Paistelinpa pihvejä eiliseksi evääksi. Tapani mukaan pippuroin edellisenä päivänä ja laitoin vakumiin ja jääkaappiin maustumaan.
Eilen sitten tunti ennen paistamista otin pöydälle lämpiämään. Maustoin lisää ja paistoin, paistamisen jälkeen suolasin savustetulla merisuolalla (myllystä).
Se tuo savusuola on melkoinen uutuus Suomessa ja kallis; kilohinta n 60€.
Viime reissullani ostin sitä Balti Jaam Turgilta; pitihän sekin kummajainen käydä katsomassa, uutuus kun on.
Komeahan se on, kieltämättä ja väkeä paljon mutta kyllä se ”venäläisen torin” tunnelma on tyystin hävinnyt.
Sieltähän sitten sitä Suitsutatud meresoolaa tuli ostettua. 200g purkki Soolakodan tuotetta, tammipurulla savustettua, maksoi kilohintana 19€.
Kyllä täytyy sanoa, aivan eri tuote todella on kuin tavallinen merisuola, tai maustesuolat, joita niitäkin varsin monia on tullut kokeiltua. Ketä muuten mausteostokset kiinnostavat; Liivalaia 46 löytyy Piprapood niminen maustekauppa, siellä on upeat valikoimat mausteita ympäri maailman. Usein noita mausteita sieltä käyn ostamassa ja hinnatkin siellä ovat ihan sopivat. Siitä pihvin mausta, makuun tuli hieman häivähdys rommia, tosin kovin heikkona mutta mausteisena.
Suosittelen kokeilemaan.
Noita muutamia savusuolamerkkejä kyllä löytyy 5 -15€/kg; esim tuotemerkki Golden Star mutta se ei ole savusuolaa nähnytkään. Teollisilla savukemikaaleilla uuttamalla valmistettua merisuolaa + paakkuuntumisenestoaineet + E-säilöntäaineet. Näitähän monet kaupparyhmittymät myyvät.
Ilmiö on sama kuin teollisesti valmistetussa kylmäsavukalalla.
Mausteiden ja yrttien maailma on varsin mielenkiintoinen ja utelias oppii aina uutta.
Pitääpä katsastaa kun menen seuravan kerranTallinnaan terv tepivaari
Kiinnostuinpa oikein todella tuosta savusuolasta, ei vähiten hyvät kokemukset vaan myöskin se, miksi savusuola ja savusuola saattavat olla kaksi aivan eri asiaa ja hintaluokkaankin löysin selvityksen.
Aito savusuola kun on täysin luontaistuote ja nämä halvemmat, kuten jo mainitsinkin, valmistetaan uuttamalla kemiallisessa aromivahventeessa ja niihin lisätään paakkuuntumisen estoaineita.
Savuaromilla imeytetty suola, joka antaa lihaan ja kalaan savun makua.
Lainaus sivustolta keittotaito.com.
Voiko paremmin luonnehtia näitä halpis-savusuolalajikkeita. Lisäksi niihin lisätään natrium-sukuisia kemiallisia aromivahventeita.
Aidon savusuolan valmistusprosessi kestää useita vuorokausia, siis hidasta, oikotietä kun ei voi käyttää.
Ikivanha totuus; halvalla et hyvää saa.
Palautuupa ajatukseni viidenkymmenen vuoden taakse. Enoni, joka oli merimies, toi aikoinaan Amerikan reissultaan savusuolaa. Purkin kyljessä luki, Hickory Smoked Salt.
Suola oli savustettu hikkoripuun savulla ja suolan rakeet olivat savustuksen yhteydessä pyöristyneet ja muistuttivat rakenteeltaan nonparelleja. Tätä suolaa kun ripottelin siansylttyvoileivän päälle, niin kyllä oli autuas olo kun sitä leipää haukkasin.
Vastaavaa tuotetta en ole sen jälkeen saanut maistaa. Suomessa myytävät suolat ovat todellakin noita Kallen mainitsemia keinotekoisilla aromeilla maustrettuja eikä niitä voi verrata aidolla savulla maustettuihin suoloihin. Muutamaa tuotetta on meilläkin kokeiltu, mutta käyttämättömiksi ovat jääneet. Maku noissa tuotteissa on ollut ala-arvoinen.
Kyllähän se JuhaU on niin, että tuo savusuola on kaikenkaikkiaankin melko vanha keksintö. Sittemmin hävinnyt juuri tuon prosessin, vaikkakin yksinkertaisuuden mutta myöskin pitkäkestoisuuden vuoksi markkinoilta.
Nykyisellään sitten taas aidolle tuotteelle on alkanut löytyä markkinoita ja ostohalukkuutta + tekijöitä.
Toisaalta halpistuote ja sanoisin jopa väärennys saa toimijat yrittämään pikavoittoja.
Tekisin itse tuota savusuolaa, koska prosessi, vaikkakin pitkä, on yksinkertainen, vaan en uskalla riskeerata kallista rosterirakenteista savustintani suolahöyryille.
Suunnitelmia kyllä on; savunkehitin (olemassaoleva) + esim filmivanerinen savustustila. Saas nähdä. Propelihattuni potkuri jo pyörii.
Mielenkiintoista. Ensimmäistä kertaa kuulen savusuolasta. Näköjään oppii uutta tässäkin iässä.
No, kuules Timo; minäkin Sinua varsin huomattavasti vanhempi, minäkin näköjään opin uutta.
Meillä muuten suolasirottimista on luovuttu täysin. Suolaa ruuanlaitossa käytetään niukasti mutta sitten toisaalta, pöydässä on aina pippurimylly, pippurisekoitusmylly ja suolamylly; sisältäen esim savusuolaa ja n 10% sokeria hyvin sekoitettuna. Siitä on helppo lisäillä suolaa tai pippuria aina maun mukaan. Se on muuten toimiva systeemi.
Jäipähän uteliaisuus ihan tuohon aitoon savusuolaan ja kotimainen tarjonta; halvin kilohinta oli 35,90€/kg (savustettua kristallisuolaa, muovipussissa), kallein Suomessa myytävä 221,00€/kg mukana myöskin suolamylly. Onhan tuossa hintahaitaria kun komponentit ovat merisuola, ehkä puhdistus ja sitten savustus ja pakkaus.
Täytyy sanoa, että nykyisen verkkokaupan aikana hintatietoisuus kannattaa.
Tuosta savusuolasta sen verran kiinnostuin, että ostin viime reissullani myöskin tuota ruususuolaa; Himalajalta louhittua kristallisuolaa. Ostin sitä varten myllyn ja paketin (200g) Perelandan valmistamaa ruususuolaa.
Kyllä siinäkin aivan oma makuvivahteensa on, kieltämättä. Siis suolakin voi olla suolaisuuden lisäksi myöskin mauste ja hivenainelähde.
Meillä on myllyssä käytetty pitemmän aikaa himalajan vuorisuolaa. Suola on suola, mutta oman makuvivahteensa tuo noissa suoloissa olevat natriumin lisäksi esiintyvät muut suolat ja mineraalit. vaikka niiden osuus suolassa on aika vähäinen, niin makuun ne vaikuttavat.
Tähän havaintoon minäkin olen tullut. Puhdas esim Jozo-suola ei minua kiehdo, ei myöskään Pan-suola.
Mielestäni siinä suolassa pitää olla ”sitä jotakin”.