Niin sitä on käynyt että kiitos varsinaisen klusterillisen erinäisiä terveysyllätyksiä (ei koronaa), yhtenä oireena olen ollut nestemäisellä ruoalla jo kuukauden päivät. Ei siinä mitään, kaikki merkit näyttävät hitaaseen mutta varmaan paranemiseen. Tämä on vain opettanut minulle jotain, joka on täysin turhaa tietoa.
Pinaattikeitto. Siinä on asia jolla olen elänyt pääosan päivistä. Tietenkin olen täydentänyt muilla ravinteilla. Laitetaan marjoja, jugurttia ja ruislesettä blenderin kautta että saa sitä ja toista ravintoainetta. Marjoissa on jytkyä. Mutta pinaattikeitosta minä pidän, edelleen.
Joten…
Nyt kun alkaa olemaan fiilis että pehmeää ruokaa voisi mennä jo vähän kiinteämpääkin alas ja kykenin tekemään jotenkuten kauppareissuakin, mitä tein?
Minäpä marssin einesosastolle ja ostin pinaattilättyjä. Juuri niitä halusin. Minulla ja em. kasviksella taitaa olla jonkinlainen erityinen suhde. Pitäisiköhän varoittaa ulkovaltoja?
Tai ehkäpä näissä taudeissa on vielä käsittelemättömiä sivuvaikutuksia. Ei hätää, niiden vuoksi ostin myös puolukkahilloa.
Minulla tuo pinaattiletut ja puolukkahillo on ollut jo pitkään ”pikalounaana”. Helppo tehdä mikrossa nopeasti, maistuva eikä todennäköisesti kovin epäterveellinen. Kunnon puolukkasurvosta ei oikein saa kuin itse tekemällä mutta Meritalon puolukkahilloa olen pitänyt kohtuullisena.
Joo, piti plärätä kyllä hilloja läpi että löytyi semmonen joka ei ollut pelkkää sokeria. Normaalisti tekisi itse mutta pitää vältellä vielä turhaa säätämistä jonkin aikaa.
Noh, jotain plussaa, vyötäröstä ja kiloista on kummastakin lähtenyt 10 pois ja koska rajattuja lihasharjoitteita on saanut tehdä ison osan ajasta, tietää ettei se ole vain lihaksista mennyt.
Kyllähän pinaattikeitto maukasta ja ravitsevaa on, lisäksi itsetehtynä ruokaisempaa kuin nuo valmiseinekset.
Eihän siihen keittoon tarvita kuin tuorepinaattia, vettä, voita, jauhoa, suolaa, valkopippuria. ja ripaus sokeria.
Lisään vielä kovaksi keitettyjä kananmunan lohkoja keiton pinnalle.
Ylijäämäkeitosta saa pinaattilettuja vispaamalla keiton sekaan pari kananmunaa.
Kuulostaa hankalalta imeytymishäiriöltä eikä sen kanssa ole leikkimistä.
Pinaattikeitto minun herkkua vaimon tekemänä – nokkostakin mukaan.
Karhu-merkkinen ohravelli sopii mulle aika hyvin.;)
Eipä ole tullut syötyä pinaattikeittoa miesmuistiin, vaikka ei minulla ole mitään sitä vastaan. Sen sijaan itse poimituista nokkosista on tullut tehtyä jo pitkän aikaa joka vuosi nokkosvelliä tai nokkospuuroa.
Pinaattilettuja voisi oikeastaan joskus ostaa, vaikka en erityinen valmisruokien ystävä olekaan. Verilettuja on tullut joskus ostettua.
Nokkosista olisi varmaan saanut jotain mukavaa myös, juu. Oli vaan niin vähät voimat ettei siinä paljon kokkailua enkä kehtaa kumppania kaikella vaivata.
Mutta luulenpa että viikko tästä eteenpäin niin alkaa lautasen sisältö taas saamaan vähän lisäväriä.
Meillä on tuota kuivattua nokkosta sekä nokkosensiemeniä aina kaapissa ja usein käytössä.
Tervehtymistä Sinulle Kyuu!