Olen syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella.
Suomi oli kohtuullisen köyhä maa vielä tuolloin. Neuvostoliitto oli ihanne, vaikka porvarit kuinka propagoi sen huonoutta. Tottakai propagoi, koska eihän porvarit sosialismia Suomeen halunneet, eivätkä halua edelleenkään.
Neuvostoliitto oli vauras maa. Suomeen verrattuan ainakin.
Neuvostoliitto olisi ostanut Suomen tyhjäksi kaikesta, mitä vain Suomi olisi myynyt. Ja Neuvostoliiton ansiota on ollutkin Suomen vaurastuminen.
Sotakorvausten loputtua, Neuvostoliitto osti Suomen tuotantoa, vaikka mitä, ja ylihintaan…
Synnyin köyhään perheeseen, jossa leipä oli niukassa.
Sota oli jättänyt syvät arvet Suomen kansaan, ja ne vaurot näkyivät myös meidän perheessä. Vaikka Isäni sodassa ei ollutkaan. Syntyi sodan alla kylläkin.
1930 luku oli kovaa aikaa Suomessa, jonka porvaristo oli kiinnittäytynyt Hitlerin Saksan kylkeen.
Sotien jälkeen, jossa Suomi oli Saksan rinnalla ja liittolainen, oli opittava elämään Neuvostoliiton naapurissa, rauhanomaisesti, liittoutumattomana ja riippumattomana.
Porvareille se oli traumaattista aikaa. Aatelkaas nyt! Elää rauhassa Neuvostoliiton naapurina!
Ei porvarit ole koskaan ajatelleet, miten helvetillistä sota on, koska porvareiden eliitti ei sodi, vaan eturintamaan pistetään työläiset. No onhan sinne työntyneet sotahulluimmat porvarit ampumaan ryssää silimien välliin juu…
Minä näin ja koin sodan seuraukset, psyykkiset ongelmat, niin pienenä kuin ihan edelleenkin, isona.
Sota rampauttaa ihmisen sielun syvältä. Ja pitkäksi aikaa, monien sukupolvien ajaksi.
Sota on raakaa peliä, eikä ihan oikeasti ole minkäänlaisia sääntöjä, paitsi tappaa vihollisia mahdollisimman tehokkaasti.
Ihmisen psyyke ei kestä. Ei vain yksinkertaisesti kestä.
Se sairastuttaa ihmisen ja monia tulevia sukupolvia.
Sota on aina, ihan aina politiikan tekoa toisin keinoin.
Sodassa on ollut ja on edelleenkin kyse politiikasta. Niin se vain on.
Sodalla on tietty luonne, on ollut ja on edelleenkin.
Sota on omaisuuden jakamista, sen väkivaltainen muoto.
Kun sotaa ei voida käydä avoimesti, tai sitä ei voida käydä, käytetään sijaistoimintaa tai keinoja.
Joskus sotaa käydään rajoitetusti jossain kolmannessa maassa, kuten nyt on tehty.
Toinen maailmansota, jota käytiin ihan Neuvostoliiton tuhoamiseksi, sosialismin tuhoamiseksi, työväenvallan tuhoamiseksi, lopetti siirtomaajärjestelmän. Ei olisi loppunut, ellei Neuvostoliitto olisi voittanut sotaa.
Toisen maailmansodan jälkeen kapitalismi otti ihan toisenlaisen taktiikan käyttöön, koska Neuvostoliittoa ei saatukaan tuhottua.
Pelko oli, että sosialismi leviää Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se pelko oli aiheellinen.
Toisenlaisen taktiikan ansiosta lopulta sosialismi saatiin pysäytettyä ja peräti lähes tuhottua.
Yksityinen omistusmuoto (kapitalismi) sai yliotteen yhteiskunnallisesta omistuksesta (sosialismi).
Neuvostoliitto teki kestäviä tavaroita, ei ehkä niin esteettisiä, mutta käytännöllisiä ja hyvin edullisia.
Suomi oli haluton ostamaan Neuvostoliiton tuotteita. Ei siksi, että olisivat olleet kalliita tai huonoja, vaan millä selittää porvareiden propagandaa surkeasta Neuvostoliitosta joka ei osaa mitään…
Paitsi öljyä ostettiin, ja jalostettiin Suomessa, josta Neste nousi suureksi yhtiöksi.
No niin, tullaas taas tähän päivään…Suomen sotaporvarit luovat uhkaa vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta on kapitalistinen Venäjä, se nyt uhkaa Suomea hirveästi, ja sotaporvarit haluaa taas kerran rautaa rajalle, ja USA:sta otetiin yhtiökumppani, kun Saksa on liian pieni.
Sotaorganisaatio Natoon halutaan, mutta Suomen kansa ei halua. Porvaripropaganda Suomessa takoo Suomen tyhmän kansan päähän, että Venäjä hyökkää, täytyy aseistaa, Suomen uhkaa vastaan.
Onko mitään opittu?
Toivottavasti on. En haluaisi ajatella, että jos Suomi selviää edes sodasta, että Suomen hieno kansa kärsii psyykksiä vauroita vuosikymmeniä, sukupolvesta toiseen niistä sodan traumoista, jälleen kerran.
Sodalla ei ole voittajia, ei koskaan.
On vain häviäjiä.
Olen Syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella, ja olen elämäni aikana nähnyt, mitä kaikkea vauroita sota on jättänyt Suomen kansaan.
On vain pakko katsoa tulevaisuuteen optimistisesti.
”Elämä on kivaa, kun sen oikein oivaltaa.”
Markku Huhtala. Lempäälä
Bilateraalinen kauppa oli suomelle edullista ja jos siihen olisi mahdollisuutta palata Venäjän kanssa, niin suosittaisin sitä yhteiskuntamuodoista riippumatta.
se olisi myös parasta rauhantyötä naapurimaiden välillä.
Jos huomasitte, etten kirjoittanut äidistä.
Se liittyy hyvin dramaattisesti Suomen sodan seurauksiin.
Oma elämäni on ollut tramatiikkaa ja katastrofia ryyditettynä kamaluudella, jota pienen ihmisen silmin sain nähdä ja kokea.
Isäni ja nykyinen isän rakastettu, jotka ovat olleet naimisissa minun olleeni vielä pieni, enemmän kuin 50 vuotta.
Äidin korvike on ollut minulle enemmän äiti kuin kukaan.
Tai…vaimoni on saanut olla rikkinäiselle minulle äiti, rakastettu, kaveri, ystävä….joka minua on kannatellut kaikkein heikoimmillakin hetkillä, vielä enemmän.
Jos huomaatte, olen avoin, ja rehellinen.
Siksi minusta tuli kommunisti.
Olen yrittäjä.
Eri syistä kuin rikastumaan haluava paska.
Haluan tulla toimeen. Tulla omillani toimeen. En halua, että kukaan muu elättää perhettäni kuin minä. Tai siis vaimo ja minä.
En ole aina toiminut oikein. En ole tyhmä. Olen tiennyt tehneeni väärin.
Tänään, olen rehellinen. Tästä eteenpäin.
Se mitä on tullut tehtyä, ei voi muuttaa. Mutta se, mitä on tulevaisuus, voin tehdä…
Olen ollut yhdessä saman naisen kanssa vuodesta 1986 1.6.
Niin pian vissin 35 vuotta.
Minun lähtökohdat ovat ehkä olleet huonot, mutta tässä ollaan.
Köyhyys, jatkuva kiusaaminen pienenä, koulussa jatkunut kiusaaminen köyhyyden, kiharatukkaisuuden, villiyden, viisauden, elämän janon, elämän, empatian, ja vileä minkä syiden takia minua kiusattiin. Tässä olen. Alasti. Tekeekö mieli kiusata?
Minua kiusattiin.
Olin köyhä, minulla ei ollut äitiä…
Osasin iloita niistä hyvistä hetkistä.
En ajatellut huonoja. Siten jaksoin tähän päivään.
Täten jaksan eteenkin päin.
Minua jaksoi auttamaan sisko. Pienenä, hän oli paras ystävä. Ei kaveri.
Isona hän e enää kuunnellut minua, vaan lakkasi kuuntelemasta. Hän kertoi omista asioistaan, mutta minun oli liian raskaita, eikä jaksanut kuunnella minua.
Nyt siskoni uskoo jumalaan.
Onko se olemassa? Minulle ei, mutta siskolle kyllä. Elimme saman lapsuuden.
Reagoimme ihan päinvastoin.
Näemme kaiken päinvastoin, ja tietenkin ratkaisut.
Miksi samat lähtökohdat, ja niin eri johtopäätökset?
Ei neukkula ollut vauras, vaikka sitä valetta sosialistit ja kommunistit koko ajan koittavat edelleenkin levittää.
Jos neukkula olisi ollut vauras, se olisi ollut sitä myös 70-luvullakin, vaan ei todellakaan ollut.
Sen totesivat kaikki siellä 70-luvulla käyneet aivan kirjaimellisesti.
Neukkula oli se syy Suomen tilanteeseen sekä sodan aloittajana että sotakorvauksia vaatineena rosvona, mutta ei se neukkulaa vauraaksi tehnyt.
Jos ei Neukkula ollut kuin savijaloilla vapiseva hirviö, miksi ei se annettu kaatua itsstään?
Mitenkähän se kaatuikaan…
MInun isäni oli myös työläinen, puuseppä, mutta tehtaassa töissä koko ikänsä. Ja hän inhosi ja inhoaa kommunismia ja Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto varasti Suomelta Karjalan ja isän perheen maatilan ja kauniin Viipurin kaupungin.
Neuvostoliitto ja kommunistit myös valehtelivat koko ajan: lehdet olivat täynnä propagandaa länsimaiden ”kamaluudesta”, siitä miten länsimaat ovat muka täynnä alkoholismia ja rikollisuutta ja sortoa. Neuvostoliitosta kerrottiin lähinnä urheilu-uutisia kun ei ollut muutakaan positiivista. Köyhyydessähän siellä elettiin, tuotetut tavarat olivat romua joka ei olisi mennyt Suomessa kaupaksi, siksi piti tuoda lähinnä raaka-aineita. Esimerkiksi autoista Fiatista kopioidut Ladat toimivat jollakin lailla, mutta Mosset olivat surkeita. Tosin aseita Neuvostoliitosta myös tuotiin, koska niiden valmistukseen siellä keskityttiin.
Isäni nauroi kommunistien lehdille ja jutuille tehtaalla, mutta ihan kauheasti ei voinut asettua poikkiteloin, vaarana oli kai että olisivat ryhtyneet lakkoon tai johonkin savustaakseen toisinajattelijan ulos. Isäni kaveri oli inkeriläinen, töissä samalla tehtaalla, mutta siitä ei saanut puhua, koska inkeriläiset oli pitänyt Suomesta sodan jälkeen luovuttaa Neuvostoliittoon vastoin tahtoaan ja vaikeuksia pelättiin edelleen. En tiedä, miten tämä henkilö ja hänen siskonsa olivat onnistuneet jäämään Suomeen.
Meillä oli Mannerheimin kuva seinällä, Mannerhiemin johdolla Suomen armeija pelasti meidät orjuudelta talvi-ja jatkosodassa ja valkoisten voitto punaisista kapinallisista kansalaissodassa koitui myös Suomen onneksi. Isäni ei olisi halunnut edes liittyä ammattiliittoon, koska sitä hallitsivat kommunistit ja Rakentaja-lehti oli täynnä propagandaa, mutta painostuksen takia oli pakko. Onneksi ammattiliitot eivät enää ole mitään kommunistien käsikassaroita, olen sitä mieltä, että nykyään niitä tarvitaan.
Kekkosen kumartelua itään meillä inhottiin ja varmasti äänestettiin jotain muuta.
Nyt kun valheet on lopullisesti paljastettu kaikesta tästä voi olla ylpeä. Meillä pidettiin kiinni totuudesta.
Nykuisin Venäjä on fasistinen, diktaattrin hallitsema valtio, kuin Espanja Francon aikana, mutta kommunistit ovat fiksautuneet Venäjään niin että tukevat fasismiakin jota aiemmin pitivät päävihollisenaan. Se osoittaa, miten Neuvostoliitto itse asiassa oli venäläisen nationalismin levittäjä kommunismin ohella. Venäläisyydestä ja venäläisestä kulttuurista tuli Neuvostoliitossa yli-ihmisyyttä. Suomen on syytä pitää varansa, sillä Venäjä on jo aloittanut monta sotaa naapureitaan vastaan ja vienyt niiden alueita. Suomella ei ole hätää niin kauan kuin meitä kunnioitetaan ja siksi meidän on pidettävä huolta vahvasta maanpuolustuksesta. Venäjä valitsee uhrikseen heikkoja.
Neuvostoliitto oli Stalinin kuolemaan asti puhdasta punafasismia. Tänään tuli teknisesti hyvälaatuista kuvaa Neukkulan orjaleireistä Vileenin ajoista toiseen maailmansotaan, josta Neukkula selvisi pienemmin tappioin kuin kommunismista. Pelkästään sisällissodassa kuoli 9 miljoonaa.
Jos Mannerheim olisi hyökännyt Judenitsin hyökkäyksen tukena Pietariin, olisi muutaman miljoonan venäläisen henki voinut pelastua. Mutta Ståhlberg taisi pitää hanketta seikkailupolitiikkana.
———–
Vuosituhannen lopulla kuuluisa sokea, Baba Vanga, kertoi, että (heimoveljemme) Vladimir joutuu murhayrityksen kohteeksi tänä vuonna. (On saattanut jo joutua)
Sotiva Neuvostoliitto kaatui jatkuvaan varusteluun ja niin kaatuu Venäjäkin. Sota on hieno vaihtoehto päästä eroon imperialistisesta Venäjästä.
Myös eeuun liittovaltiofanaatikot ovat sielultaan imperialisteja.
Eipä taida olla kovinkaan helppoa ”päästä eroon” Venäjästä, vaikka kuinka hartaasti toivoisit, ovathan sitä yrittäneet tuhatkunta vuotta, jos Kiovan Russista lasketaan, niin mongolit, hunnit, Napoleon, Hitler ja monet muutkin vastaavat voimat. Eivät edes viikingit.
Tuskinpa se onnistuu keneltäkään, vielä vuosisatoihin.
Huvittavaa kytkeä pelkästään Venäjään tämä ”imperialistinen”, kuvannee aidosti tämän kirjoittajan käsitystä jostain kansakunnasta.
Pyssyusko ja pitkittynyt puberteetti pitävät kontaktipinnan todellisuuteen ohuena.
Suomen itäpuolella on aina oleva voimakas ja suuri kulttuurisesti homogeeninen venäläinen kansallisvaltio.
Meinaakkona, että liittovaltio purkautuu ja yli 20 etnistä osavaltiota alkavat elää omillaan?
Ei aavistustakaan mikä on nykyisen Venäjän liittovaltion tulevaisuus. Se Venäjä mikä on Suomen rajanaapurina pysyykin Suomen rajanaapurina. Sen kanssa noudatettava hyvä naapuruuspolitiikka on Suomen menestyksekäs hyödyllinen valinta nyt kun molempia osapuolia tyydyttävät lopulliset rajatkin ovat muotoutuneet ja historian painolastit hiipuneet. Paasikiven sanonta pätee: ”Suurimmassa mahdollisessa heikkouden tilassaankin Venäjä olisi aina aivan liian ylivoimainen vastustaja Suomelle”. Pyssyuskoisten on tyytyminen ampumaratojen pahvitauluihin. Ainahan niihin voi maalata ukonkuvia.
”Huvittavaa kytkeä pelkästään Venäjään tämä ”imperialistinen”, kuvannee aidosti tämän kirjoittajan käsitystä jostain kansakunnasta.”
Se, että toteaa ryssän olevan imperialistinen, ei mitenkään todista, ettei pitäisi muitakin maita imperialistisina.
Tuo kommenttisi näyttää varsin yksisilmäiseltä ajattelulta…
Markku Huhtala; …Sodalla ei ole voittajia, ei koskaan.
On vain häviäjiä….
Onpahan oikein kiteytetty ja perusteellisesti. Tosin, näin olen minäkin tuon asian mieltänyt henkilökohtaisesti.
Psykopaattisen luonteen omaavat saattavat pitää sotaa juhlatilaisuutena, joten heidän joukostaan löytyy suurimmat voittajat.
Toki voitonpäivää voivat muutkin juhlia. Unohtuvat suurimmat kärsimykset.
Stalinin kerrotaan kysyneen montako divisioonaa paavilla on. Se kertonee hänen arvoistaan. Eipä ollut paavilla divisoonia, mutta montako divisioonaa on nyt Neuvostoliitolla? Paavilla on enemmän, muutama kaartilainen! Ja yli miljardi jäsentä, Neuvostoliittoon ei halunnut jäädä kukaan.
Niin se pakkovalta ja sotilasmahti sortuu, mutta hengen mahti säilyy,