Ihmiset voivat pahoin – päiväkirja 25.1

 

Viime viikolla jouduimme seuraamaan ikäviä ja surullisia uutisia alueellamme. Virroilla sattunut traaginen tapahtuma pysätti ajatukset äärimmäisten kysymysten keskelle. Myös viime vuoden lopulla omassa kunnassani ilmitullut perhetragedia aiheutti voimattomuuden tunteita ja jätti paljon kysymyksiä, miksi?

Olemme Virtain mielenterveysyhdistyksessä järjestäneet vuosittain marraskuussa itsemurhan tehneiden muistotilaisuuksia, jotka ovat olleet osana valtakunnallista mielenterveysviikkoa. Meillä on ollut vierailijoita, muun muassa seurakunnasta Jukka pappi ym.

Paljon on keskusteltu suoritusyhteiskunnan aiheuttamista paineista, epäonnistumisen pelosta ja sen myötä häpeän tunteesta, yksinäisyydestä, toimeentulon aiheuttamista ahdingoon joutumisista jne. Onko edelleen tietynlainen tabu joka estää avun hakemisen vaikeuksien kohdatessa? Puhumista, saatia avautumista ongelmista vältetään ystäville, kavereille, puhumattakaan sosiaalityön ammattilaisille.

Suoritusyhteiskunnasta on tullut riippakivi, joka sysää ihmisiä yhä syvvemmälle sielun mustiin syövereihin. Ihmisiä mitataan ulkoisten asioiden kautta, ei ihmisenä itsenään. Perheissä lapsilla tulee olla sen kymmenen harrastusta, heidän tulee näyttäytyä kuuluvansa enemmistön joukkoon, sen sijaan, että olisi lapsi ilman paineita.

Yhteiskunnan ympäristön arvostusta saa aineellisilla arvoilla. Elät sitten vaikka velalla, mutta ulospäin on näytettävä materian kautta, että hyvin menee. Työttömyyskorvauksilla tai toimeentulotuella eläviä yhä edelleen katsotaan pitkin nokkavartta ja heitä pidetään epäonnistuneina, joita työssäkäyvät veronmaksajat elättävät.

Häpeän tunne kulkee yhä ihmisten hartioilla. Uupumisia, loppuunpalamisia, mielen horjumisia ei tahdota tunnustaa. Viimeiseen asti vältetään hakea apua, peläten leimautumista. Yhteiskunnan auttavaa käteen ei haluta helposti tarttua. ”Mitä jos naapurit näkevät, kun sossun ihmiset tulevat käymään, tai joku tuttu näkee kun astun sosiaalitoimiston ovesta sisään”.

Jatkuvasti myös kuulee, kuinka akuuteissa tilanteissa, apua ei tahdo saada. Sosiaalityöntekjiöistä, mieleterveyspuolen ammattilaisista on huutava pula. Ennaltaehkäisevän työn merkityksen tulee kasvaa. Tavoittaa yhä paremmin päihde – ja mielenterveyden kiroukseen joutuneita ammattilaisten kautta vapaaehtoistyötä tekevien vertaistukiryhmien piiriin.

Väitän yhteiskunnan arvomaailman olevan syvässä kriisissä. Julkinen valta, markkinatalous, media, ihan kaikki mittaavat arvoja rahan kautta. Milloin tulee se vaihe, kun alamme pohtia, mikä lopulta on elämässä tärkeintä, mitä on hyvä elämä, miten itse kukin sen kokee.

Annetaan arvo ihmisten toisenlaisille elämäntavoille, kunnioitamme toinen toisiamme, tuomitsemisten tai leimaamisten sijaan. Autetaan hädässä olevia, nostetaan yhteisöllisyys kunniaan, sillä yksinään me kaikki olemme perin orpoina maailman tuulia vastaan.

Viestihiihto

Kari-Pekka Kyrö moitti Iltasanomissa kovin sanoin Joni Mäkeä epäurheilijamaisuudesta Lahden kisojen viestin loppusuoralla. Että muka olisi kiilannut, keskittynyt nimenomaan siihen eikä hiihtämiseen mahdollisimman kovaa kohti maalia. Sääntöjä ei sentään Kyrökään mielestä rikkonut.

No varmasti paras voitti ja hyvä niin  mutta kyllähän Mäen kaistanvaihto juuri ennen maalia sitäkin tarkoitti että vei Bolsulta mahdollisuudet voittoon.  Sitäkin pohdin että miten tuo kaistanvaihto nopeutti Mäen hiihtoa maaliviivalle.

 

Kotitalousvähennys

Eikö ole kaikkien kanattetava ajatus, että saa kodin remonteissa verotuksessa vähennystä ?
Kun sitten paneutuu asiaan syvällisemmin niin voi todeta,
että se hyödyttää vain hyvätuloisia!
Tänä korona-aikana moni on vapaalla karanteenissa ym ja
mars kauppaan hakemaan remonttikamaa.
Jokainen meistä lähes osaa tehdä pikku remontteja
kuten maalaus- tapetointi jne.
– Mutta mutta sen vähennyksen saakin vain työn osuudesta ei itse tehdystä?
Onko siten oikein että sen vähennyksen saavatkin vain ne,
joilla on varaa teettää ko työ!
– Hyvin verhoiltuna rikkaille lisähyöty?

Tulipa tehtyä bors keittoa

On se vaan hyvää keittoa siinä  löytyy makua siinä vaan menee aikaa kun sitä itse tekee

Lopputulos on sen vaivan arvoinen meinas kieli mennä sen siliän tien mutta jäi se suuhun kuitenkin onneksi voi olla käyttöä vielä

Voihan pors keitosta joku sanoa ett se olis ryssäkeittoa no siinäpä sanovat he eivät ymmärrä hyvän ruuan päälle Laitan  aina keiton päälle smetanaa

Silloin siitä tulee herkkua isolla Hoolla eikä sihen tarvii paljon lisätä jos on rusleipää se riittää ja nälkäkin siirtyy käytän tuohon sikaa ja nautaa sopivassa suhteessa

Ja keitän melkoisen pitkäään nytkin oli liha kypsää ja mureeta kautta linjan muutenkin keitto onnistu tosi hyvin  seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Asiallista ajattelua Vehviläiseltä

https://www.is.fi/politiikka/art-2000007760063.html

”Vehviläinen sanoo MTV:n uutisten haastattelussa, että salissa saattaa mennä politiikka ja juridiikka sekaisin. Hänen mukaansa yksi vaihtoehto voisi olla, että asia menisi perustuslakivaliokunnasta suoraan valtakunnanoikeuteen, jos asia on niin pitkälle menevä.”

Vehviläinen on oikeassa.

Näkihän sen politiikan jo valiokunnassa,kun virheet koittivat kaikin keinoin estää Haaviston rikoksen toteamisen lausunnossa.

Samoin se politiikka näkyi eduskunnan äänestystuloksessa säälittävästi.

Tietotekniikan vastuullisuutta voi kehittää

Sisäänajettu Toughbook

Tietotekniikka ja vastuullisuus ovat kuin vasta tavanneet tuttavat, vielä kaukana ystävyydestä saati lähemmästä suhteesta. Hieman uskalletaan jutella toinen toisesta mutta sitoutumisiin ei olla valmiita. Katsoen missä määrin vastuullisuutta haetaan muualla yhteiskunnassa, sanoisin tähän tarvittavan mittavia muutoksia, joita nyt muutamia ehdotan.

Käytetään pitkään, huolletaan ja kierrätetään

Aloitetaan arkisesta laitteistosta, tietokoneet, läppärit, printterit ja sen semmoiset. Tätä nykyä iso osa organisaatioita ostaa tai vuokraa ne sopimuksella, jossa myyjä sitoutuu ottamaan ne muutaman vuoden käytön jälkeen takaisin. Osa näistä myyjistä käyttää laitteet palauttamisen jälkeen edelleen mahdollisuuksien mukaan, pääosa toteuttaa tämän heikosti. Lähtökohtaisesti ajatus siitä, että ulkopuolinen yritys toteuttaa laitekierron on ihan mainiota, mutta rimaa pitäisi saada reilusti korkeammalle, usein eri keinoin.

Ensinnäkin pidempi käyttöikä laitteille. Monessa sopimuksessa läppärin vaihtoväli on kolme vuotta. Se voi olla viisi vuotta. Meillä päin käytetään töissä vielä pidempäänkin ja pöytäkoneissa päästään kymmeneen vuoteen. Se onnistuu pistämällä vähän lisää rahaa hankintaan, ostamalla laatua ja pitkää ikää. Lisäksi laitteita pitää huoltaa vikojen sattuessa, ei vain vaihtaa. Huoltosopimuksen voi ostaa laatumerkeille viideksi vuodeksi ja senkin jälkeen fiksuihin laitteisiin saa osia. Toki on käyttökohteita jossa tehot loppuvat kesken nopeammin, mutta leijonaosassa tapauksia kone vanhenee arvokkaasti, vaatien vain pieniä töitä, kuten läppärissä akun vaihtoa muutaman vuoden välein.

Kun laitteista luovutaan, on laitettava vaatimukset kierrätykselle. Henkilökohtaisten tietojen turvapuhdistuksen jälkeen käyttökelpoiset koneet pitää huoltaa siistiksi. Käyttökohde vaihtelee omistajan mukaan. Yksityinen firma voi valita menot miten haluaa, mutta julkishallinnolla haluan tätäkin rimaa ylemmäs. Esim. kaupungin käytössä olleet koneet pitäisi koordinoida sosiaalityön, seurakunnan ja kolmannen sektorin avustuksella vähävaraisille tarvitsijoille. Kuntalaiset ne koneet maksoivat, kuntalaiset niistä hyötyköön. Tämä on jo mukava määrä koneita joka voisi tehdä merkittävää hyötyä vähävaraisten arkeen. Muita hyviä käyttökohteita ovat yhdistykset, seurat ja järjestöt.

Katsotaan käyttökuluja

Tähän on maailman yksinkertaisin esimerkki: vaihtakaa 95% lasertulostimista pois. Lasertulostimet ovat toimistojen de facto -ykköstulostimia, turhaan. Laser vaatii paljon sähköä ja heikentää sisäilman laatua. Lähes joka kohteessa sen voi korvata mustesuihkutulostimella, jonka virrankulutus on murto-osa, käyttökulut edullisemmat, vaihdettavia osia vähemmän ja käytettävä muste ekologisesti kestävää. Osastokoon mustesuihkutulostimiin saa useiden kymmenien tuhansien sivujen mustekasetteja. Leasing-firmat eivät tarjoa näitä tuotteita herkästi, mutta kyllä niitä markkinoilta saa. Eräässä hoitamassani ympäristössä on vaihdettu puolensataa laseria mustesuihkuksi ja kokemukset ovat erinomaisia. Ei lämpenemisaikaa, vähemmän vikoja, nopeampi toiminta – tämä kaikki ympäristöetujen lisäksi.

Katse kumppaneihin

Kirjoitin taannoin pilvipalvelujen vastuukysymyksistä pitkän kaavan mukaan, joten en mene siihen nyt. Yleisemmällä tasolla pääperiaate on sama: vastuuttomuutta ei saa ulkoistaa. IT-kumppanien ja -palveluntarjoajien on toimittava vastuullisesti. Sen ei tarvitse tarkoittaa eeppisiä sertifikaatteja, jotka käytännössä on ison firman helppo ostaa tekemättä mitään. Se voi olla keveämmän byrokratian sitoutumisia, yksinkertaisimmillaan sellaisia asioita kuin verovelvoitteiden tutkimista, työoikeuden toteutumista, ym. Pitkälle päästään jo sillä, että tämä kysymys esitetään tarjoajille, vakavasti, henkilökohtaisesti, kasvotusten, ja tehdään selväksi että siihen halutaan oikea vastaus. Ei juristin kirjoittamaa selitettä, ei vessapaperin arvoista sertifikaattia, vaan vaikkapa listausta todellisista vastuullisuustoimista viime vuosien ajalta. Keinot saavat vaihdella, kunhan ne näyttävät hyvältä.

Katse käyttäjiin

Vastuullisuutta on myös omasta henkilökunnasta välittäminen. Tietotekniikkaa ei pidä tehdä osastopomojen fiilisten mukaan, eikä poliitikkojen kaverisuhteilla. Tietotekniikka on vasara, työkalu, jonka pitää sopia käyttäjiensä käteen. Sen pitää säästää työaikaa, ei lisätä työstressiä. Erinomainen esimerkki löytyy potilastietojärjestelmiä vertailemalla. Kotimaan tarpeisiin, tarve edellä kehitetty Esko-järjestelmä sai kouluarvosanan keskiarvon 8,2, kun taas puhtaan poliittisella kulmalla (ja hitosti kovemmalla hintaa) hankittu Apotti-järjestelmä sai arvosanan 5,6. Toinen on hankittu käyttäjille, toinen päättäjille.

Ideaali hankintaprosessi lähtee käyttäjien tarpeista ja pääosin oman organisaation teknologisesta osaamisesta. Kumppaneita voi käyttää katalyytteinä, mutta tulosta halutessa oman organisaation pitää olla mukana pelissä: käyttäjien, ylläpitäjien, johtajien. Tämä toteutuu aniharvoin. Yksityinen firma saa toki munata miten lystää, vastaten lähinnä osakkeenomistajilleen. Julkinen sektori ei näin kuitenkaan saa tehdä, sillä se on verorahojen väärinkäyttöä ja pahimmillaan riski potilasturvallisuudelle. Toisin sanoen, vastuutonta toimintaa.

Verenpaine ja lompakon paine

Jos ns. moraalinen selkäranka ja halu kantaa vastuuta eivät riitä perusteiksi, käytettäköön helpommin mitattavia asioita. Vastuullisuus vähentää stressiä, sillä se tekee ratkaisuista pitkäjänteisempiä ja kestävämpiä, niihin voi luottaa. Kun asenne muuttuu jatkuvasta vaihtamisesta pitkäjänteiseen kehittämiseen, on käyttäjillä ja pomoilla molemmilla helpompaa. Vastuullinen asenne näkyy myös lompakossa, kerta toisensa jälkeen. Alussa voi olla haasteita ymmärtää miten kulut muodostuvat eri tavoin, mutta hyvin nopeasti suorat säästöt ovat ilmiselviä.

Kirsikkana kakun päälle julkisen sektorin tapauksessa on vielä nähtävä kokonaisedut. Kun käytetään kumppaneita jotka maksavat veronsa, voi yhteiskunta paremmin. Kun kierrätetään laitteet niitä tarviseville asukkaille, voivat he paremmin lukuisin tavoin. Kun asenneilmapiiri on reilu, on mieliala parempi. EU:n kilpailulainsäädäntö antaa laveat mahdollisuudet lisätä tarjouskilpailuun reilusti välitöntä hintaa tärkeämpiä kriteerejä. Laki ei ole esteenä, tämä ei tarvitse kuin tekemistä.

P.S. Otsikkokuvan konekin huollettiin siistiksi.

Oma kuva … oma nimi??

Miksi? Miksi muka se lisäisi kirjoittajan uskottavuutta?

Tällä sivustolla onneksi se ei ole pakko ja miksi olisikaan?

Jos esim parisenkin vuotta seurailet esim aktiivisen kirjoittajan tekstejä, melko pian pääset perille hänen tyylistään; hyväkin avaus/kommentti mutta vastapuolta halveksiva, ivallinen ja muutenkin loukkaava teksti, pilaa hyvänkin asian. Siihen eivät nimet ja kuvat mitenkään kuoppia silitä.

Asioista, kuten puolueesta ja uskonnosta voidaan kyllä esittää monenlaisiakin käsityksiä mutta keskustelua rakentavasti ja joskus jopa käsityksensä kumoamalla.

Puolueet, valtiot ja uskonnot; niissä on kaikenlaisia ihmisiä ja kenenkään rinnukseen ei tulisi ommella Daavidin tähteä.

Hallinnot, jotka määräajoin, pidempi tai lyhyempi, vaihtuvat, ihmisetkin vaihtuvat.

Itäinen kulttuuri vs läntinen kulttuuri; miten niitä voidaan vastakkain asetella, ne ovat ihmisten typerille väitteilleen asettamia keppihevosia.

Kyllä keskustelu ja erimieltäkin oleminen ovat selkeä kanssakäymisen ja mielipiteiden vaihdon rikkaus.

Mikä on sopiva määrä?

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4dbb772f-b3ce-4b4a-850b-6b82fe8a0406

”Viro pyytää Suomea keventämään uusia työvoimalle määrättyjä maahantulorajoituksia. Viron ulkoministeri Urmas Reinsalu kertoo asiasta Facebook-päivityksessä sekä Viron yleisradioyhtiö ERR:lle.”

”– Tämä ei ole Viron hallituksen mielestä hyväksyttävää. Meidän on etsittävä muita tapoja, Reinsalu sanoi ERR:lle.”

Montako kuollutta suomalaista on Viron hallitukselle sopiva määrä, jotta virolaiset saavat tienata?

Perussuomalaiset maskeja ja korona-rajoituksia vastaan?

Paikallislehti Tamperelaisessa Tampereen Perussuomalaisten valtuustoryhmän johtaja Lassi Kaleva ottaa kantaa korona-rajoituksiin. Aluksi hän kirjoittaa koronan olevan kiistämättä vakava tauti. Loppu osan kolumnista hän kuitenkin käyttää saman asian kiistämiseen.

Kalevan mukaan koronaan on Suomessa kuollut vain 30 henkilöä kun kokonaisluvuista vähennetään ne joilla on ollut jokin pitkäaikaissairaus. Lisäksi hän muistuttaa kuolleiden keski-iän olleen 84 vuotta. Korona-virus epidemia ei myöskään ole THL:n mukaan lisännyt kokonaiskuolleisuutta Suomessa, kertoo Kaleva. Olisikohan sillä mitään tekemistä sen kanssa että kuolleita on vasta muutama sata (kiitos ainakin osittain perussuomalaisten haukkuman  hallituksen)?

Edelleen Kaleva jatkaa miten tuhoisasti rajoitustoimet tulevat vaikuttamaan maamme talouteen. Sen seurauksena Kaleva näkee syrjäytymisen ja kuolleisuuden lisääntymisen esimerkiksi itsemurhien määrän kasvaessa. Yhteiskuntaa ei pidä sulkea ja ”taloutta tuhota”. Kuulostaako Lintilältä?

Kaleva rinnastaa koronan kausi-influenssaan. Kun influenssaan kuolee vuosittain arviolta 500-2000 ihmistä niin miksi yhteiskuntaa ei suljeta joka vuosi, Kaleva kysyy.  Kaleva ei näytä näkevän korona-ajassa siis mitään poikkeuksellista. Sillä logiikalla meidän kannattaisi ilmeisesti siis avata kaikki toiminnat, toivottaa matkailijat tervetulleiksi ja alkaa elää kuin muinakin vuosina. Eihän tässä mitään, joka vuosihan meillä on ihmisiä kuollut influenssaan.

Lopuksi Kaleva käy maskien käytön kimppuun. Hän vaatii ”tutkimuksia” maskien käytön todellisista hyödyistä ja haitoista. Estävätkö maskit tartunnan, haittaavatko maskit keuhkojen hapensaantia, mitä seurausta on maskien aiheuttamalla päänsäryllä ja ihottumalla, Kaleva kylvää epäluuloa maskien käyttöä vastaan. Maskien käyttö on siis haitallista mutta hyödyt ovat kyseenlaiaisia jos Kalevaa uskomme.  Kuka se syyttikään hallitusta maskien käytön vähättelystä keväällä?  Millä perusteella Kaleva vaatii maskien käytöstä ”tutkimuksia” kun terveydenhuollon ammattilaiset suosittavat niiden käyttöä?

Ilmeisesti Kalevan ajatus koronasta vakavana tautina tarkoittaa sen olevan vakava joillekin, lähinnä ennestään sairaille vanhuksille, mutta ei helposti leviävä koska kaikki rajoitukset näyttävät olevan enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä. Edustaako Kaleva laajemminkin Perussuomalaisten linjaa koronan suhteen? Tuleeko seuraavaksi pelottelua ”turhan rokotteen vaaroilla”?

 

 

 

 

 

Törkeää toimintaa tarkastusviraston johtajalta

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1fde13de-b1ac-4bd7-b362-6fe5f69d6f30

”Valtiontalouden tarkastusvirasto maksoi yli kaksi vuotta palkkaa, jotta virkamies ei tekisi mitään

Eduskunnan oikeusasiamies antoi pääjohtaja Tytti Yli-Viikarille huomautuksen lainvastaisesta menettelystä. Virkamies sai kaksi vuotta palkkaa sillä ehdolla, että ei tehnyt mitään.”

”Yli-Viikarin mukaan siis työnantajan oikeuteen määrätä virkamiehelle työtehtäviä kuuluu myös oikeus määrätä, että työtehtäviä ei ole. Oikeusasiamies varmisti vielä lisäselvityspyynnöllä, oliko ylitarkastajalla mitään työtehtäviä kesäkuusta 2016 elokuuhun 2018. Ei ollut.”

Eiköhän tällainen toiminta jo ole perustepotkuille?

Todella törkeää, mutta harrastaahan tuo muija myös kerskamatkustelua veronmaksajien piikkiin.