Tuo otsikko saattaa tuoda mieleen taas jonkun feministimanifestin, sitä se vaan ei ole. Se on Suomen yksi suosituimmista keräys- avustus kohteista liittyen syöpähoitojen kalliisiin tutkimushankkeisiin.
Miksi se on suosittu, koska meistä jokainen, tai ainakin suurin osa tuntee syöpää rairastavan sukulaisen, naapurin, tai jonkun muun tuttavan. Saattaa sitten peräti itse sairastaa sitä pahamaineista tautia, tai ole jo sairastanut sitä, jos ei sitten pelkää sairastuvansa siihen.
Suomessa syöpätutkimukset ja hoidot ovat ihan kansainvälisen mittapuun mukaan peräti huippua ja yhtään valehtelematta Tampereen keskussairaalaan keskittynyttä. Hoidot ovat valtavasti kehittyneitä ainakin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Jos silloin lääkärit totesivat jonkun syöpäsairauksista, niin melkein saivat samalla tilata hauturin.
Minä tunnen erittäin hyvin sairauden potilaana, koko kesä huhtikuusta alkaen minua on hoidettu. Alkuun useampia kuvauksia ja koepaloja, jotka kertoivat erittäin vähän. Kuitenkin hoitoryhmä päätti aloittaa varmuuden vuoksi hoitojakson. Se käsitti kuusi kertaa kolmen viikon välein sytostaatti myrkytyksen suoraa suoneen. Se kesti kerrallaan useamman tunnin, taisi parhaimmillaan olla neljä viisi tuntia. Nyt on huomenna viimeisin PET-TT tutkimus, joka sitten kertoo jotakin. Maanantaina on lääkärin vastaanotto, joka tulkitsee kaiken, onko hoidot onnistuneet jne. Minulla tuo hoitojakso hiukan venähti, kun tottakai sairastin vielä keskenkaiken keuhkokuumeenkin.
Pakko sanoa, että sytostaattihoito ei ole sieltä helpoimmasta päästä hoitoja, kyllä niitä lieveilmiötä oli minullakin, vaikka kunto onkin kova. Ensimmäiseksi kiskoi hammaslääkäri hampaat suusta, hoidon aikana lähti hiukset ja muut karvat. Väsymys ja sen jälkeen suunnaton laiskuus, siinä ne pahimmat ja nyt jo alkaa olla voimatkin tallessa.
Nyt kun minä havaitsin tuon Roosa nauhan minulle vasta selvisi, mikä se oikeasti on. Tällä istumalla lahjoitin muistaakseni 30 euroa kiitokseksi hoidoistani. TAYS; n henkilökunnalle myös iso kiitos.
