Aamuisin tietenkin Pikkumirri on oven takana passissa; sitten postipolulle. Aamurituaaliin tietenkin kuuluu kun Pikkumirri kellahtaa selälleen ja on raapivinaan minua; kynnet visusti sisällä
Aamiaisen (minun sekä Pikkumirrin) jälkeen, olen tuosta ikkunastani seuraillut tuon touhuja. Vaanii, hyökkäilee olemattomien saaliiden perässä. Siis muuten viihtyy lumessa, kaivaa joskus lumeen niin isoja koloja, että itse mahtuu sisään; sieltä sitten vaanitaan olematonta saalista ja tehdään uskomattomia hyökkäyshyppyjä yms.
Siis uskottava on, että kissa on erakko ja ei vaadi laumaa.
Vaan mitenpä tietäjät selittävät sen, että kun tulen ulos; Pikkumirri ei jätä minua hetkeksikään eroon. Jos en sitä nyt juuri näe; kutsu ja sieltähän tämä sankari tulee, siis erakkoko?
Pikkumirristä olisi jo näin lyhyen ystävyytemme aikana tuhatkin kerrottaa juttua, no, toistaiseksi olkoon.