Aikani kuluksi runsasta jouluateriaa sulatellessani ajattelin tähän laittaa tarinaa rommin tiimoilta. Suht joutavaa jorinaa mutta jos tulee kenellä aika pitkäksi niin saattaahan tätä silmäillä. Ja onhan tässä vinkkiä vierailukohteesta jos sattuu matka Kanarialle. Tehtaalla sai myös kymmenen minuutin ajan vapaasti maistella eri rommilaatujen aromeja. Olin huomaavinani että ripeimmillä testajilla jo jalka vähän vippasi poistuessaan tastingista.
Arucas on kaupunki Gran Canarian saaren pohjoisessa osassa, tunnettu komeasta kirkostaan ja rommitehtaasta.
Arucasissa on Arehucas niminen rommitehdas, perustettu jo vuonna 1884. Tislaavat ja pullottavat siellä 3,5 miljoonaa litraa rommia vuodessa. Turistit pääsevät ihmettelemään tehtaalle rommin valmistusta. Kierroksen lopuksi tarjotaan aivan ilmaiseksi maistettavaksi reilua pariakymmentä tehtaan tuotetta. On myös mahdollisuus ostaa pullokaupalla kuluttajaystävälliseen tehdashintaan.
Tehtaan varastoissa kypsyy rommi, muhii kahdensadan litran vetoisissa amerikan tammesta tehdyissä tynnyreissä. Imee neste tammipuusta voimaa ja luonnetta itseensä. Sitä kypsytetään äreänä 60 prosenttisena tisleenä, laimennetaan sitten pullotusvaiheessa vedellä kuluttajaystävälliseen neljänkymmenen alkoholiprosentin tuntumaan.
Tynnyreiden päädyistä saattoi bongata myös kuuluisuuksien nimikirjoituksia, mm Placido Domingo ja Julio Iglesias olivat siellä singneeranneet nimikkotynnyrinsä tulevaan omaan käyttöönsä kypsymään.
Täysin on automatisoitu oli tuo tehdas. Iloisesti kilisten vilistivät pullojen rivistöt vauhdikkaasti liukuhihnoilla, robottin luisevat käsivarret sitten lopuksi väsymättä paketoivat, 24 puolloa se aina näytti laittavan yhteen laatikkoon.
Onhan tunnettua että tilkka rommia kirkastaa katseen, selvittää rinnan ja antaa hyvän mielen. Liikaa ei pidä ottaa, pari peukalonleveyttä juomalasin pohjalle lienee sopiva kerta-annos. Jos on tarvis torjua kylmänvihoja saa laittaa hieman enemmän rommia, mieluusti ruskeaa, kuumaa vettä päälle ja pari lusikallista hunajaa. Siksi tummaa rommia että sillä on parempi psykologinen vaikutus, terveydellinen arvo on kirkkaalla kylläkin yhtä hyvä.
Entisaikojen tunnetusti merirosvot olivat suuria rommin ystäviä, he suosivat yksinomaan synkän tervanväristä laatua. Mieltymys rommiin johtui aivan käytännön syistä. Käyttämänsä ravinto oli kovin köyhää kaloreista, rommista saivat energiaa, niin henkistä kuin fyysistä. Kauppalaivan ryöstäminen saattoi olla kovaa työtä, pelotta piti painavat entraushaat heittää ja verissä päin usein tapella tavaroistaan kiinnipitäviä, vastaanhangoittelevia ryöstettäviä vastaan.
Eikä sitä aina ollut näköpiirissä laivoja rosmottaviksi, saattoi olla hyvinkin pitkiä luppoaikoja ryöstösessioiden välillä. Hyvää huumoria ja toivorikkautta oli tarvis ylläpitää rommin antamin voimin.
Viistoista miestä arkulla vainaan,
huhhahhei ja rommia pullo.
Kyllä Myllymatin rommijuttu sai vanhat maut suuhun.
Nuoruudessa se oli nimeltään Bacardi-cola, vaikka se nyt ei ollut sitä oikeaa rommimaista rommia, mutta hyvä känni tuli.
Sitten toinen colajuoma tumma rommi-cola, eikä sekään nyt oikeaa makuelämystä tuottanut.
Ehkä parhaan saa pitkään kypsyneistä Negrita-tyyppisitä tummista rommeista ja kuumana hunajan kassa vilustuessa. Ainakin se on hyvä tekosyy.
Joskus Kanarialta sitä supervahvaa 50-60 %:sta tuli ostettua kivijalkakaupasta.
Täytyy kuitenkin olla niin rehellinen, etten ole rommia maistanut vuosikymmeneen.
Minullakin avaamattomana litran pullo 80 prosenttista Stroh rommia kaapissa kai parikymmentä vuotta siellä pölyttynyt, en ole tohtinut avata, ei edes vaimo uskaltanut maustekakkuihinsa lainata, XO-konjakkia oli kerran jälkiruokaan lorottanut.
Kullakin alkoholijuomalla on ystävänsä, onnellisimpia lie he jotka tykkänään pidättyvät. Toki niin että olen tavannut joitakin rutikuivia tyyppejä jotka ulospäin raittiudellaan ylpeilevät.
Kyllä elämästä paljon jää kokematta, jos ei ole asiaan kuuluvasti eri ikäisinä kokeillut sitä ja tätä. Sehän ei tarkoita sitä, että kännäys on itseisarvo, vaikka kyllä siihenkin on monta kertaa päästy.
Mutta, jos ruoanlaitto on harrastus, ei voi välttyä mitenkään erilaisten juomien maistelusta ja käytöstä.
Olen varmasti maistanut kaikkia mahdollisia lajikkeita, mitä maa päällään kantaa erilaisissa yhteyksissä.
Nykyään kun ei saa/ pidä edustaa, käytän hyvin vähän mitään lukuun ottamatta ruoanlaittoa.
Tämä on niin vaikea aihe, jossa ei ole yhtä totuutta. Yksi sopii toiselle ja toinen toiselle.
Tässä aisassa kuitenkin fanaatikot tai entiset ongelmakäyttäjät saisivat pysyä nuoleskelemassa vain piimäpartojaan.
Kännäämisen arvon voi muuttaa itseisarvoksi jättämällä miinusmerkin edestä pois.
Onhan se tuo Stroh minullekkin tuttu, tosin kaapissani on vain 60%. Ruskea rommi muuten on aivan oivallinen omatekoisen sinapin maustamiseen, vaikka konjakki lienee siihen tarkoitukseen yleisin.
Rommikola on toki kokeiltu, rommitotiakin pari kertaa kylmään. En perkule oikein koskaan saa flunssaa niin en ole siihen sitä koittanut mutta kaipa toimisi.
Mutta sittemmin tuli löydettyä myös vähän ikääntyneemmät rommit ja oikein rauhallisesti nautittu pari senttiä.
Aikanaan luin myös fiksumpien tekstistä että jos sikaria ottaa, sen kanssa kuuluu rommi – ei konjakki. Mikäs minä olen fiksumpia kiistämään.
Hyvä rommi on myöskin jamaikalainen Captain Morgan Original Spiced Gold, 35%. Se ei tarvitse kuin kuumaa hunajavettä ja toti on valmis.
Minä en suin surminkaan sotkisi hyvään rommiin mitään Coca Colaa; toisaalta, se on oma makutottumukseni.
En oikein rommista sen paremmin kun mistään muustakaan alkoholista mitään tiedä, on niitä tuonne kaappiin kertynyt kaikenlaisia ”kiitospulloja”. Ihmiset antavat mieluummin viinaa, kuin puhdasta rahaa, minä en ole kumpaakan yleensä pikkupalvelusta pyytänyt.
Muistuupa mieleeni, kun tuolla Espanjan rannikolla oltiin semmosessa pikkulaivassa, oli siinä sentään baarikaappi. Pyysin siinä Bacardi rommin ja colan, siinä sitten myyjä kaatoi koko kolmasosa litran lasin rommia täyteen, sanoi että suonet anteeksi heiltä pääsi lantringit loppumaan. Moni olisi ollut siitä mielissään. Maksoi vielä muistaakseni pari euroa.
Hyvä terävä viina on sellainen, jota haluat ottaa pari senttiä mutta et pullollista, sellainen jota nautit sitä paria senttiä hyvän aikaa ja pienikin kosketus kielelle tuo semmoisen aromin ettei paremmasta väliä.
Kapteeni Morgania tulee joskus ostettua.