Sorry, en tiedä mitä itseisarvo tarkoittaa, koska en ole käynyt kansakoulua enempää, mutta vaikuttaa siltä, että sitä on pakko kaataa kaikkien syyttömien lasten päähän rajattomasti.
Pelätäänkö nykyään, että joku saattaa alkaa ajattelemaan omalla järjellään, ns. maalaisjärjellä, että tässä koulutuksien pakkosyötöllä lasten aivot pestään, huuhdellaan ja lingotaan oppien mukaiseen ”järjestykseen”?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Itse koin että kävin Lahden ammattikoulun rakennuslinjan heti peruskoulun jälkeen turhaan, kun siinä iässä ei ollut vielä varma mihin ammattiin haluaa valmistua. Muotoiluinstituuttiin menin vasta 23-vuotiaana ja valmistuin sieltä artenomina. Siitä on ollut hyötyä. Mutta peruskoulun päättäville nuorille suosittelisin mielummin vaikka kymppiluokkaa tai oppisopimuspaikkaa työelämässä kuin jatkokoulutusta heti peruskoulun jälkeen.
Minä en vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona olen/olin sekatyömies, kaikkea osaan vähän, mutta mitään en osaa kunnolla.Isänikin oli sekatyömies ja kymmenlapsisen perheen pitä leivässä rehellisellä kovalla työllä.
Mutta hyvin on pärjätty ja työ tekijäänsä kiittää ja nyt eläkkeellä voin sanoa, että en päivääkään vaihtaisi pois.
Teidän molempien kommentteihin, joista kiitän, sanon, että hyvin on käynyt minullakin. heti kansakoulun jälkeen juoksupojaksi Tuotannon kauppaan, sitten juoksupojaksi Tampellan konepajakouluun, jonne pääsin puolen vuoden jälkeen säteisporakoneelle oppiin. Sieltä pajalle oikeisiin töihin, tekemään mm. junien moottorien sylinterikansia ja kallioporakoneiden sylintereitä. Tampellassa olin 8v.
Nykyään tuohutaan oppivelvollisuuden pidentämistä, mutta ei huolehdita ihmisten varsinaisesta elämään oppimisesta.
Hallitus toitottaa koulutuksen perään ja hyvä niin. Mutta kyllä ylikoulutuskin on ongelma, esimerkiksi aina enemmän ihmisiä joille monta maisterintutkintoa tuntuu olevan itseisarvo, on kallis harrastus veronmaksajille.
Taitaa myös tohtoreiksi kouluttautuvia tai koulutettavia(?) alkaa olla liikaa, kertyy vain teoreettisesti ajattelemaan pystyviä enemmän kun on tutkijan ja yliopisto-opettajien virkoja.
Pahimmillaan tällaisia propelihattuja palkataan virkamiehiksi toimiin missä pitäisi olla ymmärrystä käytännön elämästä.
Liika koulutus tarkoittaa sitä, että kouluttautumisesta on tullut itsetarkoitus.
Meillä lienee edelleen vallalla utopia, että kaikista pitää kouluttaa ylioppilaita ja kaikenlaisia ”maistereita”.
Koulutuksen pohjana pitäisi olla tiedossa olevien ammattien mukainen koulutus ja koulutusmäärät kullakin alalla.
Tämä on valitettavasti täysin kateissa osalla poliittisia päättäjiä, mutta pahimmin nimenomaan opetushallituksessa, missä kehitellään erilaisia viritelmiä kuten oppimisvastuun siirtämistä oppilaille ja kaikenlaiset avoimet koulutilat häiriöineen.
K-Kaupan kassan pitää olla maisteri. Ministeriksi riittää huijari ja silmän kääntäjä. 👍
Enpä nyt noin räikeästi menisi halveeraamaan ylempää korkeakoulututkintoa. Toisaalta merkonomeja ja vastaavia löytyy kaupan kassoiltakin, jopa tradenomeja ja se on jo vähän koulutuksen hukkaan heittämistä.
Onko nyt siis niin, että hallitus ja eduskunta, jotka ovat pääasiassa hyvin koulutettua väkeä, mutta joista vain harvalla on kokemusta ”oikeasta” tavallisen ihmisen (työ)elämästä. Päättävät, minkälaisia ja kuinka koulutettuja ”fiksuja” meidän alamaisten pitää olla?
Oppiminen on tärkeää.
Koulutus oppilaitoksessa on yksi, mutta ei ainoa tapa päästä siihen.
Olen palkkatyöni ammattikoulutuksen (n 2v) saanut sisäoppilaitoksissa ja virkaan nimittämisen ehtona on vähintäänkin runsaan vuoden peruskoulutus, ilman sitä ei virkanimitystä tule. Peruskoulutuksen lisäksi tulee vuosien myötä erikoiskoulutusta.
Koulutuksen osuutta ammattitehtävistä selviämiseen ja lisäoppimiseen en kyllä väheksyisi.
Otsikon kysymys on varsin hyvä ja vastaan siihen, että ei ole, mutta siitä on sellainen tehty.
Tässä ajassa on enää hyvin harvoja ammatteja / työtilaisuuksia joihin ei vaadita jotain hyvin spesifistä koulutusta, kansanedustajat ja ministerit ovat malliesimerkkejä mainituista, täysin ilman koulutusvaatimuksia olevista tehtävistä.
Koulutuksen itseisarvosta puhuminen kuulostaa samaan tapaa höntiltä kuin energiatehokkuudesta puhuminen.
Pitäisi kysyä, onko koulutus itsessään arvokasta.
Ja pitäisi puhua energiataloudellisuudesta tai vaikkapa energiahyödystä.
Tehokkuutta mitataan fysiikassa esimerkiksi kilowatteina.
Mutta toisella ratkaisulla saavutetaan parempi energiahyöty kuin toisella. ”Energiahyöty” on kuvaavampi ja lyhyempi sana. Kielitoimisto on lepsuillut, jos on mennyt hyväksymään ”energiatehokkuuden”.
—-
Matematiikassa itseisarvo tarkoittaa lukua, jolla ei ole etumerkkiä
Jos sanotaan, että koulutuksella on suuri itseisarvo, niin sanotaan, että koulutuksella on suuri merkitys, joko suuri myönteinen tai kielteinen merkitys.
Sanomattakin on selvää, ettei koulutus voi olla itseisarvo eli että hankkii oppiarvon, jonka sisällöstä ei ole käytännön hyötyä saati tietää, mitä sillä koulutuksella tekee muuta kuin panna titteli paperiin.
Ehkä paras tae on hankkia riittävä peruskoulutus ja tietää suurin piirtein, minne on vetoa, kiinnostusta, mahdollisuuksia ja lahjojakin.
Jos on mahdollista, monipuolisen näkemyksen syntyminen ihan käytännön tasoilla on hyvä lähtökohta.
Mutta, minkä on se oikea polku, jos olet urheiluhullu ja haluat voimistelunopettajaksi tai tekniikka ja rakentaminen kiinnostavat ja haluat koneinsinööriksi tai muusikkonakin voisit jostain leipäsi repiä ja siinä ohessa vielä tehdä kauppaa ?
Kai se paras polku on kuitenkin kiivetä alhaalta ylöspäin ihan käytännön tasolta portaittain, ettei tule näitä arkkitehtejä, jotka eivät ole rautanaulasta kuulleet mitään muuta kuin, että peukaloon voi sattua, jos siihen yrittää vasaralla osua.
Tuolla rakennuksilla on huippufiksuja ja teräväpäisiä ”timpureita”, jotka osaavat lukea piirustuksia, nähdä kolmiulotteisesti, laskea päässään ristimitat nopeammin kuin kone ja osaavat ratkaista mutkikkaita käytännön ongelmia.
Olisivat pärjänneet vaikka avaruustieteilijöinä, jos silloin aikanaan olisivat päässeet koulutielle ja paras kaveri kanssa.
Minulla on kaikista noista omista kiinnostuksen kohteistani tarttunut pysyvästi ”liiviin” kiinni jotain ja lisääkin tullut mukaan matkan varrella, vaikka pääammattini onkin ollut ihan muuta.
Helposti tulee ajatelleeksi, että jos henkilö puhuu koulutuksen itseisarvosta, niin koulutuksesta on saattanut mennä paljonkin ohi korvien.
Edellä kerroin alkutaipaleeni työelämääni.
Olisin aikoinaan halunnut päästä edes pyrkimään keskikouluun, mutta vanhemmillani ei ollut varaa kustantaa koulutustani.
Tampellassa opin mm. työpiirustusten luvun ja tarkkuuden, koska toleranssit olivat yleensä millin sadas-, tai tuhannesosia. Piti siis tehdä huolella ja tarkasti.
Tampellan jälkeen ajelin kuskina takseja, jonka jälkeen pääsin Sherlachiuksen voimalaitokseen turbiininhoitajaoppiin, sitten lämmittäjäksi ”Rontolle”, sieltä aaltopahvitehtaalle stanssille koneenhoitajaksi.
1987 tuli voimaan vammaispalvelulaki ja kunnat määrättiin järjestämään myös vaikeasti vammaisille mahdollisuuden liikkumiseen. Hain siis taksin liikennelupaa ja sain sen.
Olen nyt ollut taksiyrittäjänä yli 33v. Homma jatkuu, tosin en enää paljoa aja itse, vaan työllistän 3-5 kuljettajaa.
Tämän kaiken välissä olen rakentanut viisi omakotitaloa, käytännössä omin käsin, koska en luota taitamattomiin poropeukaloihin, joita rakennuksilla nykyään pääasiassa on.
Kolme taloa tein ns. pitkästä tavarasta, kaksi paketista, joista ensimmäisen pystytin itse, toisen, Kannustalon, joka oli ns. suurelementtitalo, pystytti ”ammattirakentajat” ja ei muuta, kuin sutta ja sekundaa!
Viimeisimmän, jossa nyt asumme, tein rungon 8″-lankuista + 2″vaakaan, levyt päälle yms.
Päivääkään en vaihtaisi pois!
Varmaankin arvaatte, mihin kiitokseni suuntaan!
Vaimoon ja ”yläkertaan”.
Sä luet mua, niinku avointa kirjaa! :))
Samaan suuntaan itsekkin kiitokseni osoitan ja tietenkin saamaani kotikasvatukseen.
Paikkansa pitävä tiede ja koulutus tosiin, paikkansapitäviin asioihin ovat itseisarvoja. Koulutus hölynpölytieteisiin on huijausta. Se on aina negatiivista ja tuomittavaa, vaikka olisi jollekulle nilkille perskohtaisesti ”hyödyllistäkin”, todellisen edistyksen kustannuksella.