Muutama vuosi sitten myytiin Suomen suurimmat sähköä siirtelevät yhtiöt, Caruna ja Elenia. Niillä on vielä tänäänkin määräävä asema Suomen sähkömarkkinoilla. Yhtiöt myytiin puhtaasti sijoittajayhtiöille, joiden tavoite on ainoastaan tuoda voittoa osakkailleen. Omistajina nykyään on suomalainen eläkevakuutusyhtiö, sijoittajayhtiöt Euroopassa, Australiassa ja ainakin Amerikan mantereella.
Jokaisen sijoittajan tavoite tietysti on puhtaasti saada voittoa, jos näin ei tapahdu, niin nostetaan siirtohintoja. Jos ei siltikään saada tiettyä voittoa, niin pistetään yritys myyntiin. Suomesta alkujaan sähköyhtiöt myytiin, ikääkuin vahingossa ja takaisin niitä ei voi ostaa, niiden markkinahinnat on moninkertaistuneet.
Mitäs niistä, perustetaan uusi siirtoyhtiö OY, lasketaan markkinoille riittävä määrä yritysosakkeita ja haetaan pankkeja rahoittajiksi. Jokaisella meistä on varmaankin määaikainen, yleensä kahden vuoden sopimus, sen loppuessa järjestellään niin, että liittymä siirretään uuden yhtiön asiakkaaksi.Tavoitteena on, että hinnoittelu olisi pelkästään omakustanteista ja kattaisi korkeintaan järkevää verkoston rakentamista ja ylläpitoa, sekä muut kustannukset. Uusi asiakas voisi tietysti olla uuden yhtiön osakas joillain tietyillä ehdoilla. Ne ovat pelkästään järjestelykysymyksiä ja oikeusoppineiden hallittavissa.
Periaatteessa ja oletuksella yhtiö olisi kahden vuoden päästä täysin toimivaltainen ja entiset yhtiöt vaikeuksissa.
Tätä yritystä ei ole vielä olemassa, eikä sitä siis löydä edes Google netistä. mutta…
Joo, se sähkönsiirtoverkkojen myynti on ollut huono ratkaisu. Huono monopolikin on huono ratkaisu.
Kilpailu on pääsääntöisesti hyvä ratkaisu – parantaa palvelua ja alentaa hintaa. Sähköverkoissa se ei oikein toimi. Ei ole järkevää rakentaa kalliita sähköverkkoja monta verkkoa samalle alueelle.
Valtion omistus on yleensä tehotonta ja kallista.
Oikein hyvää ratkaisua ei taida olla olemassa.
Juhani, ei ole oikein hyvää ratkaisua, muuta kuin sieltä vapaaehtoisuuden kautta. Aina kun sopimus raukeaa se tehdään uuden yhtiön nimiin, silloin ei ajan myötä synny mitään rinnakkaisyhtiöitä.
J Putkin en; … Kilpailu on pääsääntöisesti hyvä ratkaisu – parantaa palvelua ja alentaa hintaa.
En nyt ihan samaa mieltä osaa olla. Jos vähänkin pienyrittämisestä esim 90-luvulla edes tuntee; tavallista oli, että iso kilpailija osti pienen pois markkinoilta ja sitten, tarjonnan vähentyessä nosti reippaasti hintojaan.
Sellaista kilpailua.
Mitä yhteistä on alla mainituilla?
!, Maan tieverkosto
2, Maan alueelliset sähkönsiirtoverkot
3, Verenjakeluverkot
4. Kaukolämpöverkot
5. Maan rautatieverkosto
Vastaus: Niitä voi olla kullakin alueella vain yksi ’kappale’ – luonnollinen monopoliasema
*********************************************************************************
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005922926.html
6.12.2018
5 vuotta Caruna-kohuja – Näin vastaavat poliitikot: ”Vuosituhannen munaus”
.
Caruna koettelee kuluttajien ja verottajan kärsivällisyyttä. Olisiko Kataisen hallituksen jäsenten pitänyt estää Fortumia myymästä sähkönjakeluverkkonsa?
Caruna on Suomen suurin sähkönjakelija. Ikävä julkisuus seuraa sitä kuin liima. Carunan hintoihin ja veronmaksuun liittyvää toimintaa ja päätöstä, jolla Fortumin sähkönsiirtobisnes myytiin sille, ovat arvostelleet pitkin matkaa monet poliitikot ja vielä useampi hinnankorotuksiin kypsynyt kuluttaja.
.
”Yhtiö käyttää monopoliasemaa väärin”
Haavisto arvioi päätöstä pari vuotta sitten Ilta-Sanomille.
Albanus: Verenjakeluverkot; siis veripalvelu?
Kirottu kirjoitusvirhe
Kuka tahansa voi perusta sähkönsiirtoyhtiön.
.
Ensimmäinen tehtävä yhtiöllä olisi rakentaa jonkin suhteellisen suuren alueen kattava sähkönsiirtoverkko.
Rakennettava verkko sisältäisi alueverkoja (20 kV) ja näiden alaisuudessa jakeluverkoja (230 V)
Tämä sähkönsiirtoverkko olisi liitettävä Suomen kantaverkkoon.
*
Nyt voitaisiin alkaa myymään sähköliittymiä.
Itse asiassa perustetun yhtiön ensimmäisenä tehtävänä olisi kerätä tarvittava alkupääoma.
.
Olemassa olevat yhtiöt ovat kasvaneet vuosikymmenien aikana pääosin asiakkaittensa rahoituksella.
***********************************************************************************
https://www.stuk.fi/aiheet/sahkonsiirto-ja-voimajohdot/sahkonsiirto-ja-jakelu
Sähkönsiirto ja –jakelu
Suomen sähköjärjestelmä koostuu voimalaitoksista, kantaverkosta, alueverkoista ja jakeluverkoista sekä sähköä kuluttavista laitteista.
.
Voimalaitoksilla tuotettu sähkö siirretään ensin koko maan kattavaan kantaverkkoon, jonka jännite on 110, 220 tai 400 kilovolttia. Suuret jännitteet mahdollistavat pienet energiahäviöt. Sähköasemilla sähkö siirtyy kantaverkosta 20 kilovoltin ns. keskijänniteverkkoon. Jakelumuuntamoilla keskijännitejohdoista tulevan sähkön jännitettä alennetaan 400 volttiin ja se siirretään asiakkaille pienjännitejohdoissa. Alue- ja jakeluverkkojen yhteenlaskettu johtojen pituus on noin 25 kertaa kantaverkon johtojen pituus. Keskijännitejohtoja on noin 140 000 km ja pienjännitejohtoja on noin 220 000 kilometriä.
**********************************************************************************
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_s%C3%A4hk%C3%B6verkko
Suomen sähköverkko
Sitäpaitsi Fortum vei ne suomalaisilta sähkönkuluttajilta, yms. saamansa rahat (miljardeja) Venäjälle, josta niitä tuskin saadaan takaisin.
No, siinähän se Venäjä, ikuinen paha.
Minulla vaan ei ole ns sisäpiirin tietoa, vaikka tyttäreni alalla työskenteleekin.
Putkisella tietenkin lienee aivan sisäpiirin tietoa.
Niin, no – aiheena ei ole Fortumin bisnekset Venäjällä
*
On syytä pelätä, että Fortumin sijoitukset ’kansallistetaan’ jossain vaiheessa. Näin kävi TNK-BP:lle.
Fortum sai asiasta jo kerran esimakua. Venäjän hallitus oli säätämässä lain, joka kieltäisi sähkön hinnan korotukset n.s. vanhoilta yhtiöiltä.
******************************************************************************
Gazprom
Brittiläis-venäläinen TNK-BP kärsi vuonna 2007 takaiskun Kovyktan maakaasulöydöksillä Irkutskin alueella. Venäjän valtion peruutti porausluvan alueella. Tappion kärsinyt TNK-BP myi 66 prosentin osuutensa pois porausoikeudet omistaneesta Rusia Petroleum yhteisyrityksestä. Ostajana oli Gazprom 700–800 miljoonalla dollarilla. Kauppa oli analyytikkojen mukaan alihintainen. [lähde . Wikipedia ]