Näillä blogeilla näkee kyllä sen elämän kirjon mitä on. Sitten iso miehet riitelee milloin ruokareseptistä tai historiasta. Tai puuttuvat toisten asioihin kun ei ole muutakaan tekemistä omassa elämässä.
Jos nämä äijänkäppänät laitettaisiin korpimettään viikoksi ilman mitään mukavuuksia, veikkaan että yhteistyö tuottaisi jopa hyvääkin aikaiseksi.
Ei sillä ettei eri mieltä saa tai pitäisi olla mutta välillä tämä menee ihan naurettavaksi.
Toisaalta, kiitos siitä.
Jos joidenkin murheet on noin pieniä niin onhan niitä lähinnä hauska lukea…
Kansakoulussa n. 60 v. sitten painin yhden kaverin kanssa välitunnit. Kerran sain vahingossa pesäpallomailasta naamaanikin niin, että arpi näkyi kymmenen vuotta. Mutta 60 v. jälkeenkin päin tavatessani pidin häntä kaverinani.
Huomioiden, että ensimmäinen (poistettu) kommentti tässä oli isku vasten kirjoittajan persoonaa, näkisin että tekemistä piisaa.
Riitaan vaaditaan kaksi, rauhan voi aloittaa yksikin.
Tuli katsottua tyttären kanssa niin huono Netflix leffa että se oli pakko katsoa loppuun. Tyypillinen amerikkalainen hero on sellainen joka ei pärjää ilman sähköjä. tässä elokuvassa oli vielä sähkötkin ja nettikin toimi vaikka maailmanloppu tuli, silti se ei pärjännyt, oli kyllä sellaista paxkaa että oli ihan pakko katsoa loppuun.
Siksi tämän mainitsen kun täälläkin törmää mitä ihmeellisempiin mielipiteisiin, pakko ne on loppuun katsoa,,, oli sitten ihan paxkaakin, hyvät vatsalihakset saa kylläkin.
Monesti omaa pahaa oloa puretaan toiseen joka ei kylläkään auta itse omaan pahaan oloon?