Ranska on matkalla kriisistä kriisiin Muhammed-pilakuviensa kanssa. Reaktiot ovat odotetun kaltaisia: Suomen suvaitsevaisin puoli moittii murhattua opettajaa typeräksi ja nuiva-änkyräistö taas on lastaamassa koko Euroopan muslimipopulaation menolipulla kauas pois. Vaan pitäisikö keskustella itse loukkaantumisen tunteesta?
Tunne vastaan yhteiskunta
Minä uskon vilpittömästi, että moni muslimi on todella loukkaantunut pilakuvista. Uskon, että monet heistä ovat aidosti todella, todella surullisia, vihaisia tai muuten tunteiden vallassa. Mielestäni väheksymme tätä tunnetta. On täysin merkityksetöntä miten ”pöhköä” tai ”naurettavaa” se kenenkäkin mielestä on: tunne on aito ja tunnekuohu ei laannu tipan tippaa sitä vähättelemällä. Itse asiassa vähättely ja herjan heitto vain pahentaa asiaa.
On tietenkin aivan eri asia laittaa tuo tunne yhteiskunnalliseen kontekstiin. Pilakuvien julkaiseminen on aivan ok. Kun aihe herättää kovia tunteita, se on kahta tarpeellisempaa. Pilakuvat ovat hyvä tapa pakottaa hiljaiset aiheet äänekkäiksi. Pilakuvien tehtävä on herättää kansalaisia ja heidän tunteita, myös vihaa. Pilakuvat eivät ole kamomillateetä vaan aamukahvia. Näin toimien pilakuvat myös haastavat kykymme käsittää länsimaisia ilmaisunvapauden arvoja. Se on vaikea aihe. Ei kukaan tiettävästi koskaan väittänyt pilakuvia tylsiksi tai ongelmattomiksi? Toivottavasti ei ainakaan, sillä silloin niitä ei tarvittaisi.
Jos pilakuva saa yksilön toimimaan lain vastaisesti, oli se sitten fyysistä tai henkistä väkivaltaa, vika on lakia rikkovassa yksilössä, yksiselitteisesti. Yhteiskunta sen sijaan voi kysyä mitä on tehty väärin, jos pilakuvien reaktiot ryöstäytyvät käsistä. Onko yhteiskunta tehnyt selväksi arvot, sekä mitä ne ovat että miksi ne ovat? Onko yhteiskunta yhtenäinen vai kylvääkö se polarisaatiota? Onko yhteiskunnassa tarjolla kosolti laillisia ja riittävän kunniallisia tapoja käsitellä vihaansa? Kunniallisella tarkoitan tässä tapaa, jonka soveltaminen ei aikaansaa tarpeetonta häpeää tai esimerkiksi vihan ketjureaktiota. Vihaa ei voi välttää, sen väärän käsittelyn voi.
Dialogi on ainoa mahdollisuus
Nähdäkseni on olemassa vain yksi tie eteenpäin: dialogi. Suomessa sitä ylläpitävät esimerkiksi Alan Salehzadehin kaltaiset tutkijat, globaalisti vastaavia sillanrakentajia löytyy muitakin, vaikkapa Imam Tawhidi. Toki jokaista Alania kohti on sata tunaria. Heistä puolen mielestä vihan tunteille pitää antautua ja yhteiskuntamme perusarvoista pitää joustaa kauhun edessä, toinen puoli taas hakee ratkaisuja etnisistä puhdistuksista. Näistä on realismi kaukana, mutta hurraajista ei ole pulaa.
Fakta: Euroopassa on paljon muslimeja ja myös muiden uskontokuntien edustajia. Fakta: Euroopassa on laaja ilmaisunvapaus ja laajat yksilönoikeudet. Fakta: yksilön oikeuksista kiinni pitäminen suojelee meistä kaikkia. Tämän ymmärtäminen etenkin loukkaantuneen ihmisen kivun keskellä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Tärkeintä on ymmärtää, että vihastuneelle ihmiselle on viisaampi heittää pelastusrengas kuin kivi.
Me kristity osaamme kyllä nauraa itsellemme ( satiiri ) koskien uskontoamme, mutta islamistit ovat parbaareja tässä suhteessa.
Ja on turhaa sanoa, että suurin osa islamisteista on kunnon porukkaa, ei pidä paikkaansa, he kaikki uskovat koraanin opetuksiin ja ovat valmiita terroritekoihin uskontonsa puolesta.
Imaamien opetuksien mukaan muslimi ei saa olla kristityn ystävä, mutta saa esittää kristityn ystävää ja näin pitää vihollinen lähellään.
Kyllä täällä änkyräkristittyjen joukossa poru nousisi, jos Jeesusta alettaisiin kuvittamaan pilakuvin ja levittelemään seinille.
Siinä Arvilakin nauru muuttuisi vihaksi.
Ei vaikuta minun uskooni, vaikka repisitte Jeesuksen ristiltä, se ei minu uskoani häneen horjuta.
Onhan Jessestä tehty paljon pilakuvia ja jopa paljon satiiria. Korkeintaan se on herättänyt paheksuntaa, mutta kenenkään päitä ei ole sen vuoksi katkottu.
Fingerporissakin Pertti Jarla useita kertoja kuukaudessa pilkkaa Jeesusta ja muita uskoville pyhiä asioita!
Olisiko Heikin mielestä parempi, että alettaisiin ”kaulailemaan” täälläkin!?
Jeesus-pilakuvista ja -satiirista on Suomessakin nostettu meteliä. Jenkkilässä myös väkivaltaa. On typerää väittää että olisimme immuuneja vihalle.
Haluatteko läheisemmän esimerkin? Musta Mannerheim. Johti melkoiseen aaltoon henkistä väkivaltaa.
Keskimäärin ilmaisemme vihamme vähemmän lopullisella tavalla, onneksi, mutta tunne on sama ja olisi hyvä löytää kypsempiä tapoja käsitellä vihaa,
Mannerheimin tekeminen neekeriksi loukkasi syvästi suomalaisia, uskonnon kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä ja tuskinpa siitä kukaan niin paljon sydämmistyi, että olisi kenenkään fyysiseen koskemattomaan kajonnut ja henkisistä loukkaantumisista kyllä selviämme ilman väkivaltaa.
Mielestäni afrikkalainen mannerheimi oli mienkiintoinen ja filmin hinta/laatu -suhde erinomainen.
Mielestäni Charlie Hebdon pilakuvat olivat tökeröitä, vaikka Mika Illman ei niitä tuominnutkaan.
———-
Klassikkoanekdootti suurelle lukijakunnallemme:
Eräällä kylällä vaikutti suuri musta kulkukoira, jolla oli viikset kuonossa, piti karmeeta meteliä ja pureskeli ihmisiä. Jostakin syystä kyläläiset kutsuivat koiraa nimellä Mannerheimi.
Vuoden 1951 tammikuussa joukko kylän miehiä seisoskeli osuuskaupan edustalla turinoimassa. Siihen tuli mukaan mies, joka tiesi kertoa, että ny se Mannerheimikin on sitte kuallu.
Hetken hiljaisuus. Lopulta joku kysyi: ”Kuoliko itse vai tarttiko tappaa?”
Arvi, se että käytit jo tuossa kommentissasi herjaavaa termistöä osoittaa miten heikolla sietokyky sananvapaudelle on.
Olet oikeassa siinä, että emme käyttäneet fyysistä väkivaltaa – onneksi – mutta uhkailuja siitä oli, sekä mittava määrä henkistä väkivaltaa joka sekin jättää pitkäaikaiset haavat.
Se, että fyysinen väkivalta on väärin, ei tarkoita että henkinen väkivaltakaan olisi oikein.
Onhan toki vihaakin ollut henkisellä puolella. En nyt muista sen taiteilijan nimeä, joka maalauksissaan kuvasi Jeesuksen homoseksuaalien ja transseksuaalien keskuudessa. Kyllähän se maalaus suurta kohua ja vihaakin aiheutti, mutta ei muistaakseni kuitenkaan väkivallantekoja.
Pilakuvasta toki voi loukkaantua.
Samat loukkaantujat tappavat kristittyjä omissa maissaan ilman mitään muuta syytä.
Miksi se pitäisi hyväksyä?
Mahdollisina siirtolaisina voitaisiin kelpuuttaa vain kristittyjä ja jättää nämä loukkaantujat kotimaahansa.
Ristittyjä raiskareita Etelä-Afrikasta?
Juha, eipä tässä kukaan ole väkivaltaa hyväksynyt – kunhan ravistelen pois meidän ansaitsematonta moraalista ylemmyyttä.
Eipä se moraalinen ylemmyys ole mitään pelastanut eikä edes tuo ”suvaitsevaisten” muita parempi ylemmyys.
Terveellä järjellä tätä kuitenkin pitäisi käsitellä ja myöntää, että jotkut asiat vain ovat vaikeita ja tuovat ongelmia, koska niitä ei puhumalla ja selittämällä saada muutetuksi.
Havaintosi on oikea toki tilanteesta, Juha – vaan jos ei puhumalla niin millä?
Mielestäni aiheesta on kaksi päätä kyllä huutanut, mutta kukaan ei ole puhunut, saati keskustellut.
Hyviä pilakuvia teki aikoinaan Kari. Kokoomuslaisen karikatyyri oli kypäräpäinen pappi.
Hyvä pilakuva saa katsojansa hyvälle mielelle – ei raivostumaan.
Ahdasmielinen ei koskaan ymmärrä hyvääkään pilakuvaa, vaan raivostuu.
Jos ei kestä pilakuvaa, niin mitä tälläinen kestää,,,,
En ylipäätään ymmärrä uskontoja varsinkaan jos menevät äärimmäisyyteen.
Pilakuvista esimerkki Kekkonen/Kari Suomalainen pilapiirtäjänä: Saimme nauttia monet naurut ja eihän kohde varmaan kaikkia kiitellytmutta oletan hänen saaneen niistä myös mainosvoimaa ollen esillä. Hannu Salama kirjoitti kirjan ja sai osakseen paheksuntaa, mutta ei se uskoa tainnut horjuttaa?