Tuo kuvaa myös nykyään myös avutonta ”älypuhelin ihmistä”… ei pärjätä ilman näitä vempaimia. Jopa rannekello on eräille ihmetyksen aihe kun aika katsotaan älypuhelimesta.
Koira ja hevonen, ne ihmisen parhaimmat ystävät tuhansien vuosien ajan. Ilman niitä ihmisen historia olisi ollut toinen.
On ollut suden kanssa pientä riitaakin. Mutta voitaisiin kai viettää silti suden päivää kerran vuodessa.
On niitä tullut nähtyä Kainuussa ja Lapissa muutaman kerran. Kerran bongailin niitä Savukoskella Painopää-tunturin takana. Teltassani oli asustellut koira hajuineen, josta syystä minulla oli astalo, jolla olisin kopauttanut, jos olisivat sisään pyrkineet. Vasta seuraavana päivänä, laittaessani kamppeita kasaan tuli metsäkannasta pitkin muutaman suden lauma. Kuului vain outo vongahdus, nostin katseeni ja kerkisin näkemään, kun tekivät U-käännöksen sadan metrin päässä.
Kuhmalahdella hirvestysaikaan pimeällä olin iltatoimilla, kun parin sadan metrin päästä alkoi kuulua koiraeläinten rähinä. Arvelen niiden tapelleen teurastusjätteistä. Yövyin autossa, enkä tohtinut aamullakaan mennä tutkimaan tilannetta.
Iltanuotiolla kettuja hiippailee ympärillä äänistä päätellen luultavasti toivoen jäävän pientä suupalaa. Ihminen ei ole kesyttänyt kettua kaverikseen. Ketulla on kromosomipareja vähemmän kuin sudella ja muunnelmat täten vähäisemmät, joten jalostusmahdollisuudetkin ovat vähäisemmät.
Vilppulan suunnalla on karhuja. Kuulemma vanhemmat ovat toivoneet lapsilleen koulukyytejä, mutta ovat saaneet tiukuja, jotta ohto ei tulisi yllätetyksi. Ollessani siellä päin mustikassa, niin parilla kertaa elämellinen vaistoni ilmoitti, että lähellä on jokin suuri elukka, mitään en onnistunut näkemään. Myöhemmin luin Aamulehdestä, että karhutiheys alueella on suurehko. Ehkä karhu sitten odotteli poistumistani mustikkamaaltaan.
Viime syksynä mustikkatilanne oli kehno, joten karhut voivat olla nälkiintyneitä. Lumikaan ei ole suojannut kylmältä.
Iltayöllä hiihdellessä on ollut pieni toive, ettei ilves tai ahma hyppäisi epähuomiossa puusta niskaan. Auton valoissa näin Puumalassa kaksi ahmaa noim 15 vuotta sitten.
Tuo kuvaa myös nykyään myös avutonta ”älypuhelin ihmistä”… ei pärjätä ilman näitä vempaimia. Jopa rannekello on eräille ihmetyksen aihe kun aika katsotaan älypuhelimesta.
Jos tupakointi vähenee tätä vauhtia, niin korsteenipäät eivät valtaa alaa lisääntymiskamppailussa.
Koira ja hevonen, ne ihmisen parhaimmat ystävät tuhansien vuosien ajan. Ilman niitä ihmisen historia olisi ollut toinen.
On ollut suden kanssa pientä riitaakin. Mutta voitaisiin kai viettää silti suden päivää kerran vuodessa.
On niitä tullut nähtyä Kainuussa ja Lapissa muutaman kerran. Kerran bongailin niitä Savukoskella Painopää-tunturin takana. Teltassani oli asustellut koira hajuineen, josta syystä minulla oli astalo, jolla olisin kopauttanut, jos olisivat sisään pyrkineet. Vasta seuraavana päivänä, laittaessani kamppeita kasaan tuli metsäkannasta pitkin muutaman suden lauma. Kuului vain outo vongahdus, nostin katseeni ja kerkisin näkemään, kun tekivät U-käännöksen sadan metrin päässä.
Kuhmalahdella hirvestysaikaan pimeällä olin iltatoimilla, kun parin sadan metrin päästä alkoi kuulua koiraeläinten rähinä. Arvelen niiden tapelleen teurastusjätteistä. Yövyin autossa, enkä tohtinut aamullakaan mennä tutkimaan tilannetta.
Iltanuotiolla kettuja hiippailee ympärillä äänistä päätellen luultavasti toivoen jäävän pientä suupalaa. Ihminen ei ole kesyttänyt kettua kaverikseen. Ketulla on kromosomipareja vähemmän kuin sudella ja muunnelmat täten vähäisemmät, joten jalostusmahdollisuudetkin ovat vähäisemmät.
Vilppulan suunnalla on karhuja. Kuulemma vanhemmat ovat toivoneet lapsilleen koulukyytejä, mutta ovat saaneet tiukuja, jotta ohto ei tulisi yllätetyksi. Ollessani siellä päin mustikassa, niin parilla kertaa elämellinen vaistoni ilmoitti, että lähellä on jokin suuri elukka, mitään en onnistunut näkemään. Myöhemmin luin Aamulehdestä, että karhutiheys alueella on suurehko. Ehkä karhu sitten odotteli poistumistani mustikkamaaltaan.
Viime syksynä mustikkatilanne oli kehno, joten karhut voivat olla nälkiintyneitä. Lumikaan ei ole suojannut kylmältä.
Iltayöllä hiihdellessä on ollut pieni toive, ettei ilves tai ahma hyppäisi epähuomiossa puusta niskaan. Auton valoissa näin Puumalassa kaksi ahmaa noim 15 vuotta sitten.