5 vastausta artikkeliin “Seniorit”

  1. Ainakin kaikki ne kymmen tuhannet seniorit, jotka syystä tai toisesta eivät ole kykeneviä omaamaan nykyisen tietokone,-ja robottiyhteiskunnan vaatimuksia, ovat syrjäytetyt heille kuuluvien palvelujen piiristä.Ja pitäisi lopettaa hokema elinikäisestä oppimisesta, sillä siirretään vain totuus maton alle.
    Minä tunnen kymmeniä itseni ikäisi senjoreita, jotka tähän katekoriaan kuuluvat ja he kokevat itsensä toisenluokan kansalaisiksi.

  2. Huutolaiset pitäisi nyt kaupata pirtteihin ja pistää pelloille ruokapalkalla töihin. (Huumoria)

  3. En ole tuollaiseen kohteluun törmännyt. Sairaat ovat sairaita muistisairaatkin. Mutta heitä senioreissakin on vain murto-osa.
    Muita sairaita ja huonokuntoisia elämän ulkopuolella on taas tolkuton määrä. Sen totesin kun kävin akillekseni kuvantamassa Hatanpäällä. Siinä kävi kyllä sääli, mitä suurin osa on kohdalleen saanut syystä tai toisesta.

    Kaukana taajamien palveluista jää helpommin opastusenkin ulkopuolelle.
    Kyllä täällä keskustan kupeessa pääosa päivisin liikkujista on hyväkuntoisia elämässä mukana olevia senioreja.
    Mutta eilen markkina- ja ”palkkapäivänä” Nordean Hämeenkadun konttorin ovella oli jonoa ulos saakka ja porukkaa pilvin pimein. Joku palveluissa kuitenkin mättää.
    Sitä selitti se, että Nordean korteissa oli maksuhäiriö aamupäivällä, johon ei maksaminen tietokoneellakaan mitään apua tuo.

    Ei tuo väite nyt noin musta-valkoinen ole.

  4. Kun ei ole vielä omia (huonoja) kokemuksia, jää ainoaksi vaihtoehdoksi kuunnella muita ihmisiä.

    Ohessa Sanna Ukkolan keromuksia vanhusten huonota kohtelusta.

    .
    ”Olen itse joutunut tutustumaan vanhushoivan tilanteeseen muistisairaan läheiseni takia. Hänelle määrättiin selkäkipuun holtittomasti erittäin vahvoja lääkkeitä, jotka sitten johtivat Alzheimerin puhkeamiseen. Nyt yritän etsiä muistisairaalle vanhukselle palvelutaloa pääkaupunkiseudulta.
    Jo pelkästään palvelutalon valinta pääkaupunkiseudulta on vaikeaa. Helsingin seudulla vanhusten hoitokoteja ja palvelutaloja on runsaasti, mutta en halua lähettää vanhustani paikkaan, jossa häntä makuutetaan lattialla omissa ulosteissaan.”

    *********************************
    Pieniä tositarinoita Suomesta:

    Tuttu, yhdeksänkymppinen mummo yrittää lääkärin pakeille. Jalan keinonivel sattuu kipeästi ja käveleminen on hankalaa. Mummo tulee yliopistolliseen sairaalaan, yrittää köpöttää lääkärin luokse puhumaan tilanteesta. Mummo ei ehdi edes istumaan vastaanotolle, kun lääkäri jo kommentoi:
    .
    “Hyvä rouva. Teidän jalassanne ei ole mitään vikaa.”
    .
    Apua toivonut mummo palaa kotiin. Seuraavat vuodet hän viettää sohvalla istuen.

    *****************************************************************************

    https://yle.fi/uutiset/3-10794090

    Sanna Ukkola: Eräänä yönä pappa tarttui lapioon, hakkasi eteiseen rautanauloja ja käänsi pöydän ylösalaisin

    Omaisten hätä on suunnaton, vanhukset joutuvat virumaan joskus täysin epäinhimillisissä oloissa, kirjoittaa Sanna Ukkola. Tämän blogin voi myös kuunnella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *