Suomessa oltiin/ollaan ajauduttu vaihtoehdottomuuden tilaan, joka ilmenee vain yhden valtiototuuden julistuksena ja joka syötetään kansalle ainoana totuutena, jolle ei olisi vaihtoehtoa.
Eduskunta oli yhtä konsensusta ja kaikki halusivat/haluavat kuulua samaan kuoroon laulajia, jonka leipää he syövät.
Mutta tästä kaikesta demokratian alennustilasta nousi kuin fenixslintu tuhkasta esiin perussuomalaiset, jotka eivät halunneet suomineidon muistuttavan piikaa, joka auliisti pitää kulisseja pystyssä ja kurkihirren alla nyrkki piilotetaan pelokkaasti taskun pohjalle.
Nyt on jo valtavat ihmisjoukot nousseet tätä passiivista alemmuudentunnettaan kirkastamaan ja uskaltaneet liittyä perussuomalaisiin, jäseninä ja kannattajina, eivätkä enään piilota kynttiläänsä vakan alle, vaan ovat ylpeitä rohkeudestaan, kun uskalsivat käydä tekemään oman osansa suomineidon kunnianpalautuksessa.
Tämä 20% on vasta alkusoittoa ja kun kansalaiset näkevät puolueen, joka aidosti puolustaa suomea ja suomalaisia, eikä ole muiden tavoin tyytymässä vain mallioppilaan ja orjan asemaan, eikä mieti aina että mitähän muut meistä ajattelevat, vaan toimitaan isäntänä omassa maassamme.
Sen tiedän, että nämä Brysselin marionetit ja unionin eunukkisotilaat eivät asemistaan helpolla luovu ja nyt ei pidä jäädä tuleen makaamaan, kun sitä ei tehty silloinkaan, kun Stalinin urut säkeitään soitteli.
