Hyppysiini sattui päivän Ilta-Sanomat. Selasin läpi, ei ollut mitään mikä kiinnostaisi mutta urheilu osioon kiinnitin huomioni. Oli kirjoitettu kaksi aukeamaa nuorten jääkiekosta, liki sivu ulkomaan potkupalloa kun joku Celsea oli saanut selkäänsä. Vain hikiset parikymmentä senttiä yhtä palstaa yhdestä hiihdon päätapahtumasta eli Tour de Skiistä.
Mitäs minä kapinoimaan, lehtihän kirjoittaa siitä mistä maksava yleisö tykkää. Mutta kyllä se surettaa vanhankansan ihmisenä jolle suuren ikänsä on hiihto ollut urheilulaji jota innolla olen seurannut.
Hiihdon alamäki alkoi minusta jo siitä että tuli tuo v-tyyli tai vapaaksi tyyliksi sitä sanotaan, miksiköhän. On luonnottoman näköistä ja varmaan tuhansia hehtaareja hyvää metsääkin raivattu leveitä paanoja halullisten luistella sukset jalassa. Nämä kertarykäyslähdöt ja takaa-ajot ovat myös yhtä tyhjää kotkotusta. Pitäisi olla rehelliset ja konstailemattomat väliaikalähdöt ja enemmän pitkiä matkoja, 50 ja 30 kilometrin hiihtoja.
Hiihtojen selostuskin mennyt oudoksi, höpötetään peesistä, hapoista, leirien korkeuksista ja ties mistä, iloitaan jos suomalainen mieshiihtäjä sijoittuu kolmenkymmenen joukkoon.
