Kuukausi: maaliskuu 2021

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/venaja-kieltaa-lailla-toisen-maailmansodan-veteraanien-loukkaamisen-soimaaja-voi-saada-jopa-5-vuotta-vankeutta/8093646#gs.vvz3cl

”Venäjän parlamentin alahuone duuma on hyväksynyt lainsäädännön, joka kieltää toisen maailmansodan veteraanien loukkaamisen.

Vastaisuudesta siihen syyllistyvät voidaan tuomita enimmillään kymmenientuhansien eurojen sakkoihin tai jopa viiden vuoden vankeuteen.”

Tämä ilmeisesti koskee myös niitä partisaanimurhaajia, jotka raiskasivat ja murhasivat lapissa siviilejä.

Näitä rikollisiahan on neukkulassa juhlittu suurina sankareina, kun valehtelivat siviilien murhaamisen sijaan tuhonneensa suuria sotilastukikohtia.

Olen ollut vuodesta 2007 työkyvyttömyyseläkkeellä mutta nyt haluan kääntää vielä uuden lehden elämässäni, varsinkin kun tänään tuli mittariin mulle 51v

Potentiaalinen työpaikkamahdollisuus sijaitsee 2 kilometrin päässä nykyisestä asunnostani ja sinne ajaisi fillarilla 10 minuutissa.

Puualan hommia en enää ammatikseni voi tehdä keuhkosairauteni vuoksi, teen niitä välillä vain harrastuksena.

Uusi työpaikka liittyy elintarviketeollisuuteen, mutta en halua vielä paljastaa siitä tarkemmin kenellekään, en edes läheisilleni.

 

Lauantai 13.3

Levottomasti nukutun yön jälkeen heräsin ns. kylmä rinki takapuolessa. Kuinka oli Mirjamin laita? Heti soitto ja hän kertoi, ettei ole häävi olo. Lämpöä oli 37.5 tienoilla. Kehtotin ottamaan panadolia ja sen hän myös teki. Vähän väliä soittelin mikä on kunto. Hieman oli olo helpottanut. Huokaus, jospa se siitä tokenisi.

Aamupäivällä lähdin ulos, että saa jotain järjellistä tekemistä. Kolasin taas pihan lumisohjosta ja kannoin puita. Liikunta saa mielen paremmaksi.

Iltapäivällä Mirjam kertoo yhä olevan lämpöä, eikä kuntokaan ole häävi. Alamme etsiä Virtain tartuntatautihoitajan numeroa, jonka Mirjam on johonkin hukannut. Emme löydä mihin olisimme yhteydessä. Turvaudun lopulta Kihniön päähän ja oma hoitajani kertoo mihin siellä kannattaa ottaa yhteyttä. Mirjam sitten soittaa kiireelliseen päivystykseen. Sieltä kehoitetaan vain tarkkailemaan kuumetta. Sanotaan, että pitää soittaa taksi jos ei jaksa olla ja pahimmassa tapauksessa ambulanssi.

Molempia kiukuttaa, kun emme tiedä voiko normaalin taksin soittaa, ettei heitä mahdollisesti tartuta. Oma hoitajani soittaa ja sanoo Pirkanmaalla olevan takseja jotka ovat juuri koronapotilaita varten. Hän kuitenkin lohduttaa, että ei lämpö vielä paha ole, joten tarkkailkaa tilannetta. Kiitän huomiosta ja neuvoista. Lääkkeet alkavat purra illan mittaan ja olo parantua. Menemme nukkumaan kohtuullisen levollisin mielin.

Sunnuntai 14.3

Mirjamin olo on paljon parempi, eikä kuumetta ole. Nyt jo vitsailemme puhelimessa ja puhumme arksisista asioista. Näin pyhäpäivä vierähtää iltaan tavanomaisen tavallisissa tunnelmissa, ei kerrottavaa jälkipolville.

Maanatai 15.3

Viikon ensimmäinen päivä alkaa mukavan leppoisasti. Karanteenin loppu lähenee ja Mirjamilla kunto alkaa olla kohdillaan. Päivä kuluu vitkastellen. Vieläkään en ole ottanut kirjaa käteen, vaikka aikaa olisi lukemiselle. Pöydällä on edelleen avaamatta kirpputorilta hankkimani Ingmar Bergmanin :Laterna magica – muistelmat.

Illalla Mirjamin olo pahenee. Kuumetta ja ääni on todella kipeän oloinen. Mitä tehdään? Komennan ottamaan lääkettä. Emme aio soittaa mihinkään, katsotaan nyt. Tanitan hänen päähänsä, että soittaa heti minulle jos alkaa olla hälyttäviä merkkejä – vitkastella ei saa. Menemme huolten saattamina nukkumaan, jos nyt uni tulee silmään.

Tiistai 16.3

Ylös noustuani kiireellä puhelimeen. Olo hänellä on surkea, ääni maassa ja kuumetta. Sovimme, että soitan itse Virtain tartuntatautihoitajalle. Kerron hänelle viikonlopun tilanteen ja missä nyt ollaan. Hän lupaa heti soittaa Mirjamille ja pyynnöstäni kertoo hänelle miten mahdollinen taksi tilataan.

Pian hän soittaa minulle takaisin ja sanoo Mirjamille tilatun ajan lääkäriin ja testeihin klo. 11.40. Taksi hakee hänet klo. 11.20. Kiitän ja tuntuu kuin kivi putoaisi sydämeltä. Soitan Mirjamille ja käymme läpi mitä hän ottaa mukaan sairaalaan ja pyydän häntä soittamaan kun tietää missä mennään hoidon suhteen.

Sain luvan mennä lämmittämään Ohtolaan huushollia ja huolehtimaan kisuista, jos hän joutuu jäämään sairaalaan.

Iltapäivällä selviää kokeiden jäljiltä, että keuhkoissa on pientä keuhkokuumeen alkua, joten hänelle laitettiin oitis antibioottia tiputuksella. Hapen saanti oli hyvä. Koronatesti tietysti otettiin.

Lähden ajamaan Virroille. Kisut odottavat rauhallisina. Alan lämmittää ja kannan puita sisälle. Koko ajan maski kasvoilla ja hanskat kädessä touhuan. Tuuletan myös hyvin huoneita. Sitten teen päätöksen ja alan lämmittää saunaa. Onhan jo puolitoista viikkoa aikaa edellisestä saunomisesta. Ikävä on suunnaton, kun olen tottunut, kuinka Mirjam aina iloisena ottaa vastaan ja yhdessä touhuamme kaikenlaista. Täällä vasta iskee kuin lekalla päähän lyöden, miten paljon kaipaan häntä ja näkemistämme.

Saunan jälkeen pellit kiinni, kissoille ruokaa ja ei kun kohti Kihniötä. Viestittelemme, Mirjam toteaa kuumeen olevan 38 astetta. Onneksi on hyvissä käsissä. Eristyksessä joutuu olemaan, mutta on sentään televisio. Ennen iltapalaa soitellaan ja kyllä hän selvästi on pirteämpi. Toivottelemme hyvät yöt rakkauden tunnustuksin, tietenkin.

Keskiviikko 17.3

Niin se sitten avautui viimeinen aamu karanteenissa, minun osalta. Viestittelemme kuulumiset. Huojentavaa lukea kuinka kuume on laskenut normaaliin ja olo muutenkin aika hyvä. Aamupalan syötyään hän soittaa. Oli yöllä hikoillut todenteolla, veikö kuumeen pois? Pohdimme yhä koronan mahdollisuutta vaikka emme haluakaan mennä asioiden edelle. Se tulee mikä tulee, tuumaamme. Kuitenkin kun hänelle ei oikein maistu ja hajukin on hieman kateissa, niin totta kai yhtäläisyysmerkit viittaisivat koronaan, tai sitten ei. Olivat luvanneet kohta viedä suihkuun, hyvä hyvä.

Puolenpäivän tienoilla lähden ajelemaan taas Ohtolaan tapaaman mirrejä ja lämmittämään. Kissat olivat mielissään päästessään ulos. Aika vierähti nopsaan, kevättä on selvästi ilmassa.

Näin illansuussa soittelimme, kaikki oli hyvin, antibioottia antoivat vielä. Koronatestin tulosta ei vielä ollut tiedossa, joten siltä osin kaikki on vielä auki. Huominen näyttää miten edetään. Pidetään porukalla peukkuja, että tulos olisi negatiivinen ja saisin hakea Mirjamin kotiin.

Huomenna vapaus koittaa. Mukavaa, että olette olleet mukana kannustavina karanteenimatkalla meidän kanssa. Teen vielä kaikesta tästä jälkikirjoituksen kuinka lopulta kävi. Myös tunteistani, mitä karanteeni opetti, miten vaikutti jne.

Kiitos ystävät ja lukijani.

17.3 2021

”Ja perussuomalaiset on rasistinen puolue”

 

En vain löytänyt perusteita noin kovalle väitteelle.

Jos esim islamin kritisoiminen on rasismia, niin minä Timo Lennart olen myös rasisti.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007864025.html

”Kommentti: EU:n elvytysraha on suurelle Italialle ilmaista – pikkuinen Suomi maksaa tolkutonta ylihintaa”

Tätä on koitettu selittää moneen kertaan, mutta marinin hallitus menee sokeasti talutusnuorassa perusteena, että kyllä meidänkin pitää, kun muutkin.

Vetäjänä ovat erityisesti suuret maat, mitkä ovat munineet taloutensa jo kauan ennen koronaa ja saavat korona-tekosyyllä kymmenet miljardit muiden maksamina.

Marin tulee suomalaisille todella kalliiksi.

 

Kyseessä ei ole ystävämme nelijalkainen susi, vaan amerikan ihme Applen iPhone puhelin. Minulla oli ja on tietysti vieläkin sellanen, mutta nyt se makaa Tampereella Verkkokaupan huollossa, pahasti sairastuneena. Ei se tosin ole tervettä päivää nähnytkään, mutta nyt siitä loppui kuuluvuus kesken puhelun. Sanoin vastapuhujalle, että lopetetaan minä soitan täältä takaisin, jos jostain joku vaikka aukaisi veräjän. En sitten päässytkään soittamaan, kun en löytänyt puhelimestani ensimmäistäkään puhelinnumeroa. Kaikki yli 200 yhteystietoa oli hävinnyt. Se oli sitten se viimeinen pisara, kaiken päivittäisen keljuilun lisäksi.

Toimitin sen siis huoltoon vajaan vuoden ikäisenä. Seuraavana päivänä sieltä soitettiinn, että olisi pitänyt poistaa lukitus. Se olikin sitten melkoinen operaatio eikä onnistunut, ei ainakaan vielä vaikka yritin sitä netissä etänä tehdä. Ensin tökkäsi ID tunnukseen, kun sain sen ohitettua, oli edessä salasana, mutta se meni puolestaan väärin. ”Unohditko salasanan” toiminnon kautta yritin, mutta se antoi milloin mitä mutta ei huolinut uutta salasana. Ja välillä ilmoitti, että he palaavat 17 tunnin päästä asiaan, he kun arvioivat niin pitkään minun henkilötietojani.

Juttelin välillä tunnin verran maahantuojankin kansssa, mutta heikolla menestyksellä, heillä ei ole keinoja eikä tietoja antaa apua. Että sillä tavalla, eräs tarina tämäkin.
Ps. Se ilmeisesti olisi onnistunut helposti, jos olisi ollut toinen iPhone, mutta kelläs nyt…

Asun itse kotilinnan talossa muotialassa vai pitäisiköhän sanoa jokipohjassa en tiedä

Asukkaat ovat suurimalti osin yli 70 vuotiaita ja aika iso porukka jo 90 v täyttäneitä

Ise olen vasta vähän päälle 70 v jotenka olen juniori monen rinnalla ja on selviö että naapuria autetaan  olipa asia mikä hyvänsä

Meillä kysytään minne olet menossa jos asukkamme seisoo pysäkillä no kauppaan oon hyppää kiesiin sinne minäkin

Ja tuo on normaalia meidän taloissa muuallakkin ei vaan muotialassa toiset sitten kysyy itse meetkös kauppaaan joo no tuotkos mulle näitä joo tuon minä

Ja asiaa ei sen enempiä edes kysellä miksi noin on nyt on kyse teiden liukkaus joka vaikeuttaa monen ihmisen kävelyä alkaa pikkuhiljaa paikka paikoin oleen sulaa mutta varjo paikat vielä jäässä

Tuo jää on joka keväinen asia että ei siinä ole mitään uutta olen siitä tyytyväinen  että osaamme auttaaa naapuria

Samaa linjaa itse vuokrnanataja tekee kaikkensa että meillä iäkkäämmille on elämä palvelun suhteen hyvällä tasolla

Ja vaikka kotilinnaa myös moni haukkuu eivät sitten  itse asu kotilinnan asukkaina ja monasti tuo arvostelu  perustuukin juoruhin

Mutta näin kotilinna saakin  alaarvoista arvostelua on ollut liiankin kanssa mutta emme me siitä kyllä ota ns pulttia vaan asumme ehkä Tampereen parhaan vuokran antajan asunnoissa

Ja varmaan autamme toisiamme ihan vaan yhteisömme iloksi käymme kaupoissa ja saamme itse vaikkapa korvapuusteja uuni lämpöisinä

Kiva yllätys aamusella ja varmaan maistuisi kelle hyvänsä

Noin meillä mutta lukekaaps Tamperelaisesta siellä on koko kotilinna tekstinä iloitkaa naapurista

Ja auttakaapa niin naapuri suhde kokee aika suuren ilon jota ette tule katumaan  seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Silloin tällöin aina pulpahtaa uutisoinnissa ja somessakin tuo venäläisvähemmistöllä pelottelu ja panikointi.

Suomessa suurin etninen vähemmistö ovat venäläisperäiset, n 81 000. Puolet heistä inkeriläisiä. Kaikkiaan venäläisperäinen vähemmistö muodostaa Suomen asukasluvusta n 1,6%. Kaksoiskansalaisia heistä vajaa 30% koko venäläisvähemmistöstä.

Tilanne Balttiassa on aivan toinen,

Latviassa n 30%  n 700 000

Liettuassa n 6% n 160 500

Eestissä n 25% n 330 000

Jos vertaamme tilannettamme Balttian maiden tilanteeseen, meillä venäläisperäinen vähemmistö on häviävän pieni.

Eipä luulisi olevan pientäkään siementä russofobiaan.

Meillähän on Teemu Pukki ,mutta Zlatan on äitynyt myös hurjaan vireeseen AC Milanissa ja valittiin myös pitkästä aikaa Ruotsin maajoukkueeseen 39-vuotiaana.

Kapitalismissa me elämme, ja tänne mulle heti kaikki nyt, on määräävänä tekijänä.

Jos ei minulla, niin sitten toisella.

Elämme rahakeskeisessä yhteiskunnassa, jossa vain ahneimmat pärjäävät parhaiten.

Sosiaalinen demokraatti jää toiseksi.

Missä on menneiden vuosien talkoohenki, niin taloyhtiössä tai yhteiskunnassa?

Ei missään.

Kuntapolitiikassa sama pätee.

On vain harvoja, jotka oikeasti välittää yhteiskunnasta ja yhteisestä hyvästä.

Omaisuus ei häviä mihinkään, mutta voi muuttaa muotoaan.

Kapitalismin kriisit ovat omaisuuksien uudelleen järjestymistä, yleensä yhä harvempien käsiin kasaantuen.

Jokainen on oman onnensa seppä, kapitalismissa, jossa jokainen koettaa vetää omiin päin, toisen kustannuksella mieluiten.

Kollektiivinen välittäminen on vähäistä.

Niin vasemmalla kuin oikeallakin.

Niin meidät on kapitalismissa kasvatettu. Joka ainoa päivä propaganda lentää eri valtamedian foorumeilla.

Missä on aito ihminen? Se ihminen joka välittää, aidosti ja pyyteettömästi?

Pienet yksinyrittäjät, tai pienet työllistävät yritykset ovat Suomen yhteiskunnan tuki ja selkäranka.

Kuka heistä välittää? Yrittäjä itse paiskii työtä 16 tuntia maanataista sunnuntaihin, jos riittää edes. Saadakseen saman palkan kuin teollisuudessa keskimäärin.

Kateus silti vaivaa. Vaikka useimmat eivät ryhdy yrittäjiksi, mutta silti jupistaan pienestä yrittäjästä, joka tekee pitkää päivää (pakosta), että kuinka lienee noin ahne kun pitkää päivää tekee.

Ei pientä yrittäjää ahneus paina vaan pakko. Sitä ei taida ymmärtää muut kuin yrittäjä itse.

Yrittäjän lompakolla on monet saalistajat, kuvitelllen samaa, että pitkää päivää tekevä yrittäjä ansaitsee huimasti.

Totuus on ihan toinen. Reilusta 200 000 yksinyrittäjästä valtaosa elää köyhyysrajan alapuolella.

Repikää siitä.

Silti he jaksavat yrittää, ja olla yhteiskunnan talkoissa mukana, vaikka heitä ei arvosta oikeastaan kukaan.

Ai arvostaa?!…kuka ja missä? Missä se näkyy?

Suuria yrityksiä täällä Suomessa arvostetaan, ja kannustetaan ja tuetaan…kaikin tavoin. Ja mihin rahat menevät? Mihin voitot menevät? Osingot? Kuka maksaa verot?

Pieni yrittäjä toimii paikallisesti, rikastuttaa paikallista taloutta, maksaa veronsa, ja vieläpä raskaasti.

Pieni yrittäjä on nykypäivän kapitalismissa se perus prole.

Kukaan ei vain aja pienen yrittäjän etuja. Ei vasemmalla, ei oikealla, ei kukaan.

Ei siltikään, vaikka juuri he ovat tiukasti talkoissa mukana.

Sanahelinä ei riitä eikä vatsaa täytä. Ei ennen eikä jälkeen vaalien.

Olen itse ollut yrittäjä lähtien 12.9.1987, välillä pieni, välillä keskisuuri.

Joten tiedän minäkin jotakin…

Siksi tuen Tampereen vaihtoehtoa: VaTa.