Tässä kun eräiden biisejä kuunnellut, ovat ns kuolemattomia, mutta biisin tekijät/ laulajat on kuolleet, niin sitä tässä ihmettelen, miksi täälläkin on valittajien armeija, ei tässä muuta.
Suutarin lohta.
Tein tässä suutarinlohta; omalla tavallani.
Muikkufileitä vuokaan nahka alaspäin, merisuolaa päälle, toinen kerros samoin, kolmas jne.
Vuorokaudeksi jääkaappiin suolautumaan.
Sitten keittelin liemen, 1dl vettä, 1dl sokeria ja 1dl punaviinietikkaa. Kiehautin.
Aamusella huuhtelin muikut, rullasin astiaan, päälle ripaus mustapippuria myllystä. Otin valkosipulipuristimen ja kaksi Jögevamaan kookasta valkosipulin kynttä, yhden pienen jalapenon. Siivutin jalapenon (5 tulisuus). Laitoin puolet jalapenosiivuista ja yhden valkosipulin kynnen puristimeen ja puristin kalojen päälle. Toinen samanlainen satsi ja siivutin kaiken kukkuraksi punasipulin kokonaisuuden päälle. jäähtynyt etikkaliemi kalojen päälle. Lopuksi loraus laadukasta neitsytoliiviöljyä (Filo) kaiken päälle. Kansi päälle ja jääkaappiin vuorokaudeksi.
Seuraavana aamuna pari kalafilettä ruisleivän päälle sörsseleineen; kyllä kaiken maailman leikkeleet sai unohtaa. Uskomattoman herkullista.
Venäläiset teki rikoksia
Miksi ei Suomi ole tehnyt virallista valitusta (nootti) siitä että heidän ns ”partisaanit” tappoivat sodan aikana siviilejä Suomen pohjoisosassa ja idässä olevien kylien asukkaita, naisia ja lapsia sekä vanhuksia. Eli tämä tapahtui Suomen rajojen sisäpuolella. Nämä on suoranaisia rikoksia ja tälläinen pitää nostaa esiin sekä kyseinen maa, nykyinen Venäjä saa pyytää Suomelta anteeksi julkisesti!
(Kuva: APU)
Diktaattori idässä munasi täysin
”Matkailua”
Minä tulin kerran Tampereelta kotiin taksilla. Kyllä ihan oikein luit, siis taksilla, minulla kun on Kelan kanssa siihen sopimus ja se siitä.
Tilasin sen Radius talon pääovelle tilauskeskuksen kautta, niinkuin pitääkin. Aika pian se auto tulikin, komea musta Mersu, tähti nokalla ja aika matalalla auto roikkuikin. Täysin musta mies kyseli mennäänkö teille, juu mennään meille. Siihen ne kuskin taidot sitten loppuikin vaikka auton kylkiin olikin teipattu ”Taksi Tampere”.
Olin sitten istuvinani penkille, mutta luulin istuneeni suoraan kadulle, niin alhaalla se penkki oli. Sanoin kuskille, että voiskohan mitenkään nostaa hiukan penkkiä, hän vaan muljautteli silmämuniaan ja sanoi ”päevää, päevää vaan”. Siihen se seurustelu sitten loppuikin, muutaman kerran kyllä sanoi uudestaan sen päivää toivotuksensa.
Meillehän sitten osuimme, kun minä neuvoin tien. Jossain kohtaa kylläkin sanoi, ”että tutu paika”. En muista missä, enkä viitsinyt edes kysellä, minun mittani oli täynnä.
Minä edellytän suomalaiselta taksikuskilta välttävää kielitaitoa. Olisi myös suotavaa, että kuljettaja noudattaisi edes jossain liikennesääntöjä, eikä kuten tässä tapauksessa neljä kertaa selkeästi päin punaisia valoja, sekä pari kertaa arpomalla. Autolta kohtuullista liikennekelpoisuutta, eikä mitään urheilullisuutta.
Tähän on siis tultu, ihan Bernerin ansiosta. Kerran yhden taksikuskin kanssa oli juttua, että vielä nämä Kelakyydit, mutta auta armias, jos joku täällä maaseudulla kaipaa iltamyöhällä tavallista kyytiä, sitä vaan ei yksinkertaisesti ole.
Kelataksijärjestelmäkin muuttuu ensivuoden alusta ja nyt on menossa taksitarjousten jättöaika..
Ranska – jos et osta meiltä, olet epäluotettava kauppakumppani
Huonoja häviöitä on niin liikemaailmassa kuin urheilussa.
Kun suomalaiset valitsivat amerikkalaisen Hornet F/A-18’n eikä ruotsalaista JAS Gripeniä, niin ruotsalaiset vetivät Saab autojen valmistuksen pois Suomesta.
****************************************************************************
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201707022200238131
Saab-Scanian JAS 39 Gripen -hävittäjä ei ruotsalaisten myyntipuheista huolimatta vakuuttanut suomalaisia.
Gripen ja erityisesti osa sen tärkeistä järjestelmistä olivat prototyyppiasteella. Lisäksi projektin toteutumisaikatauluun sisältyi ilmavoimien mukaan merkittäviä riskejä.
Käytännössä Saab olisi halunnut Suomen mukaan jakamaan kanssaan keskeneräisen koneen suuria kehittämiskustannuksia sekä näin rahoittamaan koneen vientiponnisteluita muihin maihin.
****************************************************************************
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008272810.html
18.9.2021
Ranska ilmoitti perjantaina, ettei se kykene enää luottamaan Australiaan sen käymissä kauppaneuvotteluissa EU:n kanssa.
LUOTTAMUKSEN menettämisen takana on se, että Australia hylkäsi ranskalaisia sukellusveneitä koskevan kaupan ja valitsi yhdysvaltalaiset ydinkäyttöiset sukellusveneet.
EU-nuukamaat
Vanhaan hyvään aikaan oli periaate elää suu säkkiä myöden
eli ei velaksi.
EU-tasolla enemmistö maista on elänyt yli varojensa.
Suomi on asettumassa nuukamaiden joukkoon
ja ajaa talouskuria? Vai ajaako?
Nuukamaat jäävät vähemmistöön EU-päätännässä.
– Niin onko tässä tilanteessa hyväksi ryhtyä
leikkaamaan yli varojen elämistämme?
Ajatushan tuntuu varsin oikealta,
mutta johtaako se siihen että,
joudumme maksamaan yhä enemmän niiden velkoja jotka
elävät yli varojensa?
– Pitäiskö siis elää samoin kuin enemmistö
ja ottaa kaikki hyöty itselle?
– Niin ja ne leikkaukset koskisivat heitä joilla jo nyt menee heikoimmin.
– Osaavatko ekonomistit ajatella kokonaisuutta?
Perikunnan riidat
Miten voi kaikki muuttua kun vanhemmista aika jättää? Lapsuus ja nuoruus on vietetty sopusoinnussa leikkeineen ja yhteisten kokemusten kanssa. Perheiden perustamisten jälkeen ollaan tapailtu sukujuhlien ja lomailujen merkeissä.
Yhtäkkiä kaikki tuo yhteiselo pyyhkäistään pois. Ja usein on se yksi ”musta lammas” ja hänen perheensä, jotka ovat valmiit rikkomaan perhesuhteet. Vanhempia on muka rakastettu ja käyty tapailemassa, mutta heistä ajan jättäessä, vanhempien toiveet ja heille tehdyt lupaukset unohdetaan saman tien.
Vanhemmat eivät ole useasti tehneet testamenttia. Ajatellen lapsien kyllä sovussa hoitavan kaiken tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Vaan kuinka käykään? Jostain kumman syystä, ihmismielen ajatuksista saadaan kumpuamaan sovittamattomat riidat aikaan.
Vanhan kotitalon annetaan rappeutua, viis välittämättä vanhempien uhrauksista ja rakkaudella rakentamasta kotipaikasta, lapsia ajatellen. Kaikki siksi, että jollain perikunnasta sikiää ajatus vanhempien omaisuuden hyödyntämisestä. Tai joku alkaa kyräillä ja epäillä toisia asettuneen häntä vastaan. Siis tahallaan riitauttaa perhevälit, koska ahneus ja kateus ovat vallanneet mielen.
Arvoa ei haluta antaa, eikä ymmärrystä, vaikka yhdelle sisarukselle on saatettu antaa vanhempien raskas hoito, heidän viimeisiksi elinvuosiksi. Nämä tarinat eivät ole päästäni keksittyjä. Niin monta kertaa olen kuunnellut, nähnyt ja kokenut kuinka ihmiset muuttuvat ”susiksi lammasten vaatteissa”.
Kuinka sitten menetellä, jos perikunta ei löydä sopua, eikä testamenttia ole? Paljon on käynyt niin, että riidat ovat syöneet lähes koko omaisuuden, kun on menty oikeuteen tai yritetty etsiä ratkaisua asianajajien kautta.
Olemmeko ihmisinä liian hyväuskosia, haluten luottaa perheenjäseniimme, että souvussa ja yhteisymmärryksessä asiat hoituvat. Miten voisimme välttää tällaiset tilanteet? Eihän lopulta ole kenekään etu, paitsi laki ihmisten jos ajaudutaan sovittamattomiin riitoihin? Mihin jää vanhempien kunnioitus ja arvostus, heidän tekemistään töistä lastensa yhteiseksi hyväksi?
Hannu Tiainen
Kihniö
Autojen monimerkkihuollot ovat osin potaskaa nykyautoille
Esimerkkejä:
- Jo Jeepin sähkövikojen ( joita sattui olemaan tavan tästä) kanssa osoitettiin eräälle tamperelaiselle autosähkökorjaamolle siksi, että heillä on oikeat erikoismittarit vikojen selvittämiseksi. Eipä ollut, vaan kehottivat menemään merkkikorjaamolle, jossa merkkien erikoismittareilla vai selviää, mistä on kysymys ja niin oli.
- Sama koski aikanaan autoa, jossa oli vaihdettu kaasutinboksi tarvikeboksiin. Silloin merkkihuolto totesi, ettei heidän mittarinsa tunnista vikaa, joka todettiin olevan lopuksi pienessä ja halvassa moottorin jäähdytysveden tunnistusanturissa.
- Citikassa olin turmellut turvavyön sen jäätyä joskus oven lukon väliin ja rispaantunut millin verran. Katsastaja vaati vaihtoa. Ostin sen , uudenveroisen, autopurkaamo Fustista muutamalla kympillä. Asennus olisi maksanut Mikan ja Anssin monihuollossa 150 €. Merkkihuollossa se maksoi 75 €.
- Citikan umpio meni vaihtoon, jolloin puskuri piti irrottaa. Vaihdon työ monihuollossa olisi maksanut 150 €. Merkkihuollossa 75 €.
On monta asiaa, missä kannattaa luottaa merkkihuoltoon sen erikoisosaamisen ja työkalujen vuoksi. Kokonaiskustannus tulee edullisemmaksi ml. varma takuu.
Eli kannattaa tarkkaan miettiä ja selvittää, mitä mikäkin maksaa käytetyn auton huollossa. Selvät asiat ovat selviä kuten öljynvaihto jne…
Keskihintainen käytetty auto.
Autojen keskihintatilastoja – Autoalan Tiedotuskeskus
Usein on ollut puhetta siitä, kun suomalainen ostaa käytetyn auton; mikä onkaan keskihintainen käytetty auto?
Tästä löytyy ihan ammattitason tilastoakin.
Linkistä löytyy monenlaista tilastoa, mm autojen keski-ikä, keskimääräinen hinta käytetystä autosta jne.
Kannattaa tutustua tuohon linkkiin sekä artikkeliin.
Mitä omaan autooni tulee, onhan se Volvo kohtuullisen iäkäs mutta toimivaksi osoittautunut. Vaimoni taas ajelee melko nuorella autolla, ei tosin millään uudehkolla, ei edes ostaessa ollut.