Tulihan innostuttua kokeilemaan pienoiskiväärini, Toz 78 4:llä eri valmistajien patruunoiden käyntiä.
Pihassamme on turvallinen 50 m ampumarata-alue, taustana varastorakennuksen pääty ja pahvitaulun takana 70×70 cm teräslevy 30 asteen kulmassa, paksuus 10mm, eliminoi kimmokevaaran.
Ampumasektori on aidattu.
Ammuin 4 eri valmistajan subsonic ja yhden jo lopetetun (ilmeisesti) Lapuan keltaisen 550m/s, laukauksia 10m ilmakivääritauluun, ampumamatka se 50m. Taulussa on viisiosainen ls/kuvio. Helppo laskea 5ls kasa.
Yllätykseni oli, että paras kasa tuli Lapuan subsonikilla, 19mm, huonoin Lapuan keltaisella, 550m/s 23mm, Winchesterin subsonicilla sain toiseksi parhaan kuvion, 21 mm.
Hiekkapussilta ammuin, kiikaritähtäin sieltä halvimmasta päästä mutta hyvin säädettävissä, äänenvaimentaja tietenkin oli käytössä.
Tämä järjestelmäni oikeastaan johtuu siitä, että ainakaan eteläisessä Suomessa, yli viidensadan metrin ampumaratoja (virallisia) ei juurikaan ole. Minulla olisi mahdollisuus ammuskella myöskin Rossi 1870 mallisella aseella, .38, 357 mg; vaan ne radat?
Ammunta on ihan hyvä harrastus, siinä pitää pystyä hallitsemaan, sekä fyysiset, että henkiset voimavaransa.
Siis tauluja pienemmiksi, ampumamatkoja lyhemmeksi; siinä ratkaisu.
Tark`ampuja jääkäri I-luokka ammunnoista.
Mieltä lämmittää ja vielä tekis mieli kokeilla onko taito jäljellä.
Mestariluokan ampuja n;o 197, -70 luvulta, lähinnä isopistooli, vapaapistooli, ilmapistooli ja ilmakivääri, molemmat 10m ja hirviammunnioissakin I-luokka.
Urheiluammunta on hieno laji, elävää eläintä varsin vastahakoisesti ammun, ihmistä en uskoisi, missään tilanteessa.
Todella turvallinen paikka olisi meillläkin ammuskella. Maailma vaan on mennyt niin omituiseksi, ihmiset ovat heti soittamassa hätäkeskukseen jos hiukan näkevät savua ja jos hiukan kuulevat pyssyn pauketta. Loppukesästä ehkä juuri uskaltaisi, kun ihmiset yhdistävät ammunnan sorsastukseen.
Vuosikausiin en ole pyssyyn kiinni ottanut, vaikka ne armeijan valioluokat ovat minullakin.
Niinpä, poliisi tulee alta aikayksikön paikalle ja uhkailee viedä luvat ”laittoman” ammuskelun seurauksena.
Toistaiseksi olen saanut tarkistaa hirvikiväärini tarkkuuden omassa pihassani, kun omat naapurini eivät ole paukkuherkkiä.
Kyllähän se nyt vaan on niin, että omalla maallani saan ampua, seuraavat seikat huomioiden; yli 150m lähimmästä naapurista, taulun tausta huomioitu(teräslevy vinossa), toisekseen taulun takana rakennus ja sivusektorit; aita.
Poliisilla, varsinkin kun käytän äänenvaimenninta (laukausmelu), ei ole sanomista asiaan, olen varmistanut asian.
Huomioitavaa on myöskin, että maanomistaja ainoastaan voi satunnaisesti harjoitella em seikat huomioiden ja toiminnan tulee olla todellakin satunnaista.
Utelias ysymys: Mistä sinä tuon 150 m kaivoit?
En ole sellaista mistään laista löytänyt.
Ampuma-aselaki, metsästyslaki ja osin rikoslakikin. Eipä luulisi, että omaat aseluvan ja ilmeisesti metsästysluvan (aselupa, metsästysoikeus … jne).
Ampumisoikeus perustuu lisäksi yleiseen turvallisuuteen. ”Kiväärillä kilometriin” … hmm? Kilometrin ampumamatka laillisesti on lähes mahdoton, Etelä-Suomessa ainakin. Ampumaratojen ampumaetäisyydet pisimmillään rajoittuvat n 500m, silloinkin ammunta on rajattu normaaliin .38 caliperin ja alle, ei millään .50 cal tarkkuuskiväärillä ole asiaa normaalille ampumaradalle.
Jos taas sinne kilometrin päähän haluaa ampua, pitää ampumasektori rajata, kimmokevaara eliminoida ja ampujan lisäksi paikalla pitää olla henkilö ampujan lisäksi, varmistamassa maalialue, kuten kivääriryhmän tulitukiaseen toiminnassakin, kilometrin päähän ei ilman optisia välineitä pysty tähystämään. Siis ampuminen kilometrin päähän on monessakin mielessä mahdotonta.
Eräs ampuma-alue on nimeltään taisteluampumarata; sinne luvan saanti tuskin mahdollista varomääräystenkään vuoksi.
Juuri Pentti mainitsemistasi syistä ammun pienoiskiväärillä äänenvaimentajan kera. Subsonic-patruunalla syntyy samantasoinen ääni kuin jos kalauttaisi kahta kuivaa koivuklapia yhteen. Siis kukaan sivullinen ei edes osaisi yhdistää ammuntaan.
Tuolta matkalta ammuttuna kasa 19mm on alle 1 kulmaminuuttia, siis aseen ja patruunan yhteensoveltuvuus aika hyvä. Kun ammutaan hiekkapussilta, aseen ja patruunan yhteensoveltuvuu on melko määräävä tekijä, ampujan osuus on lähes ainoastaan puhdas liipaisu.
Toissa kesänä kun oltiin kaverini kanssa ammuskelemassa ilmakiväärillä tölkkejä sorakuopalla, niin soraa ajanut kuorkkikuski soitti poliisit. luuli varmaan ilmakkoamme järeämmäksi aseeksi. Poliisit antoivat luvan jatkaa, kuhan siivoamme jälkemme.