En tiedä onko tämäntyyppinen sisältö asiallista ja soveliasta tällä vakavahenkisellä palstalla esittää sillä saahan tämän luokitella satuiluksi ja huuhaaksi. Ehkä välipalaksi raskaan päivänpolitiikan ja elämän syvien peruskysymyksiä koskettelevan keskustelun lomaan. Aikani kuluksi pohdiskelin.
Joulun alla on ehkä paikallaan sanoa muutama sana lahjojen tiimoilta. Ihan itse en nyt mitään viisasta keksinyt niinpä turvaudun ammoin eläneen kuuluisan kiinalaisen Tsun Huan jälkeensä jättäneeseen tekstiin.
Näin on muinoin viisas kiinalainen ajattelija Tsun Huan asiaa pohtinut ja opettanut lahjan antamisen tapahtumaa ja psykologiaa, mitä lahja viestii antajastaan, mitkä ovat vastaanottajan tuntemukset ja sielunliikkeet lahjan saatuaan.
Oppia tästä voisi kiireinen, suoraviivaiseen materialismiin taipuvainen nykyihminen ottaa. Pohtia tykönään Tsun sanomaa, valaistua ymmärtämään että loppujen lopuksi henki voi olla tärkeämpi kuin materia.
Esimerkkinä kirjoituksessaan Tsun käytti naapurin syntymäpäivää. Tuttavansa oli hankkinut lahjaksi hienon pilkkumin. Lohikäärmes- ja lootuskukkakuvioilla herkästi kirjaillun noin yhden kapan vetoisen rypyliäisreunaisen kulhon. Itse lahja oli siis hieno ja epäilemättä naapurille mieluinen esine.
Mutta opetus tulee siinä miten pilkkumi annetaan. Lahjan antajan pinnallisuudesta kielii jos astia ojennetaan töksähtävästi, paljaana ilman minkäänlaista pakkausta. Hyvää kuvaa ei anna sekään jos pilkkumi on kietaistu jo kertaalleen käytettyyn, rasvaiseen ehkä repaleiseenkin sanomalehtipaperiin, käytetystä muovikassista puhumattakaan.
Aidosta antamisen ilosta ja sydämen kyllyydestä kielii hieno kääre. Hillityn herkkäkuvioinen silkkiäispaperi johon hyvällä maulla soinnutettu nauhasidos luo esteettisen ja harmoonisen kokonaisuuden. Tällaisen lahjan saanut naapuri aistii oitis että antaja on paneutunut vaivalla lahjaan ja antamisen tapahtumaan, hienon kääreen viestimänä hänen laittaneen palan omaa sisintään mukaan lahjaansa. Lämmin ja auvoinen tunne leviää syntymäpäiväsankarin sisimpään hänen ymmärtäessään vallitsevan tosiystävyyden.
Sopusuhtainen naapurielo ja keskinäinen luottamus mitä ilmeisemmin syventyvät entisestään kun lahjan antamiseen paneudutaan vaivaa nähden ja sydämen lämmöllä.
”Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren.” ( Kalevala )
Hienoin joululahja on se, kun emäntä käärii itsensä joulupaperiin ja asettuu lepoasentoon kuusen alle.
Hieno tapa antaa lahja. Siihen liittyy myös kiinalais-japanilainen tapa ojentaa lahja kaksin käsin ja kumartaen nöyrästi.
Samoin vastaanottajan tulisi ottaa lahja kaksin käsin sitä tutkiskellen kiinnostuneesti.
Tämä meille opetettiin, kun asioimme Japanista osakalaisten kanssa.
Kieltämättä kaunis paketti on kaunis – mutta käsivamman myötä en saa aikaiseksi. Siksi totesin, että annan paketit itseni näköisinä. Kierrätetyissä tietotekniikan laatikoissa, käärittynä sanomalehtiin, tussikynättyinä teksteinä.
Mutta lahjoissani yritän aina katsoa että on sydäntä ja jotain pöhköä persoonallisuutta. Ei suuria euromääriä, mutta kahta suurempaa sydäntä. Paljon kierrätystä, paljon itse rakennettua.
Koska pari lahjojen saajaa lukee tätä blogia, en kerro enempää.