Siedin kovasti ponnistaen katsella kymmenkunta minuuttia näiden ohjelmaa. Kovasti jäin miettimään että onko nämä herrat oikeasti näin yksinkertaisia vai onko kyseessä käsikirjoitus jota pitää noudattaa.
No ei sovi ainakaan vanhemmalle iän myötä jo vähän korpuuntuneelle miehelle katsoa. Niin kyllä minä sitäkin pohdin että olivatko juttunsa ihan fiksuja mutta vika olisikin vastaanottajan kasettuneessa humeetissa mutta kun itse saa arvioida niin torjuin tämän tämän ajatuksen.
Aikoinaan uutisvuodossa Jari Tervo ei suostunut kättelemään Jehtro Rostedia.
Kovin vähän tuollaisia keskusteluohjelmia tulee, joissa olisi edes siteeksikään järkeä.
Sarja muistuttaa Hyvät herrat -sarjaa, jossa kauppaneuvos Paukku oli mielikuvitushenkilö ja saunavieraat tosielämästä.
Kyllä näitä katselee.
Paukkua katselin minäkin aika mieluusti, siinä oli mainio Anja Pohjolakin mutta Jethroa ja Hjallista ei hermot kestä.
Tykkäsin jonkin verran ”Takaisin Leijonaksi”, todellisuussarjasta. Siinä muutama vuoden 1995 maailmanmestaria valmistautui kohtaamaan ruotsalaiset vastustajansa uudelleen. Vielä vuosi sitten saatoin olla paremmassa kunnossa kuin tuo porukka. Nyt menee heikommin, kuin tuolla porukalla.
Mutta tuo porukka saattoi antaa esimerkillään motivaatiota kunnon kohentamiseen tilasta, jolloin kauppaan kävely tuotti vaikeuksia.
Suuri saavutus oli nousu parikymmenmetrisen Viinamäen huipulle.
Pari viikkoa sitten kykenin hölkkäämään tuon valloituksen. Mutta oli niin kova kokemus, etten yritä koskaan näillä näkymin.
——
Arvelen monenkin kansalaisen saaneen innoitusta kunnon kohentamiseen tuosta Leijonaksi -todellisuussarjasta.
Kiitti, Juti ja kumppanit!
Ei katsomisen väärtti.