Laivateollisuus on monasti pelastanut Suomen vientiteollisuuden; muutaman kymmenen vuotta ja tilanne onkin toinen. Laivateollisuus on iso suomalaisia työllistävä elementti, toisaalta, enää ei telakkateollisuus kymmeniin vuosiin ole ollut suomalaisessa omistuksessa.
Helsingin telakan suurtilaus on pienen piirin junailema kauppa – ”brittiläinen” varustamo on telakan venäläisten omistajien pikavauhtia pystyttämä luomus.
Kovin monia ajatuksia tuo uutisotsikko herättää mielessäni, joskin ehkä tärkeintä on se, että suomalainen ”rautakoura” ja muutkin saavat työtä.
Minulle kyllä tuo uutinen herätti muistoja siitä, miten suomalainen telakkateollisuus heräsi henkiin. Sotakorvaukset.
Aluksi puurakenteiset kaljaasit ja jaalat, sittemmin jäänmurtajat, kuivarahtilaivat ja viimeiseksi risteilijät.
Pääomittajat, ehkä varsin tuntemattomatkin mutta yhteinen nimittäjä on; ei suomalainen omistus mutta pääasiassa suomalaisia työllistävä.
Maailman meno näyttäisi nyt vaan olevan tämmöinen, tämä teollisuus kyllä suomalaisia työllistää mutta ansioverojen ulkopuolelta ei Suomeen mitään verotuloja jää.
Tähän kait meidän pienenä toimijana lienee tyytyminen.
Kaksi merkittävää historiallista puulaivatelakkaa sijaitsivat Porvoon Hamarissa, jonka satamassa on Albert Edelfetin maalaus kuvattuna siltä ajalta. Rantakahvilassa on kuvagalleria siitä historiasta.
Toinen on Kemiönsaaren Västanfjärdin Sundvikissä. Täälläkin rakennettiin valtavia puulaivoja.
Molemmat ovat edelleen eläviä satamia, mutta paikalla on vain jäänteet historiastaan.
Sen aikaiset rahtilaivat syntyivät paikallisten suurviljelijöiden / maanomistajien yhteenliittyminä telakkayhtiöiksi, jotka tilasivat suuret laivat tilaustöinä paikallisilta veistämöiltä. Ne alkoivat laivata rahtia maailmalle ja maailmalta Suomeen.
Heikki, kyse ei oikeastaan enää ollut purjelaivoista sinällään vaan rannikkoliikenteen kaljaaseista ja jaaloista. Niillä maksettiin sotakorvauksia niilläkin.
Vielä 70-luvulla nuo laivat toivat hiekkaa Porvoon seudulta, sitä aiemkin halkoja pohjoisrantaan. Siitä muuten tuo nimi halkolaituri.
Kyllähän suomalaiset telakat rakensivat huippulaatuisia jäänmurtajia, risteilijöitä ja kuivarahtialuksia ja omistus silloin vielä aina 70-luvulle saakka oli pääosin suomalaista.
Taisi olla vuosi 1977 kun viimeinen pääosin suomalaistelakan rakentama GTS Finnjet valmistui.
Ja romutettu jo jonkin aikaa sitten.
2009 laiva romutettiin Intiassa. Kolmisen kymmentä vuotta kerkesi seilaamaan kunne sitten sinne intialaiselle hiekkarannalle päätyi.
Joskus täytyy ihmetellä tuota romuttamista. Nehän kelpaisivat olemaan asuntoina monenlaisissa tarkoituksissa.
Kävin ”sata vuotta” sitten keskusteluja Katajanokan jäänmurtajien käyttämisestä kesähotelleina. Aika pitkälle edettiin merenkulkulaitoksen kanssa. Esteeksi tuli silloin mm. henkilöstöasiat.