Persujen kanssa ei tehdä yhteistyötä! Anarkisteille ei antauduta! Laittomat huumeet pysyvät laittomina! Politiikasta ei kauaa tarvitse etsiä ehdottomuuksia, ja niitä tuntuvat sekä äänestäjät että toimittajat haluavan. Vaan miten kävisi, jos kukaan ei olisi kuulemassa? Pohdiskellaan hetki.
Hiljainen huone
Kuvittele huone, johon ei Internet tai kännykkä kuulu, jossa ei ole laitteita, ainoastaan pari mukavaa tuolia ja pannu kahvia. Laitteet jätetään ovelle, kuten myös kynät ja paperit. Sisään menee vain kaksi ihmistä, keskustelemaan. Mitään ei kirjata ylös, ketään ei siteerata jälkikäteen. Tässä ei tehdä toimittajan työtä, ainoastaan inhimillistä pohdiskelua, ainoastaan pohdiskelun vuoksi. Debatoidaan, ymmärretään toisia, jotta keskustelun jälkeen maailmankuva on laajempi.
Mitenkä olisi? Löytyisikö kristilliskonservatiivilta ymmärrystä huumeiden dekriminalisoinnille, jos ei pitäisi vastata äänestäjille vaan ainoastaan pohtia asian puolia ja puolia? Löytyisikö persulta ymmärrystä translain muutokselle? Löytyisikö vasemmistolaiselta ymmärrystä yleissitovuuden poistoon? Näkisikö kansallismielinen rasismin ongelmia, tai kärkkään maahanmuuttomyönteinen ongelmia avoimissa rajoissa?
Kaikkiin edellisiin väitän: kyllä. Pääosa meistä, aivan ylivoimainen pääosa, osaa ottaa vastaan neutraalia informaatiota, näkemyksiä, joustoa. Jos nyt ei käsketä luopumaan Jumalasta tai olemaan suojelematta läheistä ihmistä, melkein kaikessa pystymme näkemään toisen kulman.
Tämä johtaa kysymykseen: miksi siis näin ei tehdä? Kysyn kysymyksen, mutta en halua vastata siihen. Tämä pitää jokaisen itse pohdiskella. Luulen, että vastauksia on useita. Osa vastauksista löytyy joen alajuoksulta, mutta käyttämällä hieman aikaa, voivat todelliset syyt löytyä vuoren huipulta, joen alkulähteiltä. Matka sinne on kuitenkin pitkä, ja matkan varrelta löytyy niin mukavia leirintäpaikkoja ja helppoja vastauksia. Totuuden etsintä on harvemmin sprintti, eikä aina maratonikaan riitä.
Ihmisissä on toivoa – vaan onko ihmiskunnassa?
Toivon yhdistävät vain menneet ikävät tapahtumat kuten sota, onnettomuus tai yhteinen kärsimys, jotka saavat toisistaan toisin ajattelevat yhteen- tai sitten vastakkainen, silmät ummessa rakastuminen.
Kuunnellessamme isiemme juttuja ( salaa) sodista, jossa karvaisempikin kapitalisti kehui rupista kurjaa henkensä pelastamisesta. Se yhdisti toimimaan samaan suuntaan kunnes oli riittävästi jotain jaettavaa, josta erkaantuminen taas alkoi. Raha on paha.
”Rakkaus ei tunne rajoja”. Se on totisesti totta, josta on lukuisia kertomuksia millä mittarilla tahansa. Kunnes tulee tuplarakkaus ensirakkauden tielle. Ne eivät mahdu samaan konttiin.
Ei oikeastaan tarvita kuin se mitä Kyuu sanoo: että kaksi ihmistä kohtaa. Esimerkiksi maahanmuuttajien tekemistä rikoksista yms. kuvansa maahanmuuttajista muodostanut henkilö tutustuu oikeasti johonkin maahanmuuttajaan. Tutustuminen johtaa helposti siihen, että ns. maahanmuuttokriittinen alkaa pitää tuntemansa maahanmuuttajaa poikkeuksena, ” tämä on hyvä tyyppi”. Tai jos puhutaan huumeista, niin pitää kohdata niiden käyttäjä joka on niihin koukussa ja myöntää sen, silloin voidaan asettua hänen asemaansa ja joustaa periaatteista. Jos kohtaajat ovat liberaali ja konservatiivi, jotka puhuvat huumeongelmasta teoriatasolla, tuskin syntyy ymmärrystä, luultavimmin riita. Kohtaaminen toimii, koska se poistaa ennakkoluuloja ja synnyttää empatiaa. Mutta jos henkilöllä ei ole empatiakykyä, se ei välttämättä toimikaan.
Henkilötasolla moni kiista varmaan katoaisi, mutta usein, ja nykyisin enenevässä määrin, olemme pikemminkin kuin eri joukkueiden faneja. Liputamme oman tiimin ja sen ajamien asioiden puolesta ja toistamme samoja iskulauseita. Ja jos meidän pelaajamme taklaa vastustajaa päähän se ei ole mitenkään paha juttu ja oikeastaan as on vastapuolen oma vika. Ymmärretään jopa törkeyksiä ja väkivaltaa koska ”sitä saa mitä tilaa”
Se on suhteellista Norppa.
Tunnen aika monta asiallista maahanmuuttajaa ja olen ollut tekemisissä noiden turvapaikanhakijoiden kanssa vuodesta 2015 alkaen eikä minulla ole nnoista tuntemistani mitään pahaa sanottavaa.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tilastollista tosiasiaa, että tietyistä maahanmuuttajaryhmistä merkittävä osa syyllistyy rikoksiin moninkertaisesti kantasuomalaisiin verrattuna.
Tämä tosiasia vain pitää ottaa huomioon eikä koittaa hyssytellä sitä.
”Se on sika, mutta meidän sika.”
Ei se ”pehmeä huone” muuta asiaa miksikään. Ihmisen on äärimmäisen vaikeaa muuttaa omia käsityksiään.
Esimerkiksi jos joku on venäjämielinen, niin mikä hyvänsä fakta jonka mukaan Venäjä on paha valuu kuin ”vesi hanhen selästä” – ei vaikuta mitenkään.
Kääntäen sama asia koskee naurettavaa, patologista vihaa Venäjää kohtaan.
Putkinen; … ihmisen on äärimmäisen vaikeaa muuttaa omia käsityksiään …
Huomattu ollaan.
Totuudesta on kenenkään turhaa puhua, koska kukaan ei tiedä, mikä on absoluuttinen totuus. Totuuksia on maailma täynnä milloin mistäkin hörypäisyydestä kumpuvia.
Onko väitteesi totta vai oletko sitä mieltä että sekin on vain mielipide jota meidän ei kannata ottaa vakavasti?
Olenhan minä monastkikkin maininnut, että käsitystäni erilaisista asioista ja ilmiöistä kyllä pystyn ”reivaamaan” suuntaan jos toiseenkin.
Toisaalta, käsite; ”Venäjä on paha”, sitä en yksinkertaisesti pysty muuttamaan; se kun nimittäin on väistämättä näin; Venäjä on valtio valtioiden joukossa, valtio ei voine olla hyvä, jos ei pahakaan.
Kuinkahan monet kymmenet kerrat olen joutunut mainitsemaan; valtio ja kansa, eivät voi olla, eivät hyviä, jos eivät pahojakaan. Määräajoin vaihtuvat hallinnot ovat sitten aivan eri asia. Ne kyllä pystyvät, katsantokannasta riippuen, hyvinkin erilaisia.
Tähän varmaan kulminoitunee, kohtuullisen hyvin tuo edellisen kommenttini referointi.
”Kiveen hakatut” käsitteet ja ajatuskuviot eivät koskaan ole tuottaneet mitään myönteistä kehitystä.
Puolue-elämässäkin tuo ajatuskuvioiden uudelleen muotoilu; takin kääntämiseksikkin kutsuttuna, ei aina vältrtämättä huono ilmiö liene.
Teoriatasolla onkin vaikeampi päästä yhteisymmärrykseen. Jos Venäjästä eri mieltä olevat keskustelevat, niin ei välttämättä juuri lähennytä eikä kumpikaan halua antaa periksi. Keskustelu on oikeastaan eräänlaista shakkia jossa toisen väitettä vaikka Venäjän toimien epäoikeudenmukaisyudesta seuraa vastasiirto: yritys puolustaa niitä tai vastahyökkäys ” entäs NATO /USA”? Mutta jos Juhani olisi puoli vuotta autiolla saarella venäläisen ihmisen kanssa niin heistä voisi tulla elinikäisiä ystäviä, varsinkin jos molemmat osaisivat erottaa Venäjän politiikan ja ihmiset, ehkä jopa siitä huolimatta että olisivat eri mieltä Venäjän politiikasta.
Toisaalta ehkä on niin, että jos jokin ideologia kovettaa mielen niin, että ajattelemme toisia ihmisiä hyödyn kannalta tms. niin aitoa kohtaamista ihmisenä ei voi enää tapahtua. Jos esimerkiksi olit natsi ja sinulla oli juutalainen ystävä, jouduit ratkaisemaan aatteen ja ystävyyden välillä.
Aika hyvää pohdintaa Norpalta; monenkin kannattaisi yrittää sisäistää nämä hallinto, valtio, kansa, termit, mitä ne oikeastaan tarkoittavat ja ovat.