Nyt tuli pettymys meidän kanoille; joka loppukesä ja syksy Saara on haravoinut pihalle lehtikasoja, kanat sitten ne hajottaneet taivaan tuuliin onnellisina, jotain syötävääkin niistä kasoista löytävät.
Tämä syksy kuitenkin tuo lehtien mukana kanoille pettymyksen.
Huomasin, että tuo meidän Husqwarna on aivan oivallinen ”haravakone”; se nimittäin silppuaa lehdet niin pieniksi, että mitään lehteäkään muistuttavaa ei jää.
Ilmeisesti se leikkuupöydän puhallin saa lehdet ylös ja terien silputtavaksi, samalla muuten tulee uutta kariketta ruohopeitteen lannoitteeksi.
En minä muutenkaan meidän ruohikoille mitään lannoitteita ole kylvänyt; eivät ole talvellakaan kärsineet vaikka lumi välillä sulaakin.
Meillä kun ei ole kuin yksi lehtipuu pihassa niin ewi isosti tuota päänvaivaa. Käpyjä sen sijaan on, sanotaanko nyt vaikka että riittävästi. Lähtevät muuten aika vinhasti välillä ruohonleikkurin terästä sääreen.
Itselleni jokasyksyinen lehtien haravoiminen on nautinto, jonka yleensä tee 3-4 kertaan.
”Kaikki muu on turhaa paitsi lehtien haravointi.
Vaimonikin innostus on tuo lehtien haravointi; näkee heti työnsä tuloksen; nyt sitten joudun tuottamaan pettymyksen vaimolleni jos kanoillekkin.
Varmasti lehtisilppu on omiaan houkuttamaan matoja pintaan nykimään palasia onkaloonsa vallankin jos maa on kosteaa.
Minä olen suurimman osan ensin ajanut karheelle leikkurilla ja sitten silpunnut loput. Meillä kun on turhankin monta koivua pihassa ja vielä muutama mänty. Siitä lehtisilpusta menee leikkuri niin tukkoon, että ikinä ei saa puhtaaksi, etenkin se leikkuupöydän yläpuoli.
Muutaman kerran olen pesun jälkeen sen leikkuupöydän tarkistanut; aika hyvin puhdistuu sillä omalla pesusysteemillä. Vielä se leikkuupöytä on puhdas pesun jälkeen.
Saa sitten nähdä, miten loppusyksystä.