Tarina, taas, tänäänkin.

Olen huomannut, että vastakkainasettelu on tätä päivää.

Politiikassa.

…ja muutenkin.

Toisilla on rahaa, toisilla sitten taas ei.

Toiset saavat, toiset sitten taas eivät saa.

Osin, tosin, sanon, että jokainen on oman onnensa seppä. Se ei ole ihan reilusti sanottu, mutta sanon silti.

Itse olen utelias, ja haluan aina oppia uutta, uusia asioita. Kaikki eivät sellaisia ole, monestakin syystä.

Osaan monia erilaisia asioita, juuri siksi, että kaikki kiinnostaa, oikeasti ja aidosti.

Tietotekniikasta, autonkorjaamiseen ja maanviljelyyn.

Kaupunki rajoittaa monin eri tavoin ihmisen halua olla ja tehdä.

Maaseutu taas antaa rajaksi vain taivaan.

Kaikki on maaseudulla mahdollista. Kaupungissa sitten taas ei.

Pari vuotta sitten vaimoni (nainen) kanssa harkitsimme vakavasti muuttavamme takaisin Tampereelle.

Joka liki ainoa päivä, etsimme asuntoa Tampereelta, jonkinlaista osakketta tietenkin.

Vuokrat ovat olleet aina Tampereella niin korkeita, että tulomme eivät vain riitä siihen.

Siksi oma, ostoasunto oli ja on se mitä haimme.

Mutta kuinkas ollakaan, jos löysimme kukkarollemme sopivan rivarin, esim. niin myyntihinta oli edullinen, mutta yhtiövastike korkea, ja rahoitusvastike vieläkin korkeampi.

Näin oli lähinnä kaikissa, joita kävimme katsomassa ja jotka olisivat kiinnostaneet.

Luovuimme Tampereesta.

Kuka kumma kykenee asumaan Tampereella, kun hintataso on niin älyttömän korkea?

Oli sitten kyse vuokrasta tai ostosta?

Tampereella köyhyys on silmiin pistävää ja käsin kosketeltavaa.

Köyhä on umpikujassa Tampereella…tai Helsingissä…

Ei ole enää varaa muuttaa mihinkään, kun ei ole rahaa, ei asumiseen paikkakunnalla, eikä muuttoon pois.

Mitään köyhä ei voi tehdä.

Vaikka käden ulottuvilla voisi olla paljon inhimillisempi ja järkevämpi asumismuoto jossain taajaman ulkopuolella.

Valtio säästä, yhteiskunta säästää, kunnat säästää, kaupungit säästä, jos, olisi köyhällä mahdollisuus muuttaa jonnekin ikäänkuin taantuvaan pitäjään, joka tarvitsee lisää asukkaita.

Mutta kun ei köyhällä ole mahdollisuutta muuttaa.

Kukaan ei auta.

Ajatelkaa nyt!  Maaseudulla tai taantuvassa pitäjässä, on tyhjillään taloja, rivareita, paritaloja.

Vuokrat todella pieniä, verrattuna Tampereeseen tai Helsinkiin. Tai ostaa omaksi.

Pienellä hinnalla, jopa muutamalla tonnilla.

Mutta köyhällä ei ole mahdollisuutta. Kukaan ei auta.

Yhteiskunta säästäisi. Kunnat elinvoimaistuisi. Työpaikkojakin tulisi lisää.

Miksi ihmiset kasaantuu suuriin kaupunkeihin, joissa ei ole mitään tekemistä? Joissa ihmisen tekeminen rajataaan tehokkaasti? Joissa ihmiset asuvat reservaateissa, reserveinä työnantajille, jotka noukkivat vain rusinat pullasta, muiden ollessa vain sitä massaa, joille ei tunnu olevan käyttöä. Joita esim. Persut syyllistävät laiskoiksi työnvieroksujoiksi.

Yhteiskunta ei toimi. Kapitalistinen siis.

Olen utelias, ja haluan oppia aina jokainen päivä jotain uutta. Nautin siitä.

Kaikki eivät sellaisia ole. Olemme erilaisia, ja se on yhteiskunnan rikkaus, jota yhteiskunnan pitää osata hyödyntää. Aloitin ja lopetan tähän….