Viime aikoina olemme jälleen kerran saaneet uutisia Suomen nykyisen kielipolitiikan kriisiytymisestä:
Yhtenä esimerkkinä on Suomalaisuuden Liiton poisjääminen ns. kansalliskielistrategian valmistelusta. Suomenkielisten asiaa ajavan kansalaisjärjestön syrjäyttäminen kansalliskielistrategian valmistelusta osoittaa, että kansalliskielistrategia on tehty vain ruotsin kielen aseman pönkittämiseksi. Suomenkielisen enemmistön intressejä ei oteta millään tavalla huomioon, vaan päinvastoin Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on tavoitteena ruotsivelvoitteen koventaminen ja kiristäminen palauttamalla ruotsi pakolliseksi aineeksi yo-kirjoituksiin.
Kaikki tämä suoranainen mielivalta johtaa rationaalisen suomenkielisen ajattelijan miettimään, mikä järki Suomen nykyisessä kielipolitiikassa ylipäätään on.
Kenen etua Suomen nykyinen kielipolitiikka kokonaisuudessaan palvelee ?
Ei ainakaan suomenkielisen suomalaisen etua!
Eikä edes vieraskielisen suomalaisen etua.
Loogista siis on, että tavallisen kansan pitää alkaa etsiä vaihtoehtoja nykyiselle menolle, koska koko poliittinen eliitti on tehnyt ”diilin” RKP:n ja muun suomenruotsalaisen edunvalvontakoneiston kanssa siitä, että mikään ei muutu.
Katsotaanpa siis ainakin tällä blogifoorumilla ajatuskokeen omaisesti,onnistuisiko Suomen kielipolitiikan muuttaminen perustuslakia muuttamalla vai ilman perustuslain muuttamista.
Suomen sisäisessä laintulkinnassa suomi ja ruotsi ovat ”tasavertaisesti kohdeltuja kansalliskieliä”, mutta Euroopan neuvostolle (EN) toimitettavassa raportoinnissa puhutaankin ruotsista termillä ”vähemmän käytetty kansalliskieli”. Siis vähemmän käytetty kansalliskieli, selkosuomella siis vähemmistökieli.
Suomen kielestä voitaisiin vastaavasti puhua termillä
’Huomattavasti enemmän käytetty kansalliskieli” eli ”pääkieli”.
Se, että ruotsin kielestä käytetään Euroopan neuvostolle raportoitaessa sen todellista merkittävyyttä kuvaavaa ilmaisua,mutta suomen kielestä ei käytetä vastaavasti sen todellista asemaa kuvaavaa termistöä missään, kaikki tämä on olennainen osa nykyisen kielipolitiikan vinoutumista..kaksoisstandardia.
Kun alettaisiin käyttää johdonmukaista terminologiaa, päästäisiin myös lähemmäksi pääkielen olemassaolon tunnistamista ja tunnustamista.
Se tarkoittaa suomen kielen säätämistä Suomen viralliseksi pääkieleksi.
Tosiasiallinen pääkieli suomen kieli on ollut jo sata vuotta. Sitä ennen vain ruotsin kieli oli hallinnon ainoa kieli eli Suomen virallinen pääkieli.Suomenkielisillä ei ollut mitään kielellisiä oikeuksia.
Suomen kielen pääkieliasemaa ei tunnusteta virallisesti missään, mutta ruotsin tosiasiallinen vähemmistökieliasema raportoidaan Euroopan neuvostolle säännöllisesti. Samanaikaisesti Suomen sisäisessä lainsäädännössä ruotsi ei suinkaan ole virallinen vähemmistökieli, vaan yhdenvertainen kansalliskieli.
”Yhdenvertainen kieli” ja sen lisäksi positiivinen erityiskohtelu antavat ruotsin kielelle tosiasiallisen kielellisen privilegioaseman, jonka ylläpito revitään suomenkielisen enemmistön selkänahasta pakkoruotsilla.
Mitä mieltä olette: Onnistuuko Suomen kielipolitiikan uudistaminen ilman perustuslain muutosta vai kannatatteko ruotsin kielen kansalliskieliaseman lakkauttamista kokonaan?
Muutamat kansalaiset ovat perustaneet jo yhdistyksen ajamaan kielipolitiikan muutosta. Voitte käydä tutustumassa yhdistyksen tavoitteisiin sivulla:
Yksikielisen Suomen puolesta
http://www.kielipolitiikka.net/ysp.php
Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli;
ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.
Mitä mieltä olette: Pakkoruotsia ei kuulemma voi poistaa, koska ”perustuslaki vaatii turvaamaan ruotsinkielisille palvelut”
Pitäisikö siis perustuslakia muuttaa ja lopettaa ruotsinkieliset palvelut kokonaan, elleivät ruotsinkieliset itse kykene niitä hoitamaan omin voimin?
Ansaitseeko ruotsin kieli enää kansalliskieliasemaa, jos se ei pysty kannattelemaan edes itseään, saati olla yhteiskuntaa kannattelevana kieli.
Vai riittäisikö, että alamme tulkita perustuslakia järkevällä tavalla?
Yksikielisesti ruotsinkielisiä on enää vain 2 % Suomen väestöstä.
Kielipoliittista suunnanmuutosta ei saada aikaan sanojen ja termien merkitystä selittelemällä ja uudelleen määrittelemällä vaan puoluepoliittisella toiminnalla. Yhden asian liike ja puolue RKP saa säännöllisesti vaalista vaaliin kiinteän määrän kannatusta, mikä on kyllä alenemassa, mutta hyvin hitaasti. Monipuoluekentän jakautumisesta johtuen puolue pääsee pienuudestaan huolimatta aina vaaánkieliasemaan ja tältä pohjalta sanelemaan ainoat kaksi vaatimustaan, ruotsinkielistämisen edistäminen ja säätiöiden verovapaus, läpi.
Suomenkielisen väestön kielipoliittinen sorto mm. pitämällä se yhä sivistyksellisesti pimennossa estämällä suurten maailmankielien (ranska, saksa, espanja) harrastus pakkoruotsin avulla saadaan kuriin heivaamalla RKP poliittisen kokonsa mukaiseen asemaan hallitusratkaisuissa.
Nykyisen hallituspohjan jälkeen on luotava parempi ja toimivampi ”kansanrintama”. Sen muodostavat SDP + kokoomus + keskusta ilman täytepuolueita. SDP ja keskusta ovat tähän jo valmiita, kokoomus kypsymässä. Ilman muuta on selvää että tämä hallitus ei ota ohjelmaansa mitään kielipolitiikkaa (suhteellisesti kuudennen luokan kysymys) vaan terve sellainen syntyy luonnostaan monen muun hyvän aikaansaannoksen ohella. Näin syntyy toimintakykyinen ja tasapainoinen hallituspolitiikka. Ja mikä parasta – oppositioon jäävät oppositiopolitiikkaansa virittelemään ne voimat jotka ovat yhteishyvän politiikan jarru – perussuomalaiset, vihreät, vasemmistoliitto, RKP, ja KD
Analyysinne on aivan oikea.
Toisaalta kaksikielisyysharhan tunnistamisella ja sen harhan arvostelulla voidaan vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, mikä jollain aikavälillä tulee vaikuttamaan myös poliittiseen päätöksentekoon.
Millainen aikajänne tähän tarvitaan, se on tietysti vaikea kysymys,
Kuinka kauan poliittinen eliitti pitää kiinni diilistään RKP;n kanssa kiinni vai kävisikö niin, että jossain vaiheessa diili perutaan,’
Nythän poliittinen kenttä on muuttumassa rajusti, koska keskusta on ottamassa RKP,n paikan vaa’ankielipuolueena. Ainakin siltä näyttää tällä hetkellä,
Keskusta voisi profiloitua pienen suomalaisen ihmisen puolustajana, joka poistaa pakkoruotsin ja vaikuttaa ruotsin kielen aseman vahvistamiseen niillä alueilla, missä ruotsi on luonnostaan vahva, esim. Pohjanmaa tai Länsi-Uusimaa ja saaristo.. se olisi osa aluepolitiikkaa.
… ja tämän blogin taustavoimat ovat perussuomalaiset ja heidän kielipoliittinen agendansa.
… hyvä ehdotus, ettei persut ole hallituskaavailuissa, heistä ei ole kun haittaa kaikissa järkevissä asíoissa. Mutta tuo hallituskoalitio tuskin onnistuu aikoihin.
… mutta, niin kauan kuin Suomi on laillisesti kaksikielinen, pulinat pois
.. och vi kommer att tala också svenska – gärna !
4,7% ruotsinkielisiä – se ei ole kaksikielisyyttä…
Suomi ei ole virallisesti aijakaan perustuslain mukaan kaksikjielinen.
Perustuslain mukaan Suomessa on kaksi kansalliskieltä ja se on aivan eri asia kuin kaksikielisyys.
Suomessa on 95% kunnista yksikielisiä, pääosa suomenkielisiä, joten ne eivät ole kaksikielisiä kunnallislain ja kielilain mukaan.
Se, että Suomen kannsalaisella on oikeus käyttää äidinkieltään viranomaisissa, ei tee Suomesta kaksikielistä.
Perustuslakia on lähtökohtaisesti mahdoton noudattaa, koska ruotsinkielisiä on yksinkertaisesti liian vähän, jotta propagandistinen ilmaisu kaksikielisyys voisi toimia edes teoriassa .. muuten kuin keinotekoisena järjestelynä,
Aidosti toimivaan kaksikielisyyteen vaadittava väestönosuus on 40%, joka jo mahdollistaa kielitasapainon, Kaksi-napainen, kaksi-kielinen, kaksi-suuntainen sisältää oletuksen suhteesta 1:1 eli 50:50. 40/60 on hyväksyttävän rajoissa,
Kriittinen massa saavutetaan 30% väestönosuudella, mutta alle 25% väestönosuus on riittämätön.
Ruotsinkielisten väestönosuus on alle 5 %, joten maa ei ole edes teoriassa kaksikielinen, saati käytännössä.
Joitakin kaksikielisiä alueita on esim Vaasan seudulla, mutta suurin osa Suomesta ja Suomi kokonaisuudessaan on yksikielinen,
Sitä ei politiikka miksikään muuta, siitä on ihan tutkimusnäyttöä
Perustuslaki ei pakkoruotsia vaadi, tämän totesi jo Brax oikeusministerinä.
Ongelma on tosiaan vain ja ainoastaan RKP ja folktinget, joille muut puolueet ovat luovuttaneet koko kielipolitiikan. Heille kelpaa vain pakkoruotsi – jos heitä kuunnellaan, pakko ei poistu ikinä.
Nyt koulupolulla on useimmilla pelkästään pakkoruotsia yli puoli vuotta (yhteenlaskien peruskoulun, lukion ja korkeakoulujen ruotsi). Ruotsille ei useimmilla kuitenkaan ole mitään tarvetta. Ruotsin sijaan olisi tarvetta lukea joko jonkin maailmankieli tai vahvistaa suomentaitoa tai kotikieltä – tai jotain muuta.
Neljännes pääkaupunkiseudun oppilaista on maahanmuuttotaustaisia. Nyt ei olisi aika kehitellä ruotsinopetusta ja ”lisää kieliä”-sloganeita vaan keskittyä saamaan kaikille hyvät perustaidot ja nostamaan maahanmuuttajien osuus lukioissa ja korkeakouluissa vastaamaan heidän osuuttaan peruskoululaisista. Ja edelleen tekemään tilaa teknis-matemaattiselle osaamiselle.
Pakkoruotsille ei ole ensimmäistäkään perustetta. Jopa englanti, jonka pakollisuudelle perusteet löytyisivät, on meillä valinnainen. Silti pakkoruotsia pyritään poliittisilla päätöksillä vain lisäämään ja koko koulun kehittäminen on rajattu kieltenopetuksen ympärille.
Tärkeää olisi nyt keskustella
– Mitä lapsemme, jotka ovat työelämässä 2040-2080 tekoälyn terästämine ohjelmistoineen oikeasti tarvitsevat ja toivovat?
– Miksi kielistrategioiden hengessä suomalaisuus pitäisi vaihtaa skandinaavisuudeksi ja pyrkimykseksi pakkokielen kautta omaksua nordistin maailmankuva?
– Miksi Ruotsia (joka on siis kilpailijamaa) yritetään meillä palvella kaikin tavoin – koulutetaan sinne jopa ruotsia osaavaa työvoimaa?
– Miksi puolueet pelkäävät RKP:tä ja folktingetiä?
Kaksikielisyyttähän ei ruotsinkielisten 4,7% mitenkään tuo mukanaan. Suomessa yhdeksän kymmenestä puhuu suomea äidinkielenään ja useimmille lopuistakin suomi on se vahva kieli. Suomalaisuus ja suomen kieli ovat kuuluneet yhteen jo kauan ennen kuin Suomen valtiosta oli tietoakaan. Realismi kunniaan.
Itse nostaisin saamet ja karjalan kansalliskieliksi, jotta nimike kansalliskieli saisi jotain aitoa sisältöä eikä kansalliskieleen enää liitettäisi mitään pakollisuutta muille. Suomen pakollisuus selittyisi sen itsestäänselvällä asemalla yhdistävänä kielenä tässä maassa.
Perussuomalaiset kun ovat seuraavan hallituksen pääministeripuolue, tulee hallitusohjelmaan saada kirjaus pakkoruotsin lopettamisesta ja se tulee olla yksi kynnyskysymys kynnyskysymysten joukossa.
Onneksi sellaista hallitusta Suomeen ei tule !
Miksi haluat pakottaa lapsiamme lukemaan ruotsia?
Me muut antaisimme sinun valita lastesi kanssa ruotsia vaikka nelinkertaisin tuntimäärin.
Me muuthan emme vaadi sinulta tai lapsiltasi mitään.
Miksi sinä vaadit pakkoruotsia muilta?
..jag säger ännu en gång, så länge som det har bestämt i lagstiftelse..
Jos laki on väärä, se oikaistaan.
Ei ole uutta, ettet ymmärrä lulkemaasi Karjalainen .
Pakkoruotsi ei perustu peruslakiin eikä ole oikeutettu millään tekosyyllä.
Så du kan dra åt helvete med din Freudenthalism.
Olen ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset selittävät äänestävänsä puolueita, jotka eivät pane tikkua ristiin pakon purkamiseksi, vaikka äänestäjä sitä toivoisi.
Vasemmistolainen ystäväni selitti minulle, että on ihan turha taistella vastaan. Kun ruotsin asemaa ei pystytä saamaan kohtuulliseksi, voidaan vain pakottaa lukemaan ruotsia ja siten antaa edes mahdollisuuksia muille RKP-vetoisessa maassa.
Oikeistolainen selittää, että noh, se on kuitenkin vaan pieni paha siinä sivussa…
Ihmiset kokevat pakkoruotsin kiusantekona, mutta kiusantekona, jolle ei kertakaikkiaan voi mitään.
Tämä voimattomuuden tunne ja välttämättömyys vähätellä pakkoa ja painottaa, että pakkoruotsin hyväksymällä sentään pääsee opiskelemaan, ei mitenkään sovi tähän aikaan ja ihmisten vapauden ja itsemääräämisoikeuden ihanteisiin.
Ehkä tässä on psykologinen lainalaisuus. Kun näkee sukupolvien yrittäneen vaikuttaa vailla tulosta…
” Suomi on laillisesti kaksikielinen, pulinat pois”
Mitä tämä oikein tarkoittaa ?
2 % puhuu äidinkielenään pelkkää ruotsia, 4,7 % on rekisteröinyt itsensä ruotsinkielisiksi eli 2,7% on täysin kaksikielisiä osaavat täydellisesti suomea.
Näidenkö takia tarvitaan jotain keinotekoista kaksikielisyyttä?
Perustuslaissa toki määritellään kielelliset oikeudet näille 4,7%lle,
Ne oikeudet voidaan turvata lukuislla muilla tavoilla kuin nykyisellä massiivisella pakkoruotsittamisella eli silkalla kiusanteolla kansan enemmistöä kohtaan.
On vaikea ymmärtää, että joku haluaa tehdä kiusaa omalle kansalleen. Kenen asiaa tällainen kiusanteko ajaa ?
Mainitussa Yhdistyksessä on mukana kaikkien puolueiden jäseniä, joten
” persukortti ”
alkaa kyllä olla aikansa elänyt.
Sinänsä oireellista, että nykymenon kannattajat pohtivat ensimmäisenä sitä, kuka mahtaa olla taustavoima, kuin itse asiaa.
Oma harras toiveeni on, että perustuslakia päästäisiin tulkitsemaan terveen järjen kautta ilman ideologista jumittumista propagandistiseen kaksikielisyysjargoniin, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa
maan tosiasiallisissa kielioloissa.
Se olisi nopeampi tapa päästä eroon pakkoruotsitaakasta.
Tässä muuten linkkinä YLEn juuri esittämä ohjelma siitä, miten suomenkielisen vähemmistön oikeudet Ruotsissa ovat vain pieni murto-osa siitä, millaisia oikeuksia ruotsinkielisillä on Suomessa.
Tällainen rasismiin vertautuva valtava epäsuhta saman arvopohjan jakavien naapurimaiden välillä on hätkähdyttävää.
Suomenkielisen ihmisarvo näyttää aina olevan alempi kuin ruotsinkielisen, vaikka eliitti muuten puhuu ”ihmisarvon jakamattomuudesta”
Ohjelman nimi on
Kamppailu kielestä
https://areena.yle.fi/1-50455979
Hyvä kun suomessa puhutaan ruotsia ja suomee eikä venäjää.
Ilman suomalaisia Tukholmassakin olisi jo kauan puhuttu ruotsin sijaan venäjää.
Puhutaan nyt kuitenkin tästä päivästä ja siitä, miten kielipolitiikka parhaiten palvelisi tämän päivän ihmisiä. Pakkoruotsi ei palvele.
Venäjän kieli ei tässä yhteydessä ole ollut ajankohtainen yli sataan vuoteen,
Kielipolitiikan uudistaminen ei liity venäjän kieleen millään tavalla.
Sen sijaan englannin kielen asema suomalaisten perustaitona tulisi sisältyä kielisuunnitteluun,vaikka monet kokevat englannin uhkaksi.
Useimmissa maissa englantia pidetään perustaitona, joka voidaan pakottaa kaikille, Suomessa ruotsin kieli on siinä asemassa, missä englannin pitäisi olla, eli lainsäädännöllä pakolliseksi oppiaineeksi määrätty,
Nyt ainoa pakollinen kieli on ruotsi, se on järjetöntä politiikkaa.
….Ruotsia pakolla ja venäjää vapaaehtoisesti.
Perustuslakia pitäisi välittömästi muuttaa niin, että kansalliskieliksi tunnustettaisiin suomi, suomenruotsi ja saame.
Suomenruotsalaiset ovat yli kymmenen vuotta turhaan yrittäneet saada vähemmistökielioikeuksia kielelleen Ruotsissa. Suomessa ainakin pitäisi suomenruotsin oikeudet tunnustaa perustuslaissa.
Sikäli kuin ymmärrän, suomenruotsi on perustuslaissa tunnustettu.
Ei Suomessa nimittäin ole muuta ruotsin kieltä kuin suomenruotsi.
Luulen, että perustuslaki antaa ymmärtää, että myös sianruotsi olisi hyväksyttävä, mutta ei kansalliskielenä.
Mutta, kun mainitaan kansalliskieli, niin suomenruotsi olisi tarkka ilmaisu.
Nykymuoto perustuslaissa on jäänne ruotsalaisesta imperialismista ja koska suomenruotsalaiset haluavat kielensä tunnustamista Ruotsissa, niin se tulisi tunnustaa Suomen perustuslaissa.
Ei nyt kannata lähteä pottuilu-linjalle, vaan keskustella ruotsin kielen kohtuuttoman ylikorostetusta asemasta ihan kohteliaalle äänensävyllä.
Perustuslaki on lähtökohtaisesti mahdoton noudattaa, koska ruotsinkielisiä on yksinkertaisesti liian vähän, jotta propagandistinen ilmaisu kaksikielisyys voisi toimia edes teoriassa .. muuten kuin keinotekoisena järjestelynä,
Aidosti toimivaan kaksikielisyyteen vaadittava väestönosuus on 40%, joka jo mahdollistaa kielitasapainon, Kaksi-napainen, kaksi-kielinen, kaksi-suuntainen sisältää oletuksen suhteesta 1:1 eli 50:50. 40/60 on hyväksyttävän rajoissa,
Kriittinen massa saavutetaan 30% väestönosuudella, mutta alle 25% väestönosuus on riittämätön.
Ruotsinkielisten väestönosuus on alle 5 %, joten maa ei ole edes teoriassa kaksikielinen, saati käytännössä.
Joitakin kaksikielisiä alueita on esim Vaasan seudulla, mutta suurin osa Suomesta ja Suomi kokonaisuudessaan on yksikielinen,
Sitä ei politiikka miksikään muuta, siitä on ihan tutkimusnäyttöä
Ainakin minä olen erittäin kohtelias.
Vaadin, että suomenruotsi olisi tunnustettava perustuslaissa kansalliskieleksi, vaikka Ruotsin valtioelimet haistattavat suomenruotsille pitkät.
Sinänsä ihan hyvä oivallus. Ruotsi on pilkkonut suomen kielen kahdeksi kieleksi omassa kielilaissaan, suomen kieli ja meänkieli
Norjassa kveenillä on vähemmistökielioikeudet saamen lisäksi. Meänkieli on ruotsivaikutteista suomea ja kveeni norjavaikutteista suomea. Ehkä kveenit ja meänkieliset ymmärtävät toisiaan papatemmin kuin suomea.
Suomenruotsi on vähemmän mukautunut suomeen kuin kveeni norjaan ja meänkieli ruotsiin.
Väitetään suomenruotsia niin säilyneeksi suomivaikutteista huolimatta, että sitä ymmärretään kautta pohjolan.
Suomenruotsalaiset ovat halunneet vähemmistökielioikeuksia Ruotsissa kielellisin ja kulttuurillisin perustein. Eivät.ole saaneet.
Jos Suomi kirjaisi perustuslakiin kansalliskieliksi suomen, suomenruotsin ja saamen, niin ehkäpä Ruotsi hyväksyisi suomenruotsin.
Koska käytettävien kielien lukumäärä Suomessa lisääntyy, tarvittaisiin saamen kielen kirjaamista perustuslakiin, jotta sen käytännössä saavuttama suosinta voitaisiin perustella.
Seuraava näyte lienee kveeniä, joka on saanut vaikutteita saamesta, suomesta ja norjasta. Kveeninkielisiä on 1500. Kielellä on sijansa vähemmistökielenä ja osansa Tromssan yliopistosssa. Käytetään paikaölisesti mm. liikennemerkeissä saamen ja norjan keralla.
Näytteen kieli tuntuu meikämannelle vaikealta ymmärtää.
https://m.youtube.com/watch?v=lvBjp0BGTuA
Jaa-a, näute saattoi olla kirjanorjaa tai uusnorjaa tai murretta. Seuraava saattaa olla vakioitua kveeniä. Helppoa ymmärtää?
https://m.youtube.com/watch?v=GqMX104VUjY&list=FLPqzZEsS-NOHiJSXOWbH9Gg&index=8