Muistuupa mieleeni lapsuuteni jouluista ison ja runsassilavaisen kinkun lisäksi sian pää, tai oikeastaan pään puolikas. Pari päivää ennen joulua otti äitimuori esiin ison kolhiintuneen alumiinikattilan, viritteli tulet keittiön puuhellaan. Laski sianpään puolikkaan kattilaan, lisäsi vettä, suolaa, sipuleita, lipstikkaa, maustepippureita ja jokusen laakerilehden. Vieläkin vähän puistattaa kun muistan kuinka kelmeä sian silmä kattilasta tuijotti.
Väristyksiä herkässä lapsenmielessä aiheutti myös kun jo aika kypsän pään poskilihat olivat revenneet ja pari porsaan syömähammasta pilkotti esiin syntyneestä aukosta.
Lisäili äiti hellaan aika ajoin pilkkeitä, kurkisti välillä kannen alle, pitkään antoi kiehua, on porsaan päässä näet sitkeitä purulihoja,
jännetuppia, rustoja ja luukalvoja jotka vaativat pitkän kypsymisajan.
Nosti sitten kahdella isolla puukauhalla päänpuolikkaan tiskipöydälle jäähtymään. Vielä vähän lämpimästä päästä sitten erotteli lihat luista. Suurella mielenkiinnolla me sisarrukset seurasimme toimitusta, tuli siinä porsaan pään monimutkainen anatomiakin lapsille tutuksi.
Paloitteli sitten lihat, en muista tuliko myös porsaan kärsälevy mukaan, ja erikseen keittämänsä maksan suunnilleen sormenpään kokoisiksi paloiksi porsliiniseen pilkkumiin.
Sitä en muista miten valmisti liemen mutta keitinvettä siinä oli mukana minkä kaatoi lihojen päälle ja vei hyytymään kellarin rappusille.
Siinä se oli aladoobin synty myös tytiseväksi sitä kotipuolessa sanottiin, jouluaaton ruokapöydän herkku. Maksapaloista aivan erityisesti pidin, muistan elävästi kuinka kaivelin niitä jokusen erikseen lautasen reunalle ja sitten herkuttelin. Oli senverran suuritöinen eväs tämä aladoobi että lähinnä vain jouluksi äiti sitä valmisti.
Hapankorpun päälle juustolastalla paksu siivu oikeaa voita ja sitten vielä sylttyä sen päälle. Siitä ei välipala parane,
Nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä
Se hyydysaine oli liivate, mitä yleisimmin käytettiin. Nykyään kerran viikossa ostan Kauppahallin Herkkuveräjästä tai Laatulihasta palan ”tytinää”. Se on hyvin vähärasvaista ja menee sellaisenaan vaimoni ja omaan suuhun. Nam…
En kyllä muista kyseistä toimenpidettä, vaikka meillä aikanaan otettiin kinkku omasta siasta. Kyllä sitä tutinaa meilläkin syödään ja hyvältä maistuu.
Minä olin kakarana ennen Joulua useasti siantappotalkoissa. Ensin Eemeli siemaisi pullon kossua, yritti osua mauserilla possun päähän jne..
Nostettiin ruho lavitsalle. Veri valutettiin heti. Pää irrotettiin kalttauksen ja avauksen jälkeen helvetin isolla lihakirveellä ja halkaistiin. Potkat poikki. Lopuksi nostettiin possu kintereistä koukkuihin ja halkaistiin.
Mutta pestiin siinä suoletkin kääntäen ja vääntäen mustanmakkaraa varten. Sappirakosta hierottiin potkupallo.
Siinä se anatomia tuli opeteltua saparosta suoliin ja kieleen saakka.
Näin se muistaakseni meni.
Lampaantapossa olen ollut osallisena. Lukiopoikana Pohjois-Savossa sukulaisissa, setä määräsi pitämään uuhta paikoillaan kun hän kirveshamaralla iskee sitä päähän.
Tappotyö onnistui hyvin mutta veren laskeminen lampaan kurkusta astiaan oli vaikeata, ihmeen vahvasti sätki tapettu lammas, roiskua siitä vähän hurmetta nurmellekin.
Seuraavana päivänä oli sitten ateriana höyryävää mykyrokkaa, keittoa jossa oli verestä ja jauhoista tehtyjä klimppejä, perunalohkoja, lihaa ja elikon sisukaluja, munuaispalat olivat suosikkejani.
Erinomaisen maukas ja ravitseva soppa myös tappaiskeitoksi mainittu.
Itsellä ei oikein ole ”tarttunut” joulusta mitään muuta kuin laulut muistoihin. Jouluruoka on aina ollut hyvää, mutta ei maailmaa mullistavaa. Laulu sen sijaan tekee hyvää.
Musiikki kuului meillä ihan oleellisesti Jouluun. Isä soitti kanteletta ja lauloi äitini kanssa. Radion Joulumusiikki. Ja meikäläinen Kangasalan Urkutehtaan harmoonilla ja Blüthner-pianolla Hoosiannat ja Enkeiltaivaat jne.. ja muu porukka kiekui kuorossa.
Muu oli tavanomaista valmisteuineen, Joulupukkeineen ja lahjoineen ja koekäyttöineen. Ja tietenkin se. että mentiin heti ulos kokeilemaan saatuja, pääosin itsetehtyjä, erkkarilla sidottuja jääkiekkomailoja ja kiekkoja naapureiden kavereiden kanssa.
Ja, että talvi oli erilainen. Lunta oli Lielahdessa ”metri” ja kunnon pakkaset.