Tuossa kivenheiton päässä on Ruona-oja ja Ruonaniitty, josta ojasta olen pyytänyt nousukalaa kymmeniä vuosia. Yleensä ensimmäiset nousuhauet ovat tulleet äitienpäiväksi. Nyt Ruonaniitty on täysin talviasennossa eikä Yllästunturissa näy pälven häivääkään. Poromiesten mukaan maastossa on lunta metrin verran, paikoin ylikin.
Pitää mennä muistissa 1970-luvulle, että muistan vastaavaa.
Ehkä ilmastonmuutos on sittenkin totta eikä vasemmistoliberaalien suoltamaa propagandaa.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Yrjön yönä 23.4. oli yökylmästä – 4 astetta. Viikkoa myöhemmin Mirjamin yönä 30.4. oli – 8 astetta. Nämä ovat merkkiöitä. Jos molempina öinä on selvästi kylmän puolella, yökylmäsiä kestää kolme yhdeksää eli noin kolme viikkoa toukokuuta.
En tiedä pitävätkö nämä vanhat merkit enää paikkansa näin ilmastonmuutoksen aikana, mutta ennenvanhaan näihin uskottiin kuin seinään. Esimerkiksi täällä pä-in kulkeneet kaupparyssät, jos Yrjön yönä ei kylmännyt selvästi, nousivat nopeasti suksien päälle ja suunnistivat kohti kotimaataan, koska hankikannot eivät kestäisi enää pitkään. Näin kerrotaan.
———————————————————-
Media on kova dramatisoimaan, varsinkin nykyään. Lähes kaikessa mikä liittyy säähän ja luonnonolosuhteisiin, nähdään ilmastonmuutoksen stigma. Itse kylläkin pidän tätä kaikkea normaalina sääilmiöhin kuuluvana syklinä.
Meilläpäin on kuluvana talvena ollut tavallista enemmän lunta, reilusti yli metrin: tämä vyöhyke Muonio, Kittilä, Savukoski on Suomen lumisin vyöhyke, ehkä käsivarren Lappi poislukien.
Muistan useita yhtä lumisia talvia ennenkin, olen aatellut että pohjavesiä tämä tasaa. Pohjavedet ovat olleet varsin alhaalla ainakin kahtena kesänä peräkkäin. Luonnon normaalia kiertokulkua.
Niin, tuo Ruonanoja. Se on on tämän perän parhaimpia nousukalan pyyntipaikkoja. Se lähtee Kallojärvestä, joka on joen kautta yhteydessä Ounasjokeen ja hauki, ahven ja muut tämän perän perinteiset kalat rynnistävät ojaa pitkin ylempiin kutujärviin.
Siitä ovat isäni ennen minua saaneet särvintä leivän päälle ja siitä olen minäkin ja muut tämän perän miehet nostaneet keväthaukea perheensä ruokapöytään.
Muistanpa yhdenkin kevään, kun ojassa oli vesi soppelilla korkeudella niin ettei hauki uinut pöhnien yli niityn kautta vaan pakkasi ojassa oleviin pöhniin niin rutosti että pöhnät oli koettava kolmesti vuorokaudessa. Perkasin kalaa ladon takana ja vaimo pisti niitä pakkaseen. Kaksi pöhnää minulla oli pyytämässä. Ennen ryntäysyötä nostin pöhnät pois ojasta. Ahneella kun on kakkanen loppu.
Isoisäni, joka oli armoitettu kalamies, neuvoi minullekin monia niksejä. Näytti kyseisestä ojasta parhaat ottipaikat ja sanoi, että ryntäysyönä kala ullistaa voimakkaimimmin kohti kutujärviä ja sen yön jälkeen kalan tulo laantuu ja lopahtaa sitten melko pian.
isoisä oli katiskapyytäjä. Sanoi että katiska- ja rysäpyynti ovat laiskan miehen pyyntikeinoja. Vekkopyyntiin tarvitaan aina kaksi miestä. Olin pojankoltiaisena hänelle monesti soutumiehenä Kallojärvellä, kun hän koki katiskojaan, joita oli ympäri järveä. Ainakin siinä oppi pitämään veneen paikallaan just eikä melkein. MInua hieman nuorempi serkkuni muisteli, että hän pelkäsi lähtemistä äijillle soutumieheksi. Se kun oli niin ankara. Naurahdin ja sanoin: ”Ensin se minuakin hirvitti, mutta kaiketi ymmärsin pienessä päässäni, että nämä entiset äijät panivat kiertoon sen miten heidät itsensä oli koulutettu ja opetettu soutumieheksi kuin myös muuuhunkin työhön ja toimeen.”
Vanhakansa sanoi, että jos Juhannuksena on vielä järvenjäällä hevosenpaskaa, niin odotettavissa on kylmä kesä!!!
Tuo mitä kirjoittelit soutumiehistä, enpä ole koskaan soutumiestä tarvinnut. Kalaveneessäni kun ei muita ole minun lisäksi, enkä huoli.
Verkot, minulla usein viisikin metriä korkeita; suolena kun ne pytystä lasken, ei siinä toinen ole kuin tiellä.
Olet muuten harvinainen pohjoisen mies kun haukea arvostat. Minulle taasen hauki on arvokas kala; savustettuna, kylmäsavustettuna ja vaikka millä muotoa laitettuna.
Sen fileeraaminenkin ruodottomaksi on helppoa.
Näillä leveysasteilla ( Karjalan Pyhäjärvi ) missä olen kutuaffenta kalastanut katiskalla neljännesvuosisadan, niin saaliin määrät ovat olleet 1/1
Nykyään en enään uita järvessä kahta katiskaa enempää, kun niistäkin nousee tuollaiset 100 raitapaitaa joka aamu.
Tosin noin puolet niistä laitan takaisin kasvamaan ja loput pääsevät uimaan sitten meidän soppakattilaan ja paistinpannulle ja pakkaseen.
Hauki on hyvin harvoin ”eksynyt” meidän ruokapöytäämme, kun on ollut tarjolla sellaista herkkua, joka on ollut ja on paremmin oman suun mukainen, lapsuudessa se oli kuhaa ja nyt sitten abboraa.
Nämä kaksi kalalajia ovat sellaista jalokalaa, että niitä voi syödä vaikka jokaisena vuoden päivänä, niin kyllästymistä ei tulisi.
Jos hauki ei maistu; vika on kokissa, osin kalastajassakin ehkä. Verestämisen merkitystä kalan maussa ei voi liikaa painottaa.
Ahven, kuha ja siika, ovat meillä muikun lisäksi päivittäin saatavia kaloja.
Katsastelin muuten Kolarin seudun säätietoja; ei se hauki näillä lämpötiloilla kutemaan nouse. Veden täytyy olla 8 – 10 asteista niin sitten.
Ootkos Arvi joskus maistanut kylmäsavustettua haukea. Oikeaoppisesti tehtynä se on uskomattoman maukasta leivänpäällistä.
Tuota kylmäsavustettua haukea olen kolmattakymmentä vuotta opetellut tekemään ja nyt alkaa sujua.
Enpähän Kalle ole, joskus olen yrittänyt lämminsavustaa, mutta se päätyi kompostiin.
En tosiaan ole mikään ”kokki kolmonen” ja sinulle ei taida Kalle järvissämme ollakaan sellaista kalalaijia, josta et gurmeeta esiin taikoisi.
Lämminsavustettuna hauki on oikein hyvää. Saaressa savustin ihan periteisessä laatikossa nuotiolla.
Makuasioita, toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä.
Eipä nyt sentään kohdalleni tule moisia mainesanoja asettaa. Toisaalta en ihan heti osaa mainita sisävesikalaa, josta en olisi kohtuullisen maittavaa kalaruokaa oppinut laittamaan. Kun tekee, väkisinkin oppii ja viisaammiltaan aina kannattaa kysellä.
Tosiasia kyllä on, että sisävesissämme ei esiinny ilmeisesti ainuttakaan syömäkelvotonta kalaa. Siinä asiassa meillä on järvissämme uskomaton aarre.
Kun seuraan mökkiläisten ”kalastamista”, niin he tulevat viettämään vapaa-aikaansa, mukanaa valmiit lohet eväinään, vaikka vieressä on varsinaista veden viljaa, ja minä luen kasvatetut lohet roskakalaksi, verrattuna omiin suosikkeihini kuhaan ja affeneen.
Mukulana ollessani 50-60 luvulla Kyrösjärven Kelminselällä oli paatit poikineen ja kuha oli pääasiallinen saaliskala ja se oli mitä parhainta ruuanjatketta, sen raintoarvosta puhumattakaan.
Näihin aikoihin hauki nousi Porvoon Backaksen joessa kutemaan. Pienistä koskista koukin niitä naapurin pojan kanssa haavilla. Puutetta oli enemmänkin halukkaista perkaajista.
Kyllä hauki taipuu lämminsavuksikin; tarkkana vaan saa olla koska se on melko rasvaton kala ja kuumassa ja nopeasti se helposti kuivuu liiaksi.
Lämminsavustuksessa kesäaikaan laitan hauen sisään voita ja lipstikan oksia, voi pysyy kohtuullisesti noissa oksissa kiinni. Uuniin laitan näin maustetun hauen ”selälleen” ja vatsaontelo auki tuettuna,
Mikä se olikaan hauen ihannelämpötila, oliko se peräti 17 astetta? Optimia kohden hauki suunnistaa.
Nyt ovat purovedet hyytävän kylmiä. Se suunta ei houkuttele.
Ei nouse hauki täällä, ei myös mikään muukaan kala, kun kuha on kudulla ja järvi rauhoitettu. Rauhoitus muistaakseni kestää ensi kuun puoleen väliin asti, kalastaa saa ainoastaan mato- ongella ja rantakatiskalla. Ei hauki muutenkaan mikään kala ole, kasa pelkkiä ruotoja.
Mielestäni kaikki kala on arvokasta ja arvo senkun vuosien myötä nousee. Kaikki kala on mielestäni hyvää ja arvokasta ravintoa eikä hauki suinkaan niitä vähäisimpiä ole.
Hauki, kuten kaikki kala tulee osata käsitellä ja valmistaa ruuaksi.
Meillä kuhan kuturauhoitus tulee voimaan viiden päivän päästä. Kalastus ei ole kielletty mutta kuhaa ei saaliin joukossa saa olla. Verkon silmäkoko on nostettu kuukaudeksi 80 milliin.
Kyllä hauki on mielestäni hyvä kala.
Kymmenkunta olen tänä keväänä verkoilla saanut kiloisesta kolmekiloiseen.
Lämminsavussakin siitä saa ihan hyvää, kun vaan katsoo ettei kuivu liikaa.
Uunihaukea, sisään keitettyä riisiä, luumuja,pilkottua kananmunaa hiukan voita sekä suolaa ja mausteita kuten sitruunamelissa ja pellillä uuniin, olen tehnyt muutaman kerran.
Kyllähän se uunihauki yrteillä ryyditettynä maittavaksi tulee.
Aika usein sen olen uunissa tehnyt selästä avattuna, keskiruoto pois, täytteet vähän juhak:n tyyliin, täyttämisen jälkeen olen ommellut kiinni; saumaan korppujauhoa ja kananmunaa. Sitten uuniin, esim parin kilon hauki, pari tuntia /90 astetta. ruodotkin pehmiävät lähes huomaamattomaksi.
Riisistä tuli mieleen, että onhan se helppoa valmistaa verrattuna ohrasuurimoihin, jotka vaativat esiliotusta ja pitkän kypsennyksen. Ohraan olen kuitenkin tykästynyt.
Talkion leipomo Tampereella leipoi vesiohrasta. Sillä tuli herkuteltua. Sitä leipomoa ei enää ole.
Jos aletaan ilmastoa suojella, niin riisille voitaisiin rätkäistä pieni metaanivero, koska riisipellot ovat merkittäviä metaanin lähteitä. Vaikka voi olla, että EU innostuu verottamaan Suomea soiden takia, koska paksut turvekerrokset hajoavat mätänemällä hapen puutteessa. Voi olla, että EU määrää hävittämään suot mitä pikimmin tai tulee sanktioita.
Ohrasuurimoita minäkin riisin sijaan laitan, niin kalan täytteeksi kuin piiraisiinkin, aamusella ohrasuurimopuuro, yön yli leivinuunissa hautuneena on hyvää.
Meitin perällä haukea on tietääkseni arvostettu aina. Ylä-Lapissa on kuulemma eri juttu. Ovat tottuneet siikavesiin ja sanovat haukea jänkäkoiraksi ja polkevat jänkään, jos hauki sattuu pyydykseen.
Hauki on kuivanlainen mutta niin on seitikin. Viime viikolla ostin puolen kilon seitipakan Kittilän K-marketista, Alaskan seitiä. Haukea ei näkynyt myynnissä, ei kalatiskillä eikä pakkaustavarana. Ei sillä että olisin tarvinnut, pakastimessa on vielä sitä sorttia. Tuli vain mieleen että jos entiset äijät nousisivat haudoistaan, he olisivat äimänkäkenä ”On aikoihin eletty! Ostetaan kaupasta Chilen vesillä kasvatettua norjalaista kassilohta ja Alaskan seitiä! ja samaan aikaan kotimaan järvissä on hyvää ruokakalaa vähintäänkin nokko! Ei mahdu järkeen!”
Jotkut täälläpäin ovat vieläkin sitä mieltä, että hauki on paras suolakala, joka hakkaa sekä lohen että siian. Itse olen syönyt suolahaukea viimeksi joskus poikasena. Olen harkinnut, että nyt kun vedet aukenevat, kokeilisin miltä se maistuu. Onhan pakastinkin olemassa, missä voi ensin nitistää hauessa mahdollisesti olevat madot.
Loppukaneetti: Muistan hyvin päivän kun tulin koulusta ja äiji oli syömässä suolahaukea. ”Raaka kala, paha pala, siitä tulee lapamato”, rallatin koulun seinällä olevan infotaulun mukaan. Äiji meinasi suuttua, sanoi että uskotko sie kaikki mitä koulussa sanotaan.
Eipä taida tarvita kutuhaukea lähteä vielä Vaasa – Joensuu linjan pohjoispuolelta pyytää.
Sisävesien lämpötilat eiliseltä kun tarkastelin; viileältä näyttää, alle 5 asteen tuolla pohjoispuolella. Meillä sentään viralliset lukemat n 10 astetta mutta esim eilen pintalämpötila kaikuluotaimessa puolen metrin syvyydessä 4 – 6 astetta, tosin tuulinen ilma.