Matkustimme Onnibussilla Hesaan Tampereelta. Istumapaikka II- kerros. Maskit naamalle ja menoksi. Kesti 2 h 10 min. tasan, eikä parinkympin hinta/ 2 h edestakaisin päätä huimaa.
Keskustaan hotelliin ja maskit naamalle, niin kuin kaikilla siellä. Palvelu kansainvälisen nopeaa ja kohteliasta. Yksiön kokoinen huone oli valoisa eikä melua kuulunut kuin hiukan lasten ääniä käytävästä. Aamiaiset monipuolisuudessaan ja laadussaan niin uskomattomat, että huimasi. Piti varoa ähkyä.
Kävellen kantakaupungissa; Ullanlinna, Punavuori, Espa, Bulevardi ja Hietalahti, Kruunuhaka, Katajanokka, joista useassa olemme asuneet nuoruudesta kesi-ikään saakka. Korkeavuoren kahvila Succesia ei laadussa voita mikään. Eikä sikalan( Sea Horse) antia vieläkään. Eikä Bulevardin ja Espan kahviloita. Eikä Krunikan ravintola Kolmea Kruunua, jonka sisustus on edelleen kuin 40-luvulta kuten Elite ja Kosmos jne… Vältimme nyt asemanseutua lukuun ottamatta Repin näyttelyä Ateneumissa jo aikaisemmin.
Rakennukset kantakaupungissa ovat monilta osin sodilta ja ihmisen 70-luvun hävityksiltä säilyneitä/säilytettyjä myöhäis-renessanssia, jugendia ja funkkista laajoilla alueilla eikä nykyarkkitehtuuri ole niitä päässyt tuhoamaan. Kävely uskomattoman kauniissa ympäristössä on henkeä salpaavan mukavaa kaiken arkipäiväisyyden keskeltä. Kaupungin pääkatujen melu ei häiritse, vaikka kadut siellä ovat kuin pellossa, huonokuntoisia nupulakivikatuja ja ikivanhoja laattakivikatuja ml. mukulakivikadut. Ei ole niin sileää ja puhdasta kuin Hämeenkadulla. Pitää katsoa eteensä ettei kompastu Aleksin länsipäässä.
Tuttuja vilisee ja morjestaa. Vartiainen mustassa kypärässään ähisi fillarillaan Mariankatua ylös, mutta aikaa riitti morjestaa. Vihriälä katsoo syvään silmiin ja nyökkää Mannerheimintiellä. Ja tulihan noita useita eri alojen ex- tuttuja vastaan.
Hesalainen kohteliaisuus näkyy kaduilla sekä suojateilla, joissa autot pysähtyvät jalankulkijoille automaattisesti jo vihjeestä. Liikenne soljuu joustavasti joistakin nuoren polven Bemariähkyistä huolimatta. Hesassa henkii kansainvälisyys ja kulttuuri. Kävelyä neljän aktiivipäivien aikana askelmittarin mukaan n. 45 km.
Kun palasimme Tampereelle, oli kuin olisimme tulleet keskelle arkipäivää maalaisserkun luokse, jossa auto ajavat kintuille, kukaan ei kiitä tai pidä ovia auki, räkii kadulle ja pukeutuu kuin Simon Vaatehuoneessa läskit pursuen liian pienistä vaatteista. Hoh- hoijaa ! Ja oli se vanha Porvookin jotain !
Tampereella kyllä tapahtuu ja meno on kuin viimeistä päivää ja kohta vanhaa kulttuuri- rakennusTamperetta ei tunne enää kukaan.