Politiikkaradiossa keskusteltiin yksityisistä sote-toimijoista, Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo vuosikausia valitellut surkeista IT-palveluiden ulkoistamisista ja katastrofeja kuullaan tuon tuosta. Rakentaminenkaan ei suju, Olympiastadionin ikävä esimerkki on jotain hirveää. Onko valtio täysin kyvytön hankkimaan yksityisiä palveluita? Ei aivan, yksi poikkeus löytyy…
Palvelun ostaminen on vaikeaa
Minun työkokemukseni on lähinnä yksityiseltä sektorilta ja pienessä määrin kolmannelta sektorilta. Olen osallistunut useisiin suuriin hankintaprosesseihin, vaikeisiin järjestelmiin ja sopimuksiin. On hyvin helppoa epäonnistua hankinnoissa, ylittää budjetti ja saada rikkinäinen lopputulos. Kun asiaa tutkitaa, syyllisiäkin usein löytyy useita, mutta lähes aina ongelma tiivistyy yhteen asiaan: ostajan asiantuntemuksen puute. Jos ostaja ulkoistaa asiantuntemuksen liialti myyjälle – kuten valtio lähes aina tekee – ostaja ei koskaan saa mitä haluaa, koska ostaja ei edes koskaan itse pohdi mitä haluaa. Hankinta voi vain epäonnistua.
Valtio on elänyt tiukalla taloudenpidolla. Väkeä pitää vähentää ja tilannetta paikataan sitten konsulteilla. Jostain syystä kymppitonni palkkoihin on mahdotonta hyväksyä, mutta miljoona konsulteille menee budjetista läpi heittämällä. Seuraava on täyttä totta: projektien yhteydessä kahdella puolen pöytää istuu saman alan toimijoita. Toisella puolen on valtion työntekijä, jolla on tuplat isompi vastuu, puolet pienempi palkka, surkeammat edut ja jakkara heiluu. Toisella puolen on konsultti, joka tienaa enemmän tekemällä vähemmän. Tätä tapahtuu aivan koko ajan, viimeisimmät tuntemani tapaukset ovat viikon takaa, eikä tässä nähdä ongelmaa.
Asiantuntijat ovat todenneet, että valtio ei voi ulkoistaa sosiaali- ja terveydenhuollon vastuuta. Yksityiset voivat auttaa asiassa, paljonkin, mutta eivät isäntänä. Aivan saman ajatusmallin pitäisi päteä muuhunkin. Tietojärjestelmien hankinnassa pitäisi valtiolla olla omilla palkkalistoillaan hyviä teknologian osaajia, joilla on valta ja vastuu sekä kollegoiden tuki. Rakennuspuolella pitäisi olla esimerkiksi rakennustarkastajia omasta takaa, huippuosaajia joilla on tarpeeksi aikaa tehdä työnsä. Näiden vastuiden ulkoistaminen ei ole toiminut koskaan. Ei koskaan.
Investoi osaamiseen
Julkishallinto ei ole houkutteleva työpaikka asiantuntijalle, joka haluaa haasteita, kunnioitusta, vastuuta ja asiallisia työoloja. Ei kuuta taivaalta, mutta perusasiat pitäisi olla kunnossa. Työolot ovat huonot, ilmapiiri karmiva, johtoa ei voisi vähempää kiinnostaa asiat ja päälle tulevat vielä jatkuvasti osaajien yli kävelevät poliitikot. On totta, ettei ole rahaa palkata osaajia, mutta eipä ole paljon puitteitakaan heille. Tämä ei ratkea helposti, eikä se ratkea ollenkaan jos ongelmaa ei edes myönnetä. Poliitikko ei voi myöntää julkisesti, ettei hän tiedä kaikesta kaikkea. Kannattaisi, nimittäin rehellisyyskin voi tuoda ääniä.
Joten tässä suossa ollaan – paitsi niin, se yksi poikkeus. Armeijan hankinnat menevät keskimäärin vähän paremmin. Miksi? Koska sotilasteknologian hankinnoista ovat päättämässä sotilaat. Luulisi tämän esimerkin jo muistuttavan, että asiantuntijalle on käyttöä. Jos et tiedä mitä ostat, et tiedä mitä saat.
Ostojen takana tuntuu vaikuttavan poliittinen ohjaus…
Kyuu, olet täysin oikeassa.
Ostajan täytyy osata ostaa. Että voisi ostaa kelvollisen tuotteen/palvelun siedettävään hintaan, niin täytyy osata kirjoittaa yksityiskohtainen ja muutenkin kunnollinen tarjouspyyntö kaikkine määrittelyineen.
Sitten sen tarjouspyynnön avulla täytyy kysyä tarjousta useilta yrityksiltä, jotka näyttävät kelvollisilta toimittajilta.
Tarjousten perusteella pitää valita muutama parhaalta vaikuttava tarjoaja, joiden kanssa käydään tarkentavia neuvotteluja ja pyydetään lopullinen yksityiskohtainen sitova tarjous.
Valitaan paras tarjoaja – ja hänen kanssaan pitää osata tehdä juridisesti sitova kauppasopimus – avaimet käteen toimituksesta kiinteään hintaan. Sopimuksessa pitää olla pykälä, että viimeinen varsin merkittävä maksuerä jätetään maksamatta, ellei toimitus täytä pilkulleen toimitussopimusta. Erikseen pitää olla merkittävät sanktiot myöhästymisestä.
Nimenomaan täytyy osata kilpailuttaa ja ostaa.
En malta olla jatkamatta.
Olin merkittävässä osassa 130 mm tornikanuunan automatisointiprojektissa, jonka osti Puolustusvoimain Pääesikunnan Sähköteknillinen osasto. Se projekti oli molemmille osapuolille hyödyllinen ja ne tornikanuunat automaatioineen ovat edelleen käytössä. Niitä on käytetty karkeasti 35 vuotta. Edistyksellistä hardista ja softaa. Annoin myös yksityiskohtaista elektroniikan korjauskoulutusta asiakkaan edustajille, jotta vaikka myyjäyritys katoaisi maailmankartalta, niin silti Puolustusvoimat voisi itse ylläpitää asejärjestelmiä.
Hyvin menneen projektin jälkeen Puolustusvoimat ostivat yhä uusia projekteja.
Sitten kerran minun työpöydälleni ilmestyi Puolustusvoimien tarjouspyyntö Kenttätykistön laskimesta, jonka oli tarkoitus laskea ampuma-arvoja tykeille tulenjohtajien antamien tietojen perusteella. Sillä kertaa minä kielsin tekemästä tarjousta, sillä asiakas oli tehnyt liian tarkan määrittelyn projektia varten – asiakas oli määritellyt miten laskin pitää toteuttaa, eikä vain mitä sen pitää tehdä.
Puolustusvoimain Pääesikunnan Sähköteknisen osaston edustaja kantoi minulle vuosia kaunaa siitä, että emme suostuneet tekemään tarjousta. Tarjouskilpailun voittanut yritys ei tainnut onnistua projektissa erityisen hyvin.
Tarjouspyynnössä pitää siten osata rajata tarjouspyyntö oikein – että saadaan paras mahdollinen lopputulos. Jos tehdään liian yksityiskohtaisia vaatimuksia ”miten”, niin sekin on väärin.
Eiköpähän tuo Vaisala onnistunut yhtä hyvin kuin tornitykkiprojektissakin onnistui. Laskimet eivät muuten käytännössä ole juuri miksikään muuttuneet kun perinteinen laskin poistui käytöstä.
Nykyinen RAVAL-järjestelmä on vieläkin varsin käyttökelpoinen mitä tulee asiantuntijoiden lausuntoihin.
RAVAL-järjestelmään perustuvat kaikki tykistömme nykyaikaiset laskin- ja valvontajärjestelmämme.
Näiden järjestelmien kehitykseen ei millään ”nyrkkipajoilla” ollut mitään osuutta. Vaisala oy lienee kaikkein merkittävin tekijä siviilipuolella.
Palvelin aikanaan viitisen vuotta PE:n Sähköteknillisellä tutkimuslaitoksella, joten jotain ehkä tietänen.
Ihan sama toteutuu kuntatasolla ja ihmekös tuo, kun luottamusihmiset ovat mahdollisimman kaukana osaamisesta. Jotenkin pitäisi hankintoihin ja ostamiseen saada ammattilaiset, ilman poliittisia paineita.
Apotti kauhein esimerkki miljardeineen. Terveyspalveluiden kilpailutus ja ostot jne.
Politikkojen osaaminen lehmänkauppoineen?