Tästähän tämä alkaa valjeta, nimittäin vappuaamu. Vappu; monellekkin meistä se merkinnee moniakin asioita, minulle se on kevään juhla ja suomalaisen työn merkkipäivä. Ilman suomalaista työtä; olisikohan oikeastaan meitä suomalaisiakaan?
Artikkelikuvassa vaimon aikaansaamaa; suomalaista työtä.
Lipun nostan klo 8.00 aikaan, (siis n neljän tunnin päästä) juurikin em aatoksieni kunniaksi.
Tulihan sitten lueskelluksi noita eilispäiväisiä vappuaattoisia hengentuotteitakin. Hannun ajatelmat vapusta, aina yhtä mukavia luettavia, olipa aihe mikä hyvänsä. Toisaalta, olihan siellä juuri nippanappa aaton tunneilla toinenkin ääripää; melkoinen itsetyytyväisyyden ja itsekehun pläjäys, unohtamatta kuitenkaan meidän aikuisikäisten miesten tavanomaista mollaamista. Liekköhän ollut eräänlaisia ”etätyöajatuksia”? Paljon muitakin avauksia aatto oli kirvoittanut. Hyviäkin.
Siiat tulivat savustetuiksi ja pari kourallista muikkuja, ruokaa siis tiedossa tänäänkin ja uskoisin maukasta. Lehtikin pitäisi noutaa tuolta laatikolta ynnä ”vakoilukameranikin”.
Tämmöistä vappuaamua tänään.
Tuosta vappumarssista oli avaus. Laitanpa tähän omaani pari tarkennusta; en ole Suomessa enkä muuallakaan tavannut koskaan punaisia, keitä sitten lienevätkään? Vappumarssi tai vastaava kuuluu perinteenä monenkin puolueen ohjelmaan, esim kokoomuksen.
En ihan periaatteestakaan pilkkaa kenenkään aatteellista suuntausta, se olisi lapsellista.
Lueskelin tuossa tämänaamuisen kolumnin uutisista. Siinä kolumnisti antoi selkeätä tunnustusta pääministerillemme kriisiajan johtamisesta. Saattaa taas joitain blogisteja ärsyttää moinen kehuminen ja kun se menee jopa ”väärälle henkilölle”; se on paha juttu.
On muuten suomalaisten onni, että meillä on näinkin osaava hallitus ja pääministeri on jopa lehdistön edessä myöntänyt erehdyksiäkin tehdyn; ennen kuulumatonta, monikohan pääministeri viimeisen kolmen vuosikymmenen ajalta olisikaan moiseen pystynyt?
Osaava hallitus tehnyt hyviä päätöksiä
ja jälkiviisaat käyvät sitten aikanaan haaskalle…