Kuntavaalit taitaa olla Saarikolle ja Orpolla se suurin kylmän ringin aiheuttaja peräpeilinsä ympärillä, sillä heidän jatkamiseensa puheenjohtajina ei riitä kuin voitto ja torjuntavoittokin tietää melko varmaa lähtöä nuijan varresta, Orpo siirretään johonkin kokoomuslaiselle hautuumaalle Brysseliin ja Saarikko Varsinais-suomeen Marttakerhon varapuheenjohtaksi.
Eikä turvassa taida kuningatar Marinkaan olla, sillä kansalaiset ovat jo kurkkua myöten täynnä hänen sirkushuvejaan, kun samaan aikaan vatsat huutaa ei oota.
Huvittavaa on ollut seurata hallituksen keskinäistä toimintaa, kun meneillään tuntuu olevan jatkuva puukkojen yö ja pahin vastustaja hallitukselle on hallitus itsessään.
Melkein voisin lyödä taivas osuuteni vetoa sen puolesta, että ennenkuin Niinistön itsenäisyyspäivän kekkereitä boolimaljan ympärillä linnassa riekutaan, niin sitä ennen on hallituksen erokirje Niinistölle kiikutettu Marinin toimesta.
Onhan siinä tosin pieni mahdollisuus sille, että turve nimetään uusiutuvaksi ja kepuministereiden kesämokkitonteille saadaan kaikille asfallttipinnoitus, niin saattaa se hallitus jäädä kaatumattakin.
Siellähän se Marin taitaa nytkin olla Brysselissä maamme uskollisuutta vannomassa ja aina kun hän näiltä matkoiltaan palaa kotisuomeen, niin sen jälkeen valtion tyhjä rahakirstu kiiltää entistäkin kirkkaampana.
Kun rahat Brysseliin kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa, vai kuinka se menikään, tai, kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat.
Aina on pelko perseessä, välillä on punikit ja välillä on punkit, populisteista puhumattakaan, mutta onneksi Trumppi saatiin pois suomea uhkaamasta.
Mies oli kuin maansa myynyt, oli juopotellut ja pelannut kaikki rahansa ja työpaikkakin oli mennyt alta ja vaimo uhkasi pakatta kapsäkkinsä. No sitä sitten naapurinmiehelleen itki ja huonouttaan valitteli niin naapurinmies sitten kysäisi, että vieläkö sinulla seisoo ja kun mies sano että kyllä, no sitten sinulla ei ole mitää hätää eikä syytä murehtia turhia.