Yleisradion hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Päivi Räsänen, (kd) kommentoi Ylen sensuurikohua Suomen Uutisille. – –
Päivi Räsänen kertoo kiinnittäneensä tarkemmin huomiota Yleisradion vasemmalle kallellaan olevaan kolumnikirjoittajien ryhmään Viime päivien uutisoinnin ansiosta. Suomen Uutiset myös kertoi viime viikolla, että Yle kieltäytyi julkaisemasta hallitusta moittinutta professori Janne Saarikiven kolumnia.
– Kun katsoo Ylen kolumnistilistaa, niin kyllähän valtaosa kirjoittajista näyttää olevan punavihreitä feministejä. Ylen kannalta se on tosi ongelmallista, koska verorahoitteisen julkisen palvelun toimijan tulisi olla erityisen tasapuolinen. – –
——————————-
Kirjoitukseni lähde: Suomen Uutiset 19.5.2020 otsikolla ”Punavihreä feminismi valtasi Yleisradion – Päivi Räsänen kehottaa kansalaisia antamaan palautetta Ylelle ”Kannattaa olla yhteydessä ja vaatia tasapuolista sisältöä.”
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Feminismi on kultuurimarxismin lippulaiva ja sen on kyllä huomannut Yleisradion ohjelmatarjonnassa kuluvan talven aikana, varsinkin tämän vuoden puolella.
Sukupuolen tutkimus on nimenmuutoksestaan huolimatta edelleen naistutkimus, joka ei ole tiedettä vaan miesvihamielinen ideologia, jonka opiskelu rahoitetaan verovahoin.
Nyt tätä jyrkästi vasemmalle kallellaan oleva ideologiaa pitää rahoittaa vielä avauksessa kuvatulla tavalla. Mitä seuraavaksi?
Voitaisiinko jotenkin saada Päivi Räsänen ja Ylen punavihreä kupla tappelemaan niin, että molemmat joutuvat sairaslomalle, edes vähäksi aikaa? Jos ei nyt mustelmia mutta edes sen verran paha mieli että inspiraatio heikkenisi?
Räsänen ei puhu ohjelmista vaan kolumnikirjoituksista Ylen sivuilla. Oikealle tahi äärioikealle kallellaan olevilla riittävästi foorumeja muualla. On siellä oikealle kallellaan oleviakin. Ylen sivuja harva Ylen ohjelmien katsoja vaivautuu lukemaan.
On erittäin valitettavaa jos YLEn koetaan kallistuvan johonkin suuntaan puhumattakaan että todella kallistuu, sillä ollaanhan sillloin Unkarin, Puolan, Brasilian jne tiellä.
Pahana en nykytilannetta pidä mutta ei se optimaalinenkaan painotuksiissaan ole.
Räsänen on 1 / 25 edustajasta hallintoneuvostosta.
Suomen Uutiset on vain persukanava ja edustaa vain omaa kapeaa näkökulmaansa. Hallintoneuvostossa on myös persuedustajia vallan vahtikoirina.
https://yle.fi/aihe/yleisradio/ylen-hallintoneuvosto
Hallintoneuvosto ei päätä suoraan mistään sisällöstä, vaan ainoastaan linjoista, että se edustaa tasapuolisuutta kansan laajasta näkökulmasta.
Tuosta feminismistä; siksi vanha ilmiö, ettei minun mielenrauhaani ole koskaan järkyttänyt.
Tunnen aivan hyviä tuttujani, feministejä, homoja, lesboja; vain se mitä ihminen oikeastaan on, ratkaisee suhtautumiseni.
Yle maksukortin taakse ja vero siitä kokonaan pois.
Feminismistä sananen. Jotkut näkevät, että naiset länsimaissa olisivat saavuttaneet samat edut ja hyödyt yheiskuntien kehittyessä ilman naisasialiikettäkin. Itse olen hieman eri mieltä. Feminismi on ollut tarpeen naisen aseman parantamisessa. Feminismi kuitenkin saavutti noin 50 sitten sen mitä sillä voi saavuttaa. Ideologia ei kuitenkaan noin vain lakkauta itseään.
Tuli feministinen erilaisuusteoria (Amerikastapa tietenkin), joka polki alleen tasa-arvofeministit ja rupesi tasa-arvon sijaan tavoittelemaan naisten ylivaltaa.
Tällä tiellä ollaan edelleen.
Feminismi on myös kiistatta vahvasti kallellaan marxismiin.
Länsimaiset feministit kannattavat näkyvästi ja kuuluvasti monikultturismia, varsinkin islaminuskoiset maahanmuuttajat ovat heille kovasti mieleen (jos ketä kiinnostaa ottakoon selvää, kuinka hanakasti feministit puolustelevat islaminuskoisten tekemiä joukkoraiskauksia ja muita raiskauksia). Kysymys kuuluu, että miksi he ovat lääpällään islamin suuntaan, vaikka tietävät islaminuskoisten asenteen naista kohtaan? Eivätkö he muka ymmärrä ettei taikamuslimeja ole olemassa, siis muslimeja, jotka muutettuaan länsimaahan hylkäävät nopeasti uskontonsa ja kulttuurinsa perinnäistavat (kunniamurhat lmukaanlukien) ja hienosti sanoen integroituvat länsimaihin? Totta kai he ymmärtävät.
Feminismin antipatioiminen ei mielestäni ole naisvastaisuutta, vaan päinvastoin naismyönteisyyttä. Nykyfeminismistä (siis radikaalifeminismi) on enemmän haittaa kuin hyötyä paitsi pojille ja miehille myös naisille itselleen. Filosofi (ja avoin homoseksuaali) Jukka Hankamäen sanoin: feminismi on myrkyllisimpiä ideologioita maan päällä.
Jussi Niemelä ja Osmo Tammisaari julkaisivat 2006 kirjan ”Keisarinnan uudet (v)aatteet.” Kirjasta nousseen hälyn vuoksi naistutkimuksen nimi (Suomessa) muutettiin Sukupuolentutkimukseksi.
Sukupuolentutkimus ja feminismi kuuluvat yhteen kuin paita ja peppu.
”Tutkin” äskettäin googlettamalla Sukupuolentutkimusta ja haaviin tarttui mm. tämä seuraava otsikolla ”Pedofiilipropagandaa sukupuolentutkimuksen peruskurssilla”:
Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen peruskursseihin kuuluvalla kurssilla käytetään oppimateriaalina yhdysvaltalaisprofessori Judith ”Jack” Halberstamin kirjoittamaa propagandakirjoitusta Gaga Feminism for Beginners.
Kirjoitus rohkaisee avoimesti aikuisten ja lasten (jopa vanhempien ja pikkulasten) välisiä seksisuhteita.
Kirjoitus esitetttiin tieteellisenä tekstinä, ei aineistona, jota on tarkoitus analysoida kriittisesti (erottelu tutkimuskirjallisuuden ja aineiston välillä puuttuu, pedofiilimyönteisellä tekstillä autoratiivinen asema). Pedofiilipropagandan esittäminen tieteellisenä tekstinä loukkaa lapsena hyväksikäytön uhriksi joutuneita opiskelijoita ja saattaa itsessään täyttää häirinnän kriteerin. Tutkija lainaa toisen kirjoittajan ajatuksia ja ottaa niihin myönteisen kannan.- –
——————————————————
Lainaukseni on peräisin: Oikea Media, Vieraskynä 16.5.2020, kirjoittaja Samuel Alho. Lainauksessa on artikkelin alkuosa.
Jos Yleisradio on oikeasti punavihreiden feministien miehittämä, olisiko syytä huolestua? muidenkin (ja varsinkin muiden) kuin Yleisradion hallintoneuvoston jäsenten.
Joku aika sitten myös jotkut bullshittiin kyllästyneet, itsekin vasemmistolaiset tarjosivat provokaationa ”tieteellisinä julkaisuina” kirjoittamiaan täyttä potaskaa sisältäviä tekstejä feministisiin julkaisuihin nähdäkseen menevätkö ne läpi kun ne on höystetty hienoin muotisanoin tyyliin ”toksinen maskuliinisuus” ja menihän niistä moni. Yksi teksti oli otettu Hitlerin Mein Kampfista ja muokattu sopivasti ”feministiseksi”. Jossain tekstissä vaadittiin miesopiskelijoita istumaan lattiallla luennoilla jne. Täyttä soopaa, kaikkia ei hyväksytty, mutta osa meni läpi ja sai kehuja. Osoitti hyvin tuon alan ”tieteellisyyden”.
Tuo herkkyys puolustaa sovinistista islamilaista kulttuuria liittyy ns. intersektionalismiin, jossa kaikki ”sorretut” ovat samalla puolella ja siksi heitä puolustetaan olivat he sitten moraalisesti oikeassa tai väärässä.
Paskanruskeaa vaskismia – sitä se on oll kohta 20 vuotta. ”feminismi” on kyllä aina välillä kelvannut väärennetyksi nimilapuksi…
https://yle.fi/uutiset/3-11248009
Janne “Rysky” Riiheläisen kolumni:
Eivät ydinaseet ole mihinkään kadonneet, joten miten olisi sienipilvet osana Suomen puolustusta?
Suomi ja suomalaiset ovat aina ajatelleet ydinaseita muiden aseina. Nyt meidänkin on mietittävä haluammeko olla ydinaseiden puolella vai niitä vastaan, kirjoittaa Rysky Riiheläinen.
ydinaseet19.5.2020 klo 06.45
Rysky Riiheläinen
”Ei lehmä kaipaa sonnia, kun sataa ydinpommia” Näin meitä huudatettiin 80-luvun rauhanmarssilla Haminan kaduilla. Huuto oli jo silloin piinallisen nolostuttava, mutta ydinaseiden vastaisuus oli sitäkin tärkeämpi asia. Enkä edelleenkään koe olleeni väärässä, vaikka Neuvostoliitto olikin lännen rauhanliikkeen soluttanut ja käytti sitä h (siirryt toiseen palveluun)yväkseen. (siirryt toiseen palveluun)
Me elimme silloin maailmassa, jossa kaiken tuhoutuminen ydinsodassa oli arkisen mahdollista pop-kulttuuria myöten (siirryt toiseen palveluun). Tunne lienee jotain samanlaista kuin nykyään monien kokemassa ilmastoahdistuksessa.
Sitten kommunismi romahti ja sienipilvet hävisivät silmistä ja mielestä. Mutta nyt ne ovat palaamassa. Myös suomalaisille on tulossa eteen tilanne, jossa joudumme päättämään haluammeko ydinaseet osaksi puolustustamme.
Viimeisten vuosien aikana Venäjä on simuloitunut ydinhyökkäyksiä läntisen Euroopan maihin.
Poliittiset, taloudelliset ja teknologiset muutokset yhdessä laittavat parhaillaan vahvalla kädellä asetelmia uusiksi. Erityisesti Venäjä, jolla on sotilaallisen voiman lisäksi hyvin vähän muita vahvuuksia, on pitänyt voimallisesti esillä ydinaseitaan. Venäjän ja Yhdysvaltain välisiä aserajoitussopimuksia on purkautunut ja purkautumassa, koska kumpikin haluaa ottaa käyttöön uutta teknologiaa.
Viimeisten vuosien aikana Venäjä on simuloinut ydinhyökkäyksiä läntisen Euroopan maihin. Kohteena on ollut muun muassa Ruotsi, joka pääsiäisenä 2013 havahtui (siirryt toiseen palveluun) siihen, ettei sillä ollut lähettää valmiudessa olevia lentokoneita lähestyvää hyökkäysmuodostelmaa vastaan. Siitä käynnistyi yhä jatkuva kriisi maan puolustusvalmiuden suhteen.
Venäjä viestitti taustalla (siirryt toiseen palveluun) heti Krimin valtauksen jälkeen, ja myöhemmin myös julkisesti (siirryt toiseen palveluun) olevansa valmis käyttämään ydinaseita, jos Krimin valloitusta uhataan sotilaallisesti. Venäjä on myös hehkuttanut uusia ihmeaseita, vaikka niiden kehittelyssä onkin ollut vakavia ongelmia. (siirryt toiseen palveluun)
Yhdysvallat on myös harjoitellut Euroopan yllä ydinasehyökkäystä Venäjälle.
Venäjälle on vastattu muun muassa sijoittamalla Baltian maihin kiertäviä lento-osastoja muista Natomaista. Yhdysvallat on myös lähtenyt mukaan peliin ja harjoitellut Euroopan yllä (siirryt toiseen palveluun) ydinasehyökkäystä Venäjälle.
Euroopan johtajana tomerasti esiintynyt Ranskan presidentti Emmanuel Macron vihjasi vastikään puheessaan, että Ranskan ydinaseiden tarjoamasta suojasta muillekin maille olisi mahdollista keskustella. Suomessa reaktiot (siirryt toiseen palveluun) olivat hyvin vaisuja. Ne kertoivat, että ainakaan hallituksessa ei ole yhteistä kantaa tähän.
Ydinaseiden merkitystä Suomen turvallisuudelle ei ole kuitenkaan unohdettu. Suomi jättäytyi aikoinaan vähin äänin kokonaan YK:n yleiskokouksessa hyväksytyn ydinasekieltosopimuksen ulkopuolelle.
Nykyisistä hallituspuolueista SDP, vasemmistoliitto ja vihreät halusivat Suomen liittyvän sopimukseen. Hallitusohjelmassa on kuitenkin vain maininta (siirryt toiseen palveluun) jäsenyyden arvioinnista tulevaisuudessa. Ulkomisteriön mukaan (siirryt toiseen palveluun)sopimuksella voi olla ”merkitystä ydinaseettomien maiden yhteistyösuhteisiin ydinasevaltioiden kanssa”.
Ruotsi päätti liittyä sopimukseen, mutta väliin tuli Yhdysvallat, joka suhtautui asiaan kielteisesti (siirryt toiseen palveluun). Viime kesänä Ruotsi ilmoittikin (siirryt toiseen palveluun) jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle. Suomi ja Ruotsi eivät siis halunneet vaarantaa sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltain ja Naton kanssa.
Macronin aloite toi ydinaseet mukaan keskusteluun myös eurooppalaisessa puolustusyhteistyössä. Suurimmalle osalle maista tämä asia on jo ratkaistu Nato-jäsenyyden kautta. Ne ovat lähtökohtaisesti sitoutuneet ydinaseisiin.
Ranskasta tuli elokuvan muodossa mielenkiintoinen viesti jo viime vuonna. Suden kutsu elokuva kertoo kuinka Ranska lähettää Suomen avuksi ydinaseilla varustetun sukellusveneen, kun Venäjä on miehittänyt Ahvenanmaan. Paitsi että elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Antonin Baudrylla on kokemusta valtiojohdon ulkopoliittisena avustajana, niin Ranskan ulkoministeriö kertoi suomalaisille (siirryt toiseen palveluun) taustoja elokuvan teemoista.
Tarjolla on yhteisiä sotaharjoituksia, kalustohankintoja, järjestelmiä, kauttakulkusopimuksia ja nyt vielä tarjous ydinaseiden sitomisesta osaksi yhteistä puolustusta.
Tähän asti on Suomessa ollut hyvin helppoa olla myötämielinen eurooppalaiselle turvallisuusyhteistyölle. Mutta konkreettisten yhteistyömuotojen hyväksyminen onkin jo hankalampaa. Tarjolla on yhteisiä sotaharjoituksia, kalustohankintoja, järjestelmiä, kauttakulkusopimuksia ja nyt vielä tarjous ydinaseiden sitomisesta osaksi yhteistä puolustusta.
Suomi on sujahtanut loppujen lopuksi hyvin nopeasti syvälle lännen puolustusrakenteisiin. Vielä toissa vaalikaudella keskusteltiin suurilla sanoilla muutamasta Islantiin ilmavalvontaharjoituksiin lähtevästä hävittäjäkoneesta. Nyt on rutiinia käydä sotaharjoituksissa muualla ja isännöidä tänne tulevia ulkomaisia joukkoja.
Suomi ja suomalaiset ovat aina ajatelleet ydinaseita vain muiden aseina. Nyt ensimmäistä kertaa meidän pitää oikeasti miettiä, että haluammeko ydinaseita omalle puolellemme. Nyt ei taida löytyä marssille lähtijöitä, ei puolesta eikä vastaan.
Janne ”Rysky” Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.
Aiheesta voi keskustella 20.5. klo 23.00 asti.
Norppa: ”Tuo herkkyys puolustaa sovinistista islamilaista kulttuuria liittyy ns. intersektionalismiin, jossa kaikki ”sorretut” ovat samalla puolella ja siksi heitä puolustetaan olivat he sitten moraalisesti oikeassa tai väärässä.”
Minun nähdäkseni islamilaiset eivät ole länsimaissa kulttuurisesti tai muutenkaan sorrettuja (lainausmerkkien kanssa tai ilman), vaan pikemminkin etuoikeutetettuja.
Intersektionalismi on orwellilaista uuskieltä, ehkä.
Intersektionaalisuus.
se, että lopputulosten tasa-arvon esteenä on sukupuolen lisäksi muutkin ihmisten väliset erot, esim. yhteiskuntaluokka, ikä ja etninen tausta, joista useampia voi olla samanaikaisesti tietylle yksilölle kasautuneita rasitteita; feminismin ajatussuuntaus, joka on kehittynyt rasismia ja kapitilismia vastustavasta integrative feminism-ajattelusuuntauksesta ja pohjimmiltaan ajatussuuntaus, jossa ihmisten välillä tulisi vallita täydellinen tasa-arvo, jota arvioidaan lopputuloksilla. – Lähde Wikisanakirja otsikolla Intersektionaalisuus.
Jos ymmärsin tuon oikein, se on sitä samaa mitä Jeesus opetti ja mikä oppi parhaimmilaan tarkoittaa maan päälle tullutta paratiisia, jossa lähimmäistä rakastetaan kuin itseään ja jossa leijona ja lammas makaavat sovussa vierekkäin niityllä.
Maallisessa mielessä tuo intersektionaalisuus tarkoittaa ilmeisesti myös maan päälle tullutta paratiisia, jossa kulakit, papit ja toisinajattelijoista pahimmat on tapettu ja loput on uudelleenkoulutettu leireillä yhteisöön sopiviksi, niin että päästään aloittamaan poliittinen kasvatus, jonka lopputuloksena kaikki ihmiset ovat altruistisia, solidaarisia ja kuuliaista väkeä joka ymmärtää nauraa oikeassa paikassa oikeaan aikaan (tietysti myös itkeä niinikään oikeaan aikaan oikeassa paikassa) ja silleen.
Se tarkoittaa juuri sitä mitä sanoin: kaikkia ns. sorrettuja puolustetaan välittämättä kauheasti heidän moraalistaan. Niinpä naisvihamielistäkin islamia pitää sen mukaan puolustaa, koska muslimit ovat ”sorrettu vähemmistö”. Määritelmää siitä kuka on sorrettu ei kysytä Lasselta.
Ehkä Norppa täsmentää millä tavalla islaminuskoiset ovat sorrettuja, lainausmerkkien kanssa tai ilman, esimerkiksi pohjoismaissa.
”Määritelmää siitä kuka on sorettu ei kysytä Lasselta.”
Keneltä sitä sitten kysytään ja kuka kysyy?
Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa.- George Orwell
Kirjoitin vähän töksähtäen, mutta tarkoitan, etteivät intersektionalistiset feministit kysy kuka on sorrettu Lasselta tai Norpalta. Heille muslimit ovat sorrettuja. Muita ovat tietysti kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (mikä on hämäävä termi), tummaihoiset jne. eli lähes kaikki paitsi valkoihoiset miehet. Pöljintä on tieteniin se ajattelu, ettei noiltä ”sorretuilta” itseltään saa vaatia mitään. Olenkin miettinyt, onko intersektionaalisuus taas osoitus feminiinisen hoivavietin vääristymisestä? Sellainenhan näkyy myös esimerkiksi kun oman lapsen toimintaa puolustetaan silloinkin kun hän toimii väärin. Feministit varmaan pitäisivät tästä määritelmästä 😀
Tapaus Rakel Liekki eli kuinka punavihreä Yle kiistää olevansa punavihreä.
”Sosiaalisessa mediassa ja You Tubessa on vellonut jo monta päivää keskustelu Yleisradion kolumnistien vasemmistolaisuudesta. Luonnollisesti Yle on omilla verkkosivuillaan ollut täysin hiljaa kohusta. Tohina alkoi maanantaina, jolloin Perusuomalaisten Suomen Uutiset kertoi verkkokolumnien sensuurista.
Lehti nosti esimerkkitapaukseksi halllitusta moittineen professori Janne Saarikiven kolumnin, jonka Yle kieltäytyi julkaisemasta. Perjantaina hullunmylly lähti uusille kierroksille LIberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti (kok) nostamasta videosta, jossa tarkastellaan Ylen kolumnistien yksipuolista poliittista suuntausta, jota voi kutsua vasemmistofeminismiksi.
Syy miksi lähes kaikki kolumnistit ovat antikapaitalistisia vihervasemmistolaisia, johtuu SDP-taustaisesta Ylen tuottajasta Rakel Liekistä, joka pääsee yksinvaltaisesti vaikuttamaan kolumnistivalintoihin. Hänellä ei ole media-alan ammattitutkintoa eikä muutakaan akateemista korkeakoulututkintoa, mutta tästä huolimatta hänet on valittu Ylen uutis-ja ajankohtaistoimituksen tuottajaksi.
Ei ole sattumaa, että Rakel Liekki nimitettiin tehtäväänsä sen jälkeen kun Merja Ylä-Anttila aloitti toimitusjohtajan pestin syyskuussa 2018. Yle Watch varoitteli punamädättävästä Ylä-Anttilasta jo huhtikuussa 2018, jolloin hänen valintansa toimitusjohtajaksi varmistui. Tuolloin ilmestyneessä kirjoituksessa ”Maanpetturikommunistia ylistävästä ylioppilaasta Ylen uusi toimitusjohtaja” kerrotaan Ylä-Antttilan ensimmäisestä antamastaan haastattelusta toimitusvalinnan jälkeen. Haastattelussa hän lupasi muitta mutkitta lisätä Ylen monikulttuuripropagandaa ja marginaalivähemmistön identiteettipolitiikkaa. – -”
——————————————————-
Lähde: Yle Watch 17.5.2020, kirjoituksen otsikko sama kuin tässä.
Feminismi on kulttuurimarxismin lippulaiva eikä tuo intersektionaalisuus ainakin himmennä sitä näkemystä.
Feministit sanovat mielellään, ettei ole feminismiä vaan feminismejä, joissa on paljonkin eroja. Tämä on yhtä totta kuin se ,että Islam on uskonto, jossa on eri lahkoja ja suuntauksia.
Tuo intersektionaalisuus selittää sen, etteivät feministit halua puhua maahanmuuttajien tekemistä seksuaalirikoksista. Kun poliisi muutama vuosi sitten varoitti uudenlaisesta seksuaalisesta väkivallasta, jota maahanmuuttajaporukat harrastivat: joukko piiritti naisen, alkoi kähmiä jne. niin tv:ssä feministien pomo naama punaisena väitti asiaa valheeksi, koska ”suomalaiset miehet ovat aina ahdistelleet naisia”. Poliisijohtaja Kolehmainen vaikutti pikkupojalta, jota äiti ripittää pahanteosta. ja Yle julkaisi ”todisteeksi” vanhan filmin 1960-luvulta, jossa tälläytynyt toimittaja illalla Helsingin rautatieasemalla sai miehiltä paljon treffipyyntöjä, röyhkeästi pyydettiin jopa syömään ravintolaan 😀 Eli feministit olivat valinneet ”puolensa” ja sille puolelle kuuluivat ”muut sorretut” kuten silloiset turvapaikanhakija joukot. Sillä ei ollut väliä, mitä ”samalla puolella” olevat tekivät, heitä puolustettiin.
Samanlaistahan se on nyt USA:ssa Trumpin kanssa: vaikka äijä sanoisi tai tekisi mitä niin koska hän on ”meidän miehemme” häntä puolustetaan.
Moraalilla voi heittää vesilintua (toivottavasti ei osu) jos kaikki oikeuskäsitys perustuu vain siihen kuka on ”meidän puolellamme”.
Osittain tämä johtuu varmaan siitäkin, että kritiikkiä keksitään tyhjästä ja tahallaan väärin ymmärtäen. Silloin oikeakin kritiikki aletaan nähdä samanlaisena soopana.
Norppa, tämä ”whataboutismi” nimen saanut ilmiö on siitä kahta traagisempi että siitä haukutaan ennen muuta ns. poliittista oikeistoa. Poliittinen vasen laita käyttää sitä keinoa joka on heidän mielestä väärin. Klassista.
”- Intersektionaalinen feminismi lähtee siitä, että maailma jakautuu sorrettuihin ja sortajiin. Kun sitten on saatu vakuutettua, että ryhmä X on sorrettu, kaikki kritiikki ryhmää kohtaan muuttuu sortamiseksi. Normaali yhteiskunnallinen keskustelu onkin yhtäkkiä setäselittämistä, misogyniaa, sovinismia, tonepolitisointia, tilanvientiä ja milloin mitäkin.
-Tämä on marxilaista siinä mielessä, että porvarit on korvattu ”setämiehillä” ja vallankumous saadaan aikaan, kun patriarkaatti syjäytetään vallasta. Julkisuuden ei siis tule olla turvallinen. Päinvastoin julkisuus on jatkuvaa argumenttien taistelua, ei siis kovin turvallinen, päättää Puopolo.”
Lähde: Verkkosivusto Konservatiivi By: Asmo Maanselkä. Kyseessä on siis Ivan Puopolon hastattelu ja artikkeli on päivätty 24.10.2019 ja artikkelin otsikko on ”Feminismillä on marxilainen tavoite”.
———————————————————
Kukaan feministi ei voi olla niin tyhmä tai typerä, että mieltäisi länsimaissa olevat jyrkän naisvastaiset islaminuskoiset sorretuksi kulttuuurisesti kuin muutenkaan. Joten kyse on jostain muusta ja siihen tarvitaan orwellilaista uuskieltä kuten intersektionaalinen. Pyrkii feminismi sitten kommunismiin tai pelkkään naisten ylivaltaan, se omalla lohkollaan osallistuu kulttuurimarxilaisten pitkään marssiin läpi instituutioiden ja varsin tehokkaasti osallistuukin.
Aiheen tiimoilta mieleen nousee ranskalainen kulttuurimarxilainen silmänkääntäjä Derrida, joka totesi tunnetusti ”Il n´y a pas de hors-texte” joka on usein käännetty muotoon ”tekstin ulkopuolella ei ole mitään” (vaikka hän myöhemmin kiistikin sanoneensa niin). Hänen kannattajiensa mukaan kysymyksessä on käännösvirhe ja toteamuksen pitäisi oikeastaan kuulua ”Tekstin ulkopuolista paikkaa ei ole”. On joka tapauksessa vaikea mieltää toteamuksen tarkoittavan muuta kuin että ”kaikki on tulkintaa”, ja juuri siten Derridan tuotantoa on tyypillisesti tulkittu.
———————————————————–
Viimeisen kappaleern lähteenä olen käyttänyt Jordan B. Petersonin kirjaa ”12 elämänohjetta” sivut 371-372.
Tuo Puopolon tulkinta intersektionaalisuudesta osuu mielestäni naulan kantaan sikäli että juuri noin ”sorretut” määritellään. Feministien typeryydestä en menisi vannomaan, paljonhan siinä on loogisia heikkouksia jotka peitetään ideologialla. Kuten vaikka ”tekniikan ala tarvitsee naisia”. Ymmärtäisin asian, jos tekniikan ala todella tarvitsisi naisia jostain syystä. Esimerkiksi hoitoalan voi todeta tarvitsevan miehiä ja siinä voi olla järkeä: onhan osa hoidettavista miehiä ja jotkut työt voivat vaatia fyysistä voimaa.
Derridaan en ole tutustunut, mutta olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että kaikki on tulkintaa filosofisessa mielessä. Se ei silti tarkoita, että ei ole olemassa ns. totuutta tai että mikä tahansa tulkinta vastaisi ns. tosiasioita. Mutta myös ns. tosiasiat ovat tulkintoja, emme vain voi itse sille mitään, millaisia ne ihmismielen mukaan ovat. Voimme esimerkiksi todeta, että Maa kiertää Aurinkoa ja se on tosi väittämä, jonka voimme todeta. Mutta jos ei olisi ihmisiä eikä ihmismieltä maailmankaikkeudessa, ei olisi mitään ”Maata” eikä ”Aurinkoa” eikä ”kiertämistä”. Ellei sitten ajatella, että on jokin yliluonnollinen todellisuus, jossa asioiden tilat ovat olemassa määriteltyinä.
He eivät vain otaneet onkeensa.
”- – ”Vankileirien Saariston” jälkeen kommunismia ei voinut puiolustella – eivät edes kommunistit itse.
Tämä ei suinkaan tarkoittanut, että älymystö olisi hylännyt marxilaiset ajatukset, ranskalainen älymystö varsinkaan. Kiinnostus niihin vain muutti muotoaan Jotkut kertakaikkiaan kieltäytyivät ottamasta onkeensa. Sartre luonnehti Soltzenitsynia ”vaaralliseksi tekijäksi”.
Hienostuneempi Derrida alkoi puhua rahan sijaan vallasta mutta jatkoi muilta osin entiseen malliin. Kielellinen silmänkääntötemppu mahdollisti sen, että läntisen maailman älymystön huipulla edelleen vaikuttaneet, tekojaan tuskin katuvat marxilaiset kykenivät sälyttämään maailmankatsomuksensa. Yhteiskunta ei enää ollutkaan paikka, josa rikkaat sortivat köyhiä. Se oli paikka, jossa vallanpitäjät sortivat kaikkia.
Derridan mukaan hierarkkiset järjestelmät pyrkivät ainastaan sisällyttämään (ne, jotka järjestelmästä hyötyvät) ja sulkemaan ulkopuolelle (kaikki muut, jotka ovat siis sorrettuja). Edes se väite ei ollut riittävän radikaali. Derrida väitti myös, että jako ja sorto olivat sisäänrakennettuina jo kielessä – ne olivat olemassa jo kategorioissa, joilla me käytännön tasolla yksinkertaistamme maailmaa ja tulemme toimeen sen kanssa. ”Naisia” on olemassa vain siksi, että miehet hyötyvät heidän ulkopuolelle sulkemisestaan. ”Miehiä ja naisia” on olemassa vain siksi, että siihen ryhmään kuuluvat henkilöt pystyvät hyötymään voidessaan sulkea ulkopuolelleen biologiselta seksuaalisuudeltaan vaikeammin määriteltävien ihmisten vähäpätöisen ryhmän.
Tieteestä on hyötyä ainoastaan tiedemiehille. Politiikasta on hyötyä vain poliitikoille. Derridan mukaan hierarkiat ovat olemassa siksi, että sorto hyödyttää niitä, jotka pääsevät sen keinoin sulkemaan toisia ulkopuolelle. Nimenomaan tällä tavalla hankittu hyöty sallii niiden kukoistaa. – –
On miltei mahdotonta kyllin korostaa, miten nilihistisestä ja tuhoavasta filosofiasta tässä on kysymys. Se asettaa koko kategorisoinnin käsitteen kyseenalaiseksi. Se torjuu ajatuksen, että asioiden välillä voitaisiin nähdä eroja mistään muusta syystä kuin raa´an vallan tavoittelun merkeissä. Biologiset erot miesten miesten ja naisten välillä? Vaikka meillä on monen alan titeellistä kirjallisuutta, joka antaa ymmärtää, että biologiset tekijät vaikuttavat merkittävästi sukupuolten eroihin, tiede itse on Derridalle ja hänen postmoderneille marxilaisille kannattajilleen silkkaa valtapeliä, jonka tarkoituksena on hyödyttää tiedemaailman huipulla olevia. Tosiasioita ei ole. Hierarkkinen asema ja maineko seurausta kyvystä ja pätevyydestä? Kaikki kyvyn ja pätevyyden määritelmät ovat niiden ihmisten keksimiä, jotka niistä hyötyvät, ja tarkoituksena on ainoastaan sulkea toiset ulkopuolelle sekä hyötyä määritelmistä henkilökohtaisesti ja itsekkäästi. – -”
Lainaus on Jordan B. Petersonin kirjasta (julkaistu 2018) ”12 elämänohjetta”, sivut 371-372.
Ivan Puopolo vaikuttaa terävältä kaverilta. Ja koska hän on terävä ja koska hän on media-alan työntekijä ja mies, ehkä hän katsoo parhaaksi pyöristää terävimpiä kulmia feminismikritiikissään.
Varmaan hän tietää mihin feministit ja poliittisen korruption turmelema valtamedia pystyy: esimerkkejä on riittävästi. Päällimmäisenä tulee mieleen Esko Kiesi. Tomi Metsäketo, Aku Louhimies.
Leipä on makeaa jokaiselle ja kukaan ei pidä siitä jos kuraa rupeaa satamaan päälle eikä myöskään siitä, että hänestä tehtäisiin epähenkilö, sosiaalinen persona Non Grata.
Me too-liikkeen seurauksena naiset ovat päässeet veren makuun, ja kun ihminen pääsee veren makuu, olkoon nainen tai mies, jälki ei tule olemaan kaunista.
Mutta on myös varottava, ettemme itse syyllisty samaan kuin ns. intersektionalistit: on voitava kuunnella, mitä joku sanoo, olipa sanoja sitten feministi, kommunisti tai populisti. Väitteet on punnitava logiikan ja faktojen valossa. Esimerkiksi Me toossa oli hyvääkin, mutta sitten mopo taisi karata.
Pientä on miehen alistamisen halu naisia kohtaan verrattuna naisen alistamisen haluun toisia naisia kohtaan. – Sylvi Kekkonen