasta ja osa monipuolista ruokavaliota. Se on kaikin puolin asiallinen, mutta ei miltään osin kelpo poliittinen lyömäase. Se on yksi monista uhreistanne tuossa ankeassa maailmankuvassanne, jossa kaikki perinteinen ja luonnollinen on pahaa, kaikki eksoottinen ja ongelmallinen hienoa.
En minä tai puolueemme ole koskaan vastustanut terveellistä ruokaa sen paremmin kouluissa kuin muissakaan laitoksissa. Olemme vastustaneet typeryyttä ja ideologista ruoan tuputusta. Se on aivan sama puhunko minä ruoasta, maahanmuutosta, isänmaan puolustamisesta vai mistä, sama pätee: Se mikä on hyvää ja suomalaista ei koskaan teille kelpaa. Tiedättekö mitä? Suomalaisille se kelpaa. Mitä tämä kertoo otteestanne tosielämään? Minulle se kertoo, että minun pitää selvästikin kerrata näitä elämän perusasioita teille vielä muutamaan kertaan. Valittamalla ja loukkaantunutta näyttelemällä se ei muuksi muutu. Asia on pihvi ja sillä sipuli.
Tässä kohtaa Vallin voisi nostaa käteensä sipulipussin, symboloimaan… jotain.
Ita est.