Lääkäri antoi vähän semmoista diagnoosia, että lepoa ja pillereitä, operaatio viikon päästä ja sitten vielä pari viikkoa lepoa ja pillereitä. Olen siis ns. säästöliekillä muutaman viikon ajan, kunnes taas syöksyn taistelukuntoon. Sitä ennen heitän vielä vähän ajateltavaa semmoisesta aiheesta kuin mies.
Mikä se semmoinen mies on?
Perussuomalaisten nuorisovaikuttaja ja Tampereen yliopiston opiskelija Joakin Vigelius joutui viime viikolla myrskyn silmään. Tarina lähti liikkeelle seuraavasta viestistä Twitter-pikaviestipalvelussa.
Osallistuin juuri yliopistoluennolle, jossa opetettiin "miehistä, joilla on kuukautiset".
Tämän kyseenalaistettuani alkoi itku sensitiivisyydestä ja transfobiasta. Myös biologian tuntemukseni osoittautui "ala-astetasoiseksi", kun en usko miesten kuukautisiin.
1/4 pic.twitter.com/i7ljdwhrVi
— Joakim Vigelius | #eisilpomiselle (@joakimvigelius) November 10, 2020
Juttu lähti hetkessä ns. laukalle. Vigelius poistettiin kurssilta, ylioppilaskunta ja yliopisto vaativat häntä vastaan oikeustoimia ja joukko yliopistoaktiiveja vaati jopa hänen karkottamista kaikista maamme oppilaitoksista iäksi. Ym. viestiä on kuvattu ”kuvottavuuden ennätykset rikkovaksi”, ja muutoinkin kommentoitu sanoakseni voimakkain sanakääntein. Perussuomalaisten oma media Suomen Uutiset lähti nokkimaan tapausta pian perästä. En voi antaa pisteitä puolueettomasta uutisoinnista, mutta katson jutun olevan hyvä ote yhdestä näkökulmasta asiaan. Vigelius on puolustautunut kovasti – onneksi ei vihamielisesti, mutta valitettavasti ei kovin kunnioittavastikaan.
Mutta mikä se semmoinen mies on?
Mielestäni Vigelius teki aivan ilmiselvän virheen: hän jakoi julkiseen verkkoon keskustelua, jota ei käyty alun perin julkisesti ja jonka osanottajat eivät antaneet siihen lupaa. Oliko motiivi poliittista peliä vai halu usuttaa vihaa kanssaopiskelijoita kohtaan, sitä en tiedä, mutta virheen hän teki. Sen sijaan mielestäni ei ole asiatonta todeta, että biologisen miehen keho ei toimi kuten biologisen naisen. Niin – biologisen… ja siitä tässä pitäisikin mielestäni puhua. Asiallisesti. Ei, kun asiallisesti, sanoin!
Hetkeksi sivuraiteille. ”Isä” ja ”äiti” ovat termejä, jotka eivät aina tarkoita biologista isää tai äitiä. Kasvatus- tai sijaisvanhempi voivat olla lapselle isiä ja äitejä. Kukaan ei kiistä lapsen oikeutta kutsua isäksi henkilöä, joka on isän tehtävää kunnialla suorittanut. Isä on sana, joka muodostuu tunnesiteestä. Biologinen isä taas tarkoittaa eri kulmaa. Usein ne ovat sama asia, aina eivät. Ei tarvitse montaa sukupolvea mennä taaksepäin, kun toinen maailmansota vei miehiä ennen aikojaan, sairaudet taas monien äitejä ja useampikin lapsi päätyi kasvamaan kasvatusvanhemman kanssa. On traagista menettää vanhempansa, mutta on kaunista jos toinen aikuinen pyrkii täyttämään tämän aukon lapsen elämässä.
Yhtä lailla hyvin monelle ”mies” ja ”nainen” ovat nykyään termejä, jotka ovat muuttuneet ilmoitusasiaksi. Saatat tässä vaiheessa pohtia että mitä puppua tämä on. Pohdi vapaasti, mutta kysy myös itseltäsi tätä: miten paljon elämäsi siitä oikeasti häiriintyy jos joku kokee sukupuoliasiansa toisin? Jos jonkun elämä paranee sillä, että heitämme kaivoon vanhanaikaiset sukupuolten kahleet, kannatan sitä varauksetta ja suosittelen samaa muille. Voimme siis hyvin suhtautua miehen ja naisen termeihin kuten isään ja äitiin, tarvittaessa lisätä sanan ”biologinen” alkuun mikäli tarkennusta tarvitaan. Ei biologia ole mihinkään kadonnut, lisääntymisen pelisäännöt ovat samat. Lisäksi keskimäärin biologinen sukupuoli on selkeästi määritetty ja se myös keskimäärin johtaa tiettyihin todennäköisyyksiin lapsen kehityksessä myös henkisellä puolella. Nämä on hyvä tiedostaa, kunhan ketään ei pakoteta rooliin jota hän ei halua elää.
Mikä se semmoinen mies on yhteiskunnan osana?
Kannatan siis ehdottomasti kunnioittavampaa suhtautumista transihmisiin ja sukupuolen moninaisuuteen. Se on monelle paljon, eikä minulta mitään pois. Sen sijaan haastavammaksi asia muuttuu siinä kohtaa kun tutkimme asian vaatimuksia yhteiskuntaan. Tämä on se ydin josta pitäisi keskustella. Mitä kaikkea ja millä tavoin voidaan yhteiskunnalta, tai sen osilta vaatia tämän asian varjolla? Ei, tähän minulla ei ole vastausta, mutta hitosti kysymyksiä kylläkin.
Sanon suoraan jotain minkä ehkä löydän edestäni: mielestäni osa transoikeuksien sinänsä tarpeellisesta keskustelusta vetää ihan hulluna överiksi. Transfobiaa ja -foobikkoja nähdään kaikkialla, herjaustermejä lyödään niskaan olemattomin perustein. Tämä ei kasvata ymmärrystä. Arvelen, että vaikkapa räikeä vihanpito Vigeliusta vastaan satoi kovasti konservatiivisiin laareihin. Ounastelen, että leijonaosa kansasta on valmis ymmärtämään tärkeää asiaa paremmin, mutta heille pitäisi antaa neuvoja ja apua, ei tyrmäystä ja haukkuja. Vaatimuksissa saisi kuulua enemmän kohtuullisia, yksilön kunnioitukseen keskittyviä vaateita ja vähemmän biologian opitun tiedon vastaisia julistuksia. Tiedämme sukupuolesta enemmän nyt ja se on hyvä asia, mutta yllättävän moni oppi on myös tutulla paikallaan. Poikkeus vahvistaa säännön, ei eliminoi sitä.
Transihmisten osalta tilanne on lääketieteessä haastavampi. Oli diagnoosi aivan mikä vaan, tietenkin ihmisille pitää antaa parasta apua. Transihmisten kohtelu on ollut huonoa tai pahempaa. Toisaalta, samalla pitää myös tutkia syitä, miksi aiheen ympärillä olevia diagnooseja haetaan hurjasti enemmän. On myös syitä tutkia, miksi pitkälle vietyjen hoitojen peruuttamisia (ks. myös vastalause) tulee enemmän – se on yksilölle karmivan vaikea paikka. Kaikki tämä vaatii tutkimusta, tiedettä ja jatkotutkimusta, mutta keskustelua käydään lähes yksinomaan tunteella. Ongelma on siinä, että jos halutaan tarjota mahdollisimman humaania hoitoa, on ensin tehtävä kotiläksyt mahdollisimman hyvin. Ymmärtääkseni nykyinen hallituksemme tukee tätä tutkimuslinjaa. Hyvä näin.
Mikä se semmoinen miesasioista pohtiva on?
Loppuun ehdotan tällaista: jos sukupuoliasiat ja ”moderni sukupuolihömppä” tuntuvat typeriltä, naura minulle. Naura minulle päin naamaa, hauku minua, lähetä tappouhkauksia ja liimaa minusta satoja herjaavia julisteita puistoihin. Ei tunnu enää missään, sillä tuo on jo tehty. Mutta ole nyt kiltti, hyvä ihminen, älä lähde haukkumaan niitä ihmisiä joille tämä voi tuoda todellista kipua ja tuskaa. Aivan sama miten pöhköltä asia sinusta tuntuu, toista ihmistä se voi satuttaa, paljon. Se kipu on aivan yhtä todellista, vaikka olisit eri mieltä sen syistä.
Meitä on ollut ja tulee olemaan moneen junaan. Onneksi raiteitakin on monia. Kyllä me tänne mahdumme. Hiukan paremmin jos muistetaan olla ihmisiksi.
”…tulisija sota, ei olisi tälläistä murheita…” Tämä niinkuin kevennyksenä. Kyllä nämä ”murheet” alkaa mennä järjettömyyden tasolle…
Itse olen edelleen biologisen määrittelyn kannalla.
Toki ymmärrän, että on ihmisiä, jotka todella tuntevat olevansa toista sukupuolta kuin biologisesti ovat ja hyväksyn nämä sukupuolenvaihtoleikkaukset tässä mielessä.
En kuitenkaan ymmärrä sekasikiöitä eli ”miehiä”, jotka synnyttävät ja joilla on kuukautiset.
Jos vaihtaa sukupuolensa, niin sitten vaihtaa – ei päädy biologiseen sekasikiöön.
Erikseen ovat sitten nämä ns. ”muunsukupuoliset”.
Heillä kyse on psykologisesta asiasta, millä ei tosiasiassa ole mitään tekoa sukupuolen kanssa.
He saavat olla mieleisiään ihan rauhassa, mutta en katso olevan mitenkään oikein ja kohtuullista, että olemattoman kokoisen vähemmistön takia tämän perinteisen biologisen jaottelun mukaan elävän massiivisen enemmistön pitäisi ”hypätä ja kumartaa” ja järjestää kaikki asiat näiden mielen mukaisesti.
Eräs lääketieteen professori sanoi että transseksuaalisuus on sairaus, eikä sairautta pidä tukea.
Kuukautisista en tiedä mutta biologisella miehellä on vaihdevuodet, jotka johtuvat testosteronin vähenemisestä elimistössä.,
YLE määrittelee, että ei ole olemassa muuta jakoa, kuin nainen tai joku muu sukupuoli.
Tässä aiheeseen liittynyt aikaisempi kommenttini:
”Tunnen Tuula Juvosen, joka on sukupuolentukija yliopistolla, tohtori, arkkitehti ja melkein DI, opiskellut ja asunut mm. Saksassa. Kuuluu erääseen sukupuolivähemmistöön, johon monet muutkin sukupuolentukijat kuuluvat. Henkilönä mukava ja terävä humanisti.
Tuntuu, että tuo viestittely on irrotettu jostakin asiakokonaisuudesta provosoitavaksi ja keskitytty normaalin miehen biologiseen mahdottomuuteen.
Teemaan liittynee varmasti erilaiset poikkeavuudet miehissä kuten transsukupuoliset tai sukupuolensa korjanneet tms., en tiedä.”
Eräs lääketieteen professori sanoi että transseksuaalisuus on sairaus, eikä sairautta pidä tukea.
Olettaen tämä lähtökohta, aika moni sairaus maailmassa on ja ei niiden ”tukemisesta” puhuta vaan hoitamisesta. Eipä syöpääkään tiettävästi tueta…
Mutta tottakai aiheessa on provokatiivista käytöstä. Yliopistot ovat kautta historian olleet paikkoja, joissa provosoidaan ja haastetaan yhteiskunnan normeja. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, jos ymmärretään että asiassa on kaksi puolta. Vigeliuksen mielipide asiassa on yhtä oikeutettu.
Joo tuli laitettua huono argumentti.
Valitettavasti nämä ”sukupuolentutkijat” näyttävät paljolti olevan nimenomaan ääri-ideologian ajajia ja omista sukupuoliselityksistään eri mieltä olevien mollaajia – kuten muutenkin kiihkouskovaiset joka asiassa.
Tässä on mielestäni kysymys siitä pitääkö yhteiskunnan kohdellla henkilöä sen mukaan mitä hän sanoo olevansa vai sen mukaan mitä hänen todetaan empiirisesti olevan. Asia on hankalin naisten kohdalta sillä miehille ei tule juuri haittaa siitä jos joku nainen inttää olevansa mies ja haluaa miesten saunaan ja pukuhuoneeseen yms. mutta tosinpäin asia vie naisilta yksityisyyden ja turvallisuuden ja urheilussa ehkä voiton mahdollisuudet. Olen kirjottanut aiheesta aiemmin miten Britanniassa miehen laittaminen naisten vankilaan (koska hän väitti tuntevansa itsensä naiseksi) aiheuttim seksuaalirikoksia. Kaiken lisäksi kyseinen ”nainen” oli syyllistynyt seksuaalirikoksiin. Voi kysyä, miten tyhmä voi olla! Toinen asia missä naiset häviävät on urheilu. Jos mies haluaa voittaa naisten sarjassa voimaa vaativissa lajeissa niin naisille ei jää mahdollisuuksia. Ei siis tarvitse kuin ilmoittaa olevansa ”nainen” ja pokata palkinnot. Ennätyksiäkään ei riko kukaan nainen.
Myös vessojen suhteen naiset häviävät, sillä miehet ovat todella sotkuisia ruiskessaan ympäriinsä ja lisäksi naisilta menee yksityisyys. Miehet kylläkin häviävät myös koska naisten vessaan on aina pitemmät jonot. Jos vessoja ei enää saa nimetä sukupuolen mukaan niin ehdotan että oviin tulee kyltit ”munattomat” ja ”munalliset”, pisuaarille ovat sitten tervetulleita myös ”naiset” joilla on siihen sopiva elin.
Olen Juhan kanssa samaa mieltä siitä, että sukupuolenvaihtoa haluava saakoon hoitonsa, mielluummin kyllä omin varoin eikä liian nuorena, mutta miksi joku haluaisi jättää sen kesken? Juuri tästä taitaa olla myös kysymys trans-laissa jota väitetään syrjiväksi koska se edellyttää sterilisaatiota. Mutta miten nainen, joka leikataan mieheksi, voisi saada siittiöitä tuottavat kivekset ja eturauhasen? Tai miksi mieheksi haluava nainen haluaisi pitää munasarjansa ja kohtunsa? En ymmärrä sellaista sekoitusta jossa ”mies synnyttää” tai ”miehellä on kuukautiset”. Ei synnytä eikä ole kuukautisia. Omassa mielessään voi toki niin kuvitella miutta eihän se tosiasioita miksikään muuta.
Jos ihmisen oma määritelmä itsestään olisi se minkä mukaan hänet pitäisi määritellä niin eikö pitäisi olla oikeus määritellä itsensä myös vaikka joksikin eläimeksi? Silloin pitäisi saada oikeus asua jossain ja saada ruokaa ihmisiltä. Myös iän sanotaan olevan ”vain nimero” ja ”ihminen on niin vanha kuin itse tuntee”. Esimerkiksi 30-vuotiaalla pitäisi olla oikeus osallistua 50-vuotiaiden sarjoihin urheilussa jos tuntee itsensä vanhaksi. Palkinnot vaan kassiin ja rahat tilille vaikka maratonilla.
Olemme menneet liian pitkälle individualismissa kun yksittäinen kokemus alkaa ylittää tieteen. Jos huutaa ”keisarilla ei ole vaatteita” niin huudetaan takaisin ”trans tms. foobikko”. Ei se mitään fobiaa ole jos uskoo omia silmiään ja tiedettä eikä jonkun kokemusta.
Itse olen muuten aika avarakatseinen, mutta monelta on mennyt elämä pilalle sukupuolenvaihtoleikkauksen jälkeen joten varovainen pitää olla. On toki paljon onnistuneita tapauksia. Jos liian hölliksi ruvetaan, niin voihan joku vaatia itselleen kaksi raajaa lisää jos tuntee itsensä muurahaiseksi. 😉
”miten paljon elämäsi siitä oikeasti häiriintyy jos joku kokee sukupuoliasiansa toisin?”
Kenenkään sukupuolikokemuksen ei pitäisi häiritä ketään muuta, eikä ketään saa missään tapauksessa syrjiä sukupuolikokemuksen tai -identiteetin vuoksi. Kuitenkin naisten oikeudet perustuvat nimenomaan biologiseen sukupuoleen – eivät mihinkään sukupuolikokemukseen. Naisia on myös historiallisesti syrjitty juurikin biologisen sukupuolen takia, ei sukupuolikokemuksen. Naisilla on tiettyjä biologiseen sukupuoleen perustuvia oikeuksia, jotka ovat biologisten naisten vuosikymmenien kampanjoinnin, aktivismin ja poliittisen toiminnan ansiota. Myös naisten terveydenhuoltoon ja sitä koskevaan lainsäädäntöön liittyvät asiat – esimerkiksi aborttioikeus – perustuvat nimenomaan biologiseen sukupuoleen.
Naiset ovat käyneet pitkän taistelun saadakseen omia turvallisia tiloja – naisten vessoista aina naisten turvakoteihin. Jokainen saa kokea olevansa mitä tahansa, mutta pitäisikö esimerkiksi aikuiset miehet päästää naisten ja tyttöjen pukuhuoneisiin, suihkutiloihin tai vessoihin vain sillä perusteella, että he ”kokevat” olevansa naisia? Pitäisikö naisiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittu mies päästää istumaan tuomionsa naisten vankilassa vain, jos hän ”kokee” olevansa nainen? Pitäisikö miesurheilijoiden saada osallistua naisurheiluun vain, jos he ”kokevat” olevansa naisia eikä miehiä? Jos sukupuolesta tulee pelkkä ilmoitusasia kuten hallitusohjelmassa olevassa translain uudistuksessa vaaditaan, mitä tapahtuu naisten biologiseen sukupuoleen perustuville oikeuksille ja naisten turvallisille tiloille, kun ”nainen” ei enää tarkoitakaan biologista naista vaan ihan mitä tahansa?
Mielestäni naisilla on oikeus olla naisia ja rurvassa kaikilta ”naisilta”.
Edelleen mielestäni sukupuoli ei voi olla pelkkä ilmoitusasia.
Kukin saa tuntea sukupuolekseen, mitä haluaa, mutta se ei saa johtaa kenenkään toisen turvallisuuden heikkenemiseen eikä epämukavuuteen.
Myöskään tämä nykyinen tyyli, missä olematon ryhmä vouhottaa omasta ”sukupuolestaan” tai sukupuolettomuudestaan, ei minulle kelpaa.
Olkoot itsekseen mitä tahansa, kunhan eivät lakia riko, mutta älkööt tulko räksyttämään siitä muille.
Urheilussa on jo malliesimerkki transnaisesta, joka on voittanut kilpailuja mennen tullen.
Se ei ole oikeudenmulaista, mutta onneksi se on nyt torpattu ainakin toistaiseksi.
Aivan oikein. Nainen on biologinen nainen oikeuksineen ja vaikka vessoineen. Pitäkää kiinni oikeuksistanne ”Minna Canthit” !
No, kerrankin aivan uusi näkemys ja naisen suusta, näitä haluaisin lukea useamminkin.
Minä olen niin vanhanaikainen, että en alkuunkaan ymmärrä näitä moderneja luokituksia sukupuolista. Eikös nainen ole aina nainen syntymästä alkaen, näkeehän sen kapaloasteella. Eihän naiseksi tulla, eikä myöskään naiseudusta lähdetä hetken mielijohteesta, eikä pidemmänkään harkinnan jälkeen. Jos näin kuvitellaan ja ollaan tekemässä, eikös se ole sitä luomistyötä, joka olkoon korkeimmassa kädessä.
Nyt, kun ollaan niin unisexejä, niin pitää olla yhteiset vessat, suihkut ja intissä tuvatkin, niin on menty kyllä h….in esiporteille, missä ei ole eevaa eikä aatamia.
Edelleen, kun ei saa olla asiamiestä, palomiestä, Eduskunnan puhemiestä, vaan joitakin epämääräisiä munattomia henkilöitä ja kohta äijilläkin skottikiltit ( hameet) päällä, ollaan kohta äijäkin yhtä hameväkeä.
Ja, kun tassilattiakin ovat kohta vain mullipareja tai sexpo-tansseja, niin on meillä perinteisillä mies-nais sukupuolta arvostavilla tekemistä.