Suolalihaa.

Tänään sitten valmistui projektini, ei mikään hätäisen miehen projekti, tein nimittäin suolalihaa naudan paistista.

Kuten mainitsin, ei mikään hätäisen miehen homma.

Alkaa siitä kun paisti umpisuolataan, siis peitetään täysin suolalla ja liha vieläpä suolan päällä. Tämä vaihe kestää n viikon , päivittäin paisti käännetään ja nesteet kaadetaan pois. Liha  kuivuu, siis jääkaapissa.

Viikon päästä liha huuhdellaan, kuivataan huolellisesti ja muokataan semmoiseksi pitkulaiseksi pötköksi, pippuroidaan. Runsaasti pippuriseosta.

Liha kääritään voipaperiin, siis ehdottomasti voipaperiin, ei leivinpaperiin. Sitten lihapaketti kääritään puhtaaseen pellavaliinaan, se imee vielä vähäisenkin veden lihasta. Paketti sidotaan, teurastajan solmu on hyvä osata.

Tässä paketissa liha lepäilee tuolla jääkaapissa puolitoista viikkoa.

Viimeinen viikko; lihaan hierreretään valkosipuli (tuore) murskeena. Tämä vaihe tulee tehdä erityisen perusteellisesti. Kääritään taas voipaperiin ja köytetään, takaisin jääkaappiin viikoksi.

Sitten se avaaminen, pari tuntia sitten sen tein. Ulkonäkö selkiää artikkelikuvasta, vaan se maku. En ole aikaisemmin tehnyt ja paketin avaus ja maistelu, sanoisinko lähes extreamia.

Alkuvaikutelma ei ollut alkuunkaan suolainen, pippuri ja valkosipuli kyllä maistuivat ansiokkaasti. Lihan rakenne oli kiinteä, voisinko verrata esim hyvään salamiin, saattaisi ollakkin. Ohuet maistiaispalat vaimolle ja itsellekkin.

Ei ole lisäaineita, ei E:tä, ei mitään.

Tuskin enää kaupan leikkeleisiin paljon kajoan, makkaraakin kun olen itse valmistanut mutta tämä kyllä onnistui yli kaikkien odotusten.

3 vastausta artikkeliin “Suolalihaa.”

  1. Jukolauta, tämä täytyy nyt oikein kopioida kovalevylle, kiitos ja kumarrus.

  2. Se muuten on melko haasteellinen köntsä tuo suolaliha; aika kovaa leikata. Tylsällä ja huonolaatuisella keittiöveitsellä ohuita siivuja siitä ei saa, helposti menee pelkäksi lohkomiseksi.
    Minulla on tuossa artikkelikuvassa Miyabi 7000D damascusveitsi; taottu 32 kerrosta joustavampaa terästä kovan (HRC 60)ytimen ympärille. Pidän aina hyvässä terässä, joten saan sillä hienoja siivuja.
    Minä pyyhkäisen aina ennen käyttöä molemmin puolin timanttipuikkoon ja sama keraamiseen puikkoon; pysyy veitsi kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *