Mantelitumake on se osa aivoistamme joka tekee nopeat päätökset, sellaiset joita ei millään ennätetä järkeilemään.  Jos jokin äkillinen vaara uhkaa, jos karhu käy kimppuun, tai joku pölvästi nakkikioskin jonossa hyökkää päälle, mantelitu- make päättää lähdemmekö karkuun, vai ryhdymmekö puolustautumaan, tai kenties hyökkäämään.  Mantelitumakkeen päätöksiin liittyy vahva tunne, kuten pelko tai agressiivisuus.

Mantelitumake tulkitsee meidän puolestamme kanssaihmistemme kasvonilmeet ja elekielen.  Mantelitumake tekee sen homman, siis ilmeiden tulkitsemisen, auto- maattisesti ja pyytämättä, niin että tiedämme ilman sen tarkempaa pohtimista ja miettimistä mitä ne ilmeet ja eleet meille kertovat.  Ei meidän edes tarvitse tiedostaa niitä mantelitumakkeen tulkintoja rationaalisen ajattelun kielelle, me tiedämme vaistomaisesti, mantelitumakkeen ohjaamana, miten meidän pitää sen mantelitumakkeen tuottamaan informaatioon suhtautua ja mantelitumake ohjaa meitä automaattisesti niissä reaktioissamme joilla vastaamme siihen mantelitumakkeemme vastaanottamaan ja tulkitsemaan kehon kieleen. ”

” Mitä tämä mantelitumakkeen toiminta tarkoittaa käytännössä? 

Se merkitsee sitä että monet ihmiset toimivat useimmissa sosiaalisissa tilanteis- sa suoraan mantelitumakkeensa ohjaamana, ei tarvitse sen kummemmin miettiä ja pohtia omaa käyttäytymistänsä.  Eikä sitä omaa käyttäytymistä ole edes mahdollista kovin helposti tulkita rationaalisen ajattelun kielelle.  Se tulkinta olisi suoraan sanottuna pirun työlästä, ellei miltei mahdotonta.

Onneksi meillä on olemassa valmiita selityksiä mantelitumakkeemme toiminnal- le, sekä vaikeita että helpompitajuisia selityksiä.  Tunnetuimpia oppaita meidän mantelitumakkeemme tuntemattomaan maailmaan lienevät populaarit amerik- kalaiset ihmissuhdeoppaat, jotka ovat usein kirjoiksi kirjoitettuja ja bestsellereitä.

Oman mantelitumakkeemme toimintaan meillä on saatavissa myös henkilökoh- taista opastusta, on ammattitaitoisempia psykiatreja ja psykologeja ja vähän enemmän vaistonsa varassa toimivia kaikenkarvaisia astrologeja ja muita ennustajia ja poppamiehiä,

Itsekin tosin voimme vähän vaikuttaa siihen miten mantelitumakkeemme meitä ohjaa, kunhan vain sosiaalisissa tilanteissa antaisimme aivojemme kuorikerrok- selle enemmän aikaa pohtia erilaisia tilanteita. Pitää vain välttää vaistomaista toimintaa ja viivyttää tilanteita, vaikkapa small-talkin avulla, niin että aivojemme kuorikerrokset ennättävät tilanteisiin mukaan ja tekemään niistä omat päätelmänsä ja omat ratkaisunsa.

Myös somekeskusteluissa on mantelitumakkeemme mukana kuvioissa ja voimme keskustella joko mantelitumakkeillamme, tai sitten aivojemme kuorikerroksilla.

Vaikka eleet ja ilmeet eivät somessa välity, mantelitumake laittaa viestiin omat höysteensä sanavalintojen ja lauserakenteiden muodossa, sekä tietenkin siinä mitä sanotaan.

Someviestittely on sillä tavalla helpompaa kuin tavallinen sosoaalinen kommuni- kointi, että on yleensä aikaa miettiä ja analysoida sitä mitä on sanottu, miettiä vaikkapa sitä onko teksti tuotettu mantelitumakkeella, vaiko aivojen kuorikerrok- sessa.  Mitä kauemman maltamme miettiä asioita, sitä todennäköisempää on että itse tuottamamme teksti tulee aivojen kuorikerroksesta, eikä omasta mantelitumakkeestamme.

Jos se teksti jonka näemme edessämme nostattaa meissä automaattisesti voi- makkaita tunteita, sitä todennäköisempää on että se on tuotettu kirjoittajan man- telitumakkeessa.  Mitä nopeammin kiirehdimme vastaamaan siihen mantelitumak- keella tuotettuun tekstiin, jonkin tunteen varassa, sitä todennäköisempää on että käytämme vastaukseemme omaa mantelitumakettamme, eli siinä keskustelevat silloin mantelitumakkeet keskenään.

Jos mantelitumakkeella kirjoitettuun viestiin vastataan rationaaliseti ja tuntetto- masti aivojen kuorikerroksessa tuotetulla tekstillä, keskustelu luultavasti tyreh- tyy, koska sellaisesta keskustelusta ei yleensä tule mitään jossa toisen ihmisen mantelitumake pyrkii keskustelemaan toisen ihmisen kuorikerroksen kanssa.  Se ei toimi.

Jos tuottaa tekstiä aivojen kuorikerroksella, se tavallaan pakottaa myös keskus-telukumppanin aktivoimaan omien aivojensa kuorikerroksen ja sammuttamaan oman mantelitumakkeensa, jos aikoo ylipäätänsä vastata.

Jos taas mantelitumakkeella tuotetuun tekstiin valstaa omalla mantelitumakkeel- la tuotetulla tekstillä, teksti on yleensä tunteenomaista ja se tulee nopeasti, ikäänkuin automaatiokirjoituksella.

Jos molemmat  keskustelun osapuolet käyttävät pelkästään omia mantelitumak- keitaan, keskustelusta tulee kuitenkin useimmiten pelkkää tunteellista mössöä, jossa ei ole mitään järkeä.  Sellaisia ovat useimmat nettikeskustelut.

Jos mantelitumakkeella tuotettuun tekstiin pyrkii vastaamaan aivojen kuoriker- roksessa tuotetulla tekstillä, se vaatii yleensä enemmän harkintaa kuin mitä ai- vojen kuorikerrosten välillä käydyissä keskustelussa tarvitaan, kun siitä tunteelli- sesta tekstistä pitää analysoimalla irrottaa ne tunnepuolen jutut ja kaivaa esille mitä rationaalista asiaa tekstistä vain on löydettävissä.  Jos tekstistä ei löydy mitään rationaalista, pitää yrittää miettiä niiden tunneviestien peristeella mitä rationaalista asiaa kirjoittajalla olisi voinut olla, jos hän olisi saanut sen sanottua, ja ottaa sitten kantaa siihen. ”

RK: Juttu on siis totaalista paskaa: MANTELITUMAKKEELLA EI AJATELLA. Se antaa kuitenkin ilmeisesti aivokuoren muistirepresentaatioille emotionaalisen värin sen mukaan, millainen se oli muistirepresentaation syntyessä.

Miten ihmeessä tuollaist puoskaritiedot leviäväi, kun niihin ei avoimessa netissäkään tahdo saada otetta?

Mutta täällä löytyy yksi vanha vastaavanlainen höriä 12 vuoden takaa, oikein linkinkinkanssa, joka on kuitemin mennyt pimeäksi:

https://www.tiede.fi/comment/603303#comment-603303

” 1024/7936 |