Pöyristäviä aivopierujakin aina välillä päästelevä Jari Ehrnrooth kirjoittelee tänään tavanomaista terävämmin YLE:n kolumnissaan.

Yhteinen jakamaton ihmisarvo, joka toteutuu yhdenvertaisuutena lain edessä, on määritelävä konkreettisesti niiden asioiden suhteen, joiden suhteen se varsinkin perustavimmillaan vallitsee.

Tässä tulee esiin kuitenkin jo  eri teorioita, mitä noiden perusarvojen pitäisi olla: vaihtoehtoina on esimerkiki perusihmioikeuksia kuten YK:lla tai perusvapauksia kuten vikkapa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Varsinkin perusvapausteoreetikot edelleen katsovat tai pyrkivät siihen, että peri-aatteessa koko oikeussysteemi olisi jotenkin loogisesti johdettava tai johdetta- vissa joistakin perusihmisvapauksista/oikeuksista: ne olisi valittava siten, että näin olisi.

Tulkintani mukaan Ehrnrooth esimerkiksi on perusvapausteoreetikko.

Käsittelen hänen linjanvetojaan tarkemmin myöhemmin.

c

Jari Ehrnroothin kolumni: Jokaiselle kuuluu jakamaton ihmisarvo, mutta mitä se ihmisarvo on?

Jokaisen yksilön moraalista vastuullisuutta edellyttää valinnan vapaus. Siksi jokaiselle annetaan jakamaton ihmisarvo, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Kysyn itseltäni, mikä on keskeisin käsite 2020-luvun poliittisessa ja älyllisessä elämässä?

Viidessäkymmenessä vuodessa on tapahtunut iso harppaus. Kaikkein pyhin ei enää ole Jumala, vaan Ihminen.

Väitteen pitävyyttä voi testata kiistämällä julkisessa keskustelussa Jumalan arvon ja armon. Kukaan ei hätkähdä saati hermostu.

Mutta kyseenalaistapa ihmisarvo, niin saat kimppuusi kaikki – oikealta, vasemmalta ja keskeltä. Pian muutut epäihmiseksi niiden silmissä jotka kiihkeimmin ihmisyyttä puolustavat.

Oikea vastaus on siis jokaiselle kuuluva jakamaton ihmisarvo.

Olkoon poliittisen kuohunnan aiheena maahanmuutto, ilmastonmuutos tai teko- äly, hyvinvointivaltion uudistaminen, Lähi-idän konflikti tai ihmissalakuljetus, Venäjä, Kiina tai islam, talouskasvu tai eriarvoisuuden kasvu, kohta joku alkaa täristä ja ravistaa ässän hihastaan: Onko tällainen politiikka enää ihmisarvon mukaista? Kuumassa keskustelussa herkästi unohtuu, kuinka hataralla perustalla ihmisarvon käsite seisoo.

Me niin kovasti haluaisimme olla mittaamattoman arvokkaita pelkästään olemalla olemassa, mutta sen jälkeen kun paljastui, että Luoja ei oikeasti luonut meitä, on ihmisarvo jäänyt vaille ihmisluonnossa annettua vankkaa perustaa. Ihmisyyden kaikkein pyhin on pikemminkin tyhjä tila, jossa me tutkimme itseämme vapaasti.

Kun katson peiliin tai toisen ihmisen silmiin, järkeni alkaa etsiä jotakin häilyväistä satunnaisuuksista riippumatonta.

Mutta mitä tai mikä se voisi olla?

Luonnonpyhittäjät ovat vielä suuremmissa vaikeuksissa oman ihmiskäsityk- sensä kanssa. Ensin he sanovat, että ihminen uhkaa tuhota luonnon. Sitten he sanovat, että ihmisen on pelastettava luonto, koska hän on osa luontoa.

Kaikki nämä lujat uskomukset mahtuvat samaan ihmiskäsitykseen jollakin minulle tuntemattomalla viherlogiikalla.

Jos ihmisarvon perusta olisi siinä, että ihminen on osa luontoa, niin silloin tietysti kaikilla luonnon olioilla olisi sama arvo kuin ihmisellä.

Kun tulee puhe ihanneyhteiskunnasta, luonnon itseisarvoisuudelle alistettu ihmis- käsitys muuttuu yhä hämmentävämmäksi. Ensin ihmisarvo on niin ehdottoman pyhä, että jokaisen ihmisen on saatava kansalaispalkkaa pelkästään olemassa- olonsa ansiosta, mutta kohta jo muistutetaan, ettei ihminen ole yhtään sen arvokkaampi kuin valas, hyeena, hevoskärpänen tai paju.

Jos ihmisarvon perusta olisi siinä, että ihminen on osa luontoa, niin silloin tietysti kaikilla luonnon olioilla olisi sama arvo kuin ihmisellä. Pitäisikö siis kaloille antaa äänioikeus?

Toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälinen humaani järjestys perustuu ih-misoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (siirryt toiseen palveluun) vuodelta 1948. Sen ensimmäinen artikla sanoo, että jokaiselle ihmiselle on syntymässä annettu vapaus, järki ja omatunto. Näiden nojalla jokaiselle ihmiselle sitten kuuluvat paitsi vapausoikeudet myös oikeus koulutukseen, terveydenhoitoon, asuntoon ja muihin hyvän elämän edellytyksiin.

Jos ihmislapsi jää apinoiden kasvatettavaksi, hänestä tulee apinoiden kaltainen. Mitään syntymässä annettua ihmisolemusta ei siis ole. ”

RK: Totta.

JE: ” Eleanor Rooseveltin johtama toimikunta laati tämän Yhdistyneiden Kansa- kuntien perustuslain. Sillä on vaikutusvaltaa niin kauan kuin uskomme, että on ole- massa kaikille ihmisille annettu ihmisolemus, kuten ensimmäinen artikla väittää. Kehitys ihmistieteissä ja filosofisessa antropologiassa on kuitenkin kulkenut toiseen suuntaan. Jos ihmislapsi jää apinoiden kasvatettavaksi, hänestä tulee apinoiden kaltainen. Mitään syntymässä annettua ihmisolemusta ei siis ole.

Kukapa sen olisikaan antanut, jos ihmisen Luojaa ei ole ja homo sapiensin lajiominaisuudet eivät sitä sisällä.

Näin ihmisarvon perusta häviää ja ihmisoikeuksien julistus seisoo tyhjän päällä. Se on ja pysyy vain jos me tahdomme niin. ”

RK: Ei se seiso tyhjän päällä, vaan olemukseltaan aidosti ja puhaasti yhteiskunnallisten, sosiaalisten ilmiöiden päällä.

Se seisoo ennen kaikkea sen varassa, että me emme halua takaisin orjanomistuk- sellista, feoaalista, natsistista tai alkuyhteiskuntaakaan (jonka korkein aste oli hei- moyhteiskunta), joissa ei ollut yleisen ihmisarvon periaatetta – tai jos oli, se oli poikkeuksellinen äärimmäinen harvinaisuus.

JE: ”  Alkaneen vuosikymmenen pääkäsite ei siis olekaan horjumaton ja pyhä vaan yhteiskunnallisesti välttämätön ja perustava yksilönvapauteen perustuvas- sa tasavallassa. Koska jokainen omistaa elämänsä, on jokaiselle annettava sama perusarvo.

Ihmisarvo on perustuslaissa ihmiselle annettu panttaamaton ja kulumaton arvopääoma, joka takaa tasaveroisen aseman suhteessa kaikkiin muihin vapaisiin yksilöihin.

Mutta mutta. Tärkein kysymys on yhä vastaamatta. Onko meissä jokin vain ihmiselle erityinen ominaisuus, jonka vuoksi perustuslaki ja ihmisoikeuksien julistus turvaavat ihmisarvon koskemattomuuden?

Minusta ainoaksi mahdollisuudeksi jää yksilön vapaus, joka on kaikkien arvojen lähtökohta. Me toivomme ja uskomme, että ihmiset voivat kyetä moraalisen vastuullisuuden edellyttämään valinnan vapauteen ja siksi jokaiselle annetaan jakamaton ihmisarvo. ”

RK: Moraali ja laki ovat eri asia, joskin niillä on yleensä yhteinen päämäärä: yhteiskunnan korkein normatiivinen sääntely.

JE: ” Näin yhteinen uskomme vapauden kykyyn on korvannut uskomme ihmisyyden Luojaan.

Sen on riitettävä, sillä muuta yhteistä meillä ei ole.

Jari Ehrnrooth ”

RK: Tämä on yksi mahdollinen ideologinen peruselu, mutta ei  ainoa. Esimerkiki  YK:n Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ei perustu ainkaan pelkäään tälle perusvapausideologialle.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Halla–ahon hyökkäys ihmisarvoaksioomaa vastaan osoittaa, että hän ei ymmärrä tieteen menetelmiä

 

Perusvapausteorian ongelma usein on, että se käytännössä puolustaa sitä pontevammin jonkun perusvapauksia, mitä paremmassa asemassa hän jo muutenkin on niin oikeuksiensa kuin vapauksiensakin suhteen, koska rikas ja/tai korkeasti oppinut jne. pystyy käyttämään niitä lain lupaamia mutta ei mahdöllisuuksiltaan takaamia vapauksiaan, koska hänellä on siihen muutkin edellytykset kuin vain se, että niiden käyttämisestä ei joudu linnaan.