Nyt kokemuksiini tulee ensimmäisen kerran viruksen aiheuttama karanteeni.
Minä olen ollut pari päivää paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla jälkihoidossa ja kuntoutuksessa. Sairastin sitä keuhkokuumetta, joka nyt alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja kaikki arvot alkavat olla ihan kohdillaan.
No nyt aamulla hoitaja tuli ja sanoi, että sinun pitää pysyä eristyshoidossa, etkä saa tulla huoneestasi ulos. Kaikki jotka ovat sairastaneet jonkinasteisen hengitystieinfektion on määrätty eristykseen. Melkoisen tietämättömyyden vallassa ollaan edelleen. Sinänsä koominen tilanne, kun tässä huoneessa ei ole edes vessaa, aina pitäisi mennä käyvän puolelle, jota ei saa tehdä.
Siis kokemus se on tämäkin ja aina oppii uutta.
Minä jo tätä hieman pelkäsinkin; se keuhkokuume. No, toivottavasti pikaisesti saavat asiasi kuntoon ja pääset kotiin.
Meillä taasen on kotona hieman pohdintaa aiheuttava tilanne, kun emäntä on palaamassa takaisin Briteistä, itse lukeudun ns. riskiryhmään.
No mites se kohtalon tango taasen menikään:
”Arpa kohtalon on aina arvaamaton
Kaikki huomenna voi olla toisin
Polku eessäni aina on tuntematon
Sinne vie minne määrätty lie…”
Pentti, Sinun pitää pyytää potta. 🙂
Just, tuli pyytämättä.
Äsken kävi lääkäri ja kotiutti minut, on kuulemma kaikki arvoni niin hyvin kohdallaan, ettei ole mitän järkeä notkua täällä. Kokekemushan se oli tämäkin, joka jää historiaan.
Tuo karanteeniohjeistus on kuulemma tullut ihan terveydenhuollon ylimmältä taholta. Se on seurausta hallituksen eilisistä toimista. Täällä kulkee koko sairaalan henkilökunta muovikaavut ja kasvosuojaimet päällä.
Oppia ikä kaikki, sanovat. Sillä mennään.
Nyt on laskeuduttu kotikulmille siltä viikon pituiselta reisulta. Ihmettelen vaan miten paljon tulee kirjoteltua pikkukännykällä virheitä tänne blogeille. Ei se kova kuume ja keikkuva sänky ole sitä parasta kirjoitusalustaa tietenkään, mutta nyt vaan on niin.
Menee kuitenkin paremmin kuin P-Koreassa