Ostin muutama vuosi sitten Scheppachin 2000s tahkon. Saman näköinen kuin Tormek-4 mutta 170€ halvempi.
Kuva Kärkkäinen oy:n
En ollut aivan tyytyväinen keskiakselin pyörinnän tasaisuuteen, joten ostin Tormek-4:n keskiakselin ja vaihdoin sen paikalleen, kiven pyörintä tasoittui heti. Samalla hankin Tormekin veitsille ja puukoille tarkoitetun ohjaimen, mittari minulla olikin, kuin myöskin kivenoikaisukivi.
Kuva Kärkkäinen oy.
Nyt tuli keittiöveitsiinkin juuri halutunlainen teräviiste, 24 astetta, japanilaisiin veitsiini 18 astetta.
Tuota hiontatukea voi käyttää myöskin vastahionnassa, kuvassa myötähionta.
Ilman hiontatukea veitsiin ja puukkoihin on lähes mahdotonta tehdä koko terän mitalle oikea hiontakulma, tällä se onnistui mainiosti.
Alkuperäinen Scheppachin kivi, (alumidioksidia) 200×40 ja 12mm akselilla, ovat Tormek-4:n kanssa yhteensopivia. Kiven karkeus 220 grid.
Se on hieno asia, että noista laatukoneista tehdään ns ”köyhän miehen” malleja.
Tormak-4:n ja Sceppach 2000s varusteet ja varaosat ovat täysin yhteensopivia.
Tämä minun Scheppach lienee viimeisiä Euroopassa valmistettuja, nykyisin valmistus siirretty Kiinaan.
Säästin tässä operaatiossa yli 100€.
Olen muuten aina sanonut; halvalla ei hyvää saa mutta pienellä vaivannäöllä ja tuunauksella voi saada ihan kelvollisen.
On sitä tullut tahkoa pyöritettyä ihan kauramoottorin voimalla, se oli tarkkaa puuhaa kun isä teroitteli kirveitä ja puukkoja, kiven piti pyöriä just eikä melkein oikealla nopeudella.
Ne vanhan ajan sementtitahkot, minullekkin tuttuja, kuuluvat aivan eri maailmaan kuin nykyiset alumidioksiditahkot. Teroitustuloskin on aivan eri luokkaa. Viikatteessa, kalan- ja lihanleikkuussa tarvitaan pureva terä, timpuri, koristeveistäjä, puusorvari jne, tarvitsevat terävän terän.
Nykyiset timanttipuikot, japanilaiset vesihiontakivet jne, mahdollistavat lähes optimaalisen suorituksen tämmöiselle maallikolle.
Tuosta ”juutuubista”; sieltä löytyy valtavasti aivan hyvää tietoutta mutta sitten myöskin jotkin henkilöt tuottavat; mm kylmäsavustuksesta, veitsien teroittamisesta, kalankäsittelystä yms, aivan hulvatonta aineistoa, itsetehostusta, vai mitä lienee.
Minulla olisi aineistoa kaikista näistä … mutta itsekritiikki sentään.
Jotain samanmoista on ollut ajatus jo pitkään hankkia, on vaan aina jäänyt. Meillä on kanssa tuo vanhanajan tahko, siihen vaan ei tahdo nykyään saada moottoria. Jos joskus jonkun saa sitä veivaamaan, niin parin minuutin päästä kysytään, onko hyvä jo.
Minä olen pärjännyt pikkurälläkällä ja hienolla lapputerällä isommat terottelut. Tahtoo vaan kovin helposti polttaa terät, niin että joskus viilalla ja kovasimella.
Noiden sementtitahkojen kivien ongelma on se, se kiven tasaaminen; miltei mahdotonta.
Pentti; suosittelisin ehkä kuon Scheppachin hankkimista, tuon pääakselin uusimista ja kunnon ohjaimia; kirveille, puukoille ja veitsille.
Kalle, nuo vanhan ajan kivet olivat niin suuria halkaisijaltaan, että niissä ei pienet heitot paljon haitanneet. Vauhdit oli niin pieniä, että yleensäkin niitä veivattiin liian lujaa.
Suurin haitta niissä yleensä oli sinne tänne uponneet pikkukivet, joita piti aika usein hakata jollain terävällä piikillä pois. Sehän oli huonon, tai huonosti seulotun hiekan ominaisuus.
Minä pärjäsin smirgelillä, useilla eri tarkoituksiin soveltuvilla kivillä. Oli kunnon ohjurit. Poranterien teroitus oli mun bravuurini, jonka opin työkaluhiojana nuorena.
Ammattilainen teroittaa poranterät ilman mitään ohjureita vapaalla kädellä. Minä en sitä ole, mutta olen paljon katsellut.
Poranterät teroitin aina vapaalla kädellä. Ohjuria tarvittiin muihin viistojuttuihin.
Minä taas en suin surminkaan veisi esim parinsadan damaskitaottua kokkiveistäni lähellekkään smirgeliä, toisaalta, ei minulla koskaan edes ole ollutkaan smirgeliä, ei ole ollut tarvetta.
Kaikki teroitushommani sujuvat tahkolla, nauhahiomakoneella, nauhanopeus 7m/s (Mirkalta saa kaikenlaisia nauhoja), japanilainen vesihiontakivi, tilanttilasta kolmella eri karkeudella, ovaali timanttipuikko ja keraaminen puikko. Näillä pärjää ja jos terävän haluaa, viimeistelen lasialustan päällä Mirkan 1200 vesihiomapaperilla kuiviltaan.
Tuolla kalustolla olen teroittanut jääkairanikin, niin omani kuin toisillekkin.
Poranterien teroitukseen minulla on ihan oma laitteensa; Finnbullet merkkinen, 70W, 3-16mm karkaistujen hiiliterästerien teroitukseen. Volframi (volframicarbidi)- ynnä muut kovametalliterät teroittaa kaverini metalliverstaassaan.
Kovametallisten teroituksesta ei normaaleilla vehkeillä tule mitään. Veitsiä ja saksia ei smirgelin
kivi minulla koskenut. Smirgelin tarve minulla oli pääasiassa erilaisten esineiden lopputyöstäminen. Kun joskus olin retkikirveen lyönyt kiveen, kolon sai hyvin smirglattua hiomakelpoiseksi jne. Minulla oli , on irtokiviä soveltuviksi myös porakoneisiin. Sitten nauhakoneita ja laikkoja eri tarkoituksi.
Jos retkikirveen terä lohkeaa, kyseessä lienee liian kova karkaisu. Esim Fiskarsin kirveissä tyyppivika. Tuolla nauhakoneella se on helppo korjata ja teroittaa ja hitaalla nauhanopeudella ei kuumene.
Sanoin, ettei minulla ole smirgeliä, onhan noita Dremeleitä kaksikin kappaletta ja melkoinen määrä teriä, poranteriä ja hiomalaikkoja, pieniä smirgelikiekkoja eri aineista; on niitä.
Tuli tuolla mainittua tuo tuotemerkki Fiskasrs; valmistaa tänä päivänä muuten ihan laadukkaita keittiöveitsiäkin mutta hintaluokka on niillä n 80 – 120€, siis ei löydy marketeista. Edelleenkin nämä marketveitset valmistetaan Kiinassa.
Minulle tuo Fiskars on ihan hyvä ja riittävä tuotemerkki, meidän kaikki puutarhakalut ja terävät vehkeet ovat juuri niitä. Kirveissä on yksi vika, jos aikoo hakata halkoja tai klapeja, ne ovat liian keveitä ja teräviä. Minä yleensä teroituksen jälkeen vedänkin viilalla muutaman kerran sen terävimmän kärjen pois.
Eihän tuossa Fiskarsin tuotemerkissä mitään vikaa sellaisenaan, esim Fiskarsin Norden-sarjan keittiöveitset ovat varsin laadukkaita, kotimaassa saksalaisesta teräksestä valmistettuja. Fiskarsin kalasaksia ole vuosikymmenen käyttänyt, oksasahat yms; kyllä Fiskarsilla hyviä tuotteita löytyy.
Marketit vaan myyvät niitä kaikkein halvimmalla valmistettuja.
Aivan toiseen maailmaan tullaan kun esim keittiöveitsiä aletaan tarkastella; taotut, damaskoidut, silloin pitää olla valmiutta myöskin laadusta maksamaan.
Sitä laatuakin Fiskarsilta näyttäisi alkavan löytyä.
Fiskarsin paras tuote on ihan Fiskarsissa taottu halkaisukirves vuosikymmenten takaa. Sitä ei voita mikään.
Sen terän paino ja halkaisukulma on optimaalinen. Sen oikein kiinnitetty ja veistetty koivuinen puuvarsi on lisäksi paras mahdollinen tasapainon vuoksi.
Minä nyt oikeastaan puhunkin tästä muovivartisesta versiosata.
Minulla löytyy halkaisukirves, yleiskirves; noihin retkikirveisiin en ole perehtynyt, minulla kun on ollut vuosikymmeniä Rosellin piilu.
Billnäs taas on aivan legendaarinen kirves. Sellainenkin meillä löytyy, tosin varrettaa pitäisi.
Aika hyvä kommentointi smirgelisyä teroitusvälineenä.
Smirgeli
Smirgeli on kyllä yksi niistä kapineista joita ei ikinä pitäisi käyttää terätyökalujen teroitukseen. Sitä voi käyttää jos terää pitää muokata radikaalisti (suuret lohkeamat, terän uudelleenmuotoilu), mutta smirglauksen jälkeen kunnon perusteroitus pitäisi silti tehdä tahkolla jotta lämmössä päästynyt terän osa tulisi hiottua pois.
Tärkein apuväline smirgeliä käyttäessä on vesikippo, jossa terää pitää jäähdyttää ahkerasti. Jos terän väri pääsee hiukankaan tummumaan, terä on tummuneelta alueelta auttamatta pilalla eikä pidä terävyyttään. Vaikkei värimuutosta tapahtuisikaan, niin terä saattaa silti pehmentyä jonkin verran.
Lainaus; kotiverstas.com