Ei puhettakaan että veneellä menisi kun reen vielä kantaa. Näin meillä täällä korpimaisemissa. Korpisoturin päivitys.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Ei puhettakaan että veneellä menisi kun reen vielä kantaa. Näin meillä täällä korpimaisemissa. Korpisoturin päivitys.
Ei ole mitään asiaa enää täällä eteläisellä Pirkanmaalla, ei ole ollut ainakaan kuukauteen. Ei tainnut olla, eikä ollut ainakaan miestä kantavaa jäätä koko talvena, en ole ainakaan miä nähnyt mokomaa talvea ennen. Ei ollut muutenkaan mikään talvi, yhden ainoan kerran meillekin aurattiin tie, ei sitäkään olisi tarvinnut, kun olisi tiennyt sen ainoaksi. Pakkasta ei ollut kertaakaan yli kahdenkymmenen.
Tämä paikka on erikoinen, lumi ja varsinkin jää säilyy aina pitkälle toukokuuhun, kesällä se on kuin kattila ja lämpö säilyy.
Kolme viikkoa sitten hiihdin jäällä kuin viimestä päivää tasatahtia lykkien. Nopeus saattoi olla yli kahtakymppiä. Mono osui sauvaan ja sitten mentiin. Vielä on mustaa olkapäässä ja solisluun kiinnitys epävarma. Eilen en enää ontunut.
Harmittaa, kun meni ohi vuoden paras liikunta-aika. Vieläkin näkyy jäitä siellä ja täällä. Pilkintäkin jäi ja raatokärpäsen toukat muuttuivat aikuisiksi.
Olen tautisuuteen asti konservatiivi. Aina kulunut vuodenaika jättää haikeutta mieleen, vaikka se olisi kesäkin raskaine helteineen.
Elämä opettaa ainakin hiljaa kävelemään… Itse ole pudonnut kahdesti ja vikoja jäi kummastakin… Nyt olen kaatuillut metsässä, mutta onneksi pehmeille kohdille sammalikkoon…