Sota-ajan Helsingissä kasvatettiin kaniineja ruuaksi, jotkut pitivät possuja kerrostaloasunnoissa
Luinpahan tämmöisen uutisartikkelin tänä aamuna. Paljon siinä minulle oli tuttuakin, outoa sitäkin enemmän.
Kun ravintoa oli saatavissa kovin niukasti, piti keksiä itse lisää.
Kaniinin kasvatus, villiyrtit, kalastus, ”laskisiat”, … jne. Kansa oli kekseliästä.
Olen minäkin kasvattanut kaneja ihan ruuaksi, vielä täällä Tammelassakin. Kalastus toki on aina kuvassa kuin myöskin marjat, sienet sekä villiyrtit. Niin, ja onhan minulla nuo ”seurustelukananikin”, muniakin tuottavat.
Luin tänään myöskin artikkelin, jossa tutkija totesi saavansa 15€ viikkohintaan ruuat. Kertoili samalla mitä kaikkea pihillä ruuanlaittajalla aina pitää kaapissa olla.
Tuo ruuan kalleus voisi olla varsin suhteellinenkin käsitys; omatoimisuutta, kekseliäisyyttä jne sitä pitää pihtailijalla mielestäni olla.
Olen muuten kasvattanut kanejen lisäksi myöskin nutriaa eli rämemajavaa. Siinä on yksi maailman hienoaromisimmista lihoista; voisi vertailla esim vasikanlihaan.
Näin vanha mies ei enää kaikkeen ehdi mutta jotain kuitenkin.
Hätä on aika tehokas kasvattaja, nälkä myös.
Kun hätä on suurin on apukin lähellä kaikki ei vaan osaa niitä apuja käyttää terv tepivaari
Meillä muuten tänään meni koko ruokarepertuaari uusiksi. Sain eilen 22mm verkoista tuommoisia ”tuppisiian” kokoisia muikkuja toistakymmentä kappaletta; ensimmäisessäkään ei ollut mätiä.
Mitenhän arvon blogistit erotatte pienen siian kookkaasta muikusta? Se tuppisiika on selkämeren ja perämeren normaali saaliskala. Merimuikku eli maiva ei kovinkaan kookkaaksi kasva mutta meillä nyt näkyy tämmöistä +30cm muikkua tulevan.
No, fileerasin, tillin, valkosipulin ja ruisjauhosuolan kanssa ihan syötävää siitä tuli.
No, tuosta siika/muikku kysymyksestä ennen kuin kukaan alkaa perkaamaan googlea; kerron, muikun alaleuka on yläleukaa pidempi siialla päinvastoin.
Mitenkäs sitten onnistuu tuo ”korvikkeen” juonti. Sitä juotiin vielä 50 luvullakin. Nuo kalat on täysin tuntemattomia, niitä ei joko ole täällä, tai sitten olen kehnosti pyydystänyt.
Olen kyllä kahvinkorviketta, eli sikurikahvia maistanut, ei se mikään herkku kyllä ollut.
Eipä niissä Sinun läheisissä järvissä ole juuri muuta kalaa kuin särkikaloja, haukea, kuoretta, madetta ja kuhaa.
Siirtolapuutarhat, kaupunkien kupeeseen perustettiin valtaosin 30- luvulla. Meillä oli sellainen 80-luvulla Helsingissä, Kumpulassa / Kätilöopiston /uimalan vieressä Liljatiellä. Se oli yksi Suomen vanhimmista.
Eräs iäkäs rouva kertoi sodan ajoista, jolloin siellä kasvatettiin hedelmäpuiden ja ryyti-juuresmaan lisäksi possuja, kanoja lampaita. Teurastajalla oli siellä siihen aikaan hommia.
Tampereen Hatanpäällä oli toinen hyvin vanha, joka purettiin 70-luvulla, ja pakkosiirrettiin se Niihamaan. Ja, sen päälle tuli kaupunginpuutarha ja asuintaloja.
Siirtolapuutarhat ovat edelleen erittäin suosittuja kaupunkilasten kesämökkejä ”työsiirtoloineen”. Meillä, kaupungissa on oma ”työsiirtola”, josta saa marjat, juurekset, sipulit ja vaikka mitä yli talven tarpeisiin.
Sain yksi kesä 7 cm rapalan countdown-vaapulla siian joka painoi 2,55 kiloa.
Kiven ”Seiskassa” Taula-Matti mainittiin muistaakseni pakurinkin kerääjänä.
Sota-aikana pakuria myytiin Tikka-teenä.
Luopioisissa tapasin miehen, joka oli sota-aikana hankkinut pakuria kiipeillen koivuissa.
Weilin&Göösin 1970-luvulla julkaistu 15-osainen ”Kodin suuri tietosanakirja” ei näytä pakuria eikä Tikka-teetä eikä pakuria tuntevan.
Nyttemmin pakuri on palannut – korvikkeena vaan arvotuotteena, joskaan sen terveysvaikutuksia ei saa paljoa mainostaa, koska se ei ole käynyt läpi standardin mukaisia tutkimuksia.
Tuo koivuja vaivaava lahottajasieni on pyritty aiemmin hävittämään hävittämällä pakurikoivut. Mutta nyt pakuria jopa viljellään ymppäämällä koivuun porattuun reikään pakurikoivusta porattu tappi.
Nyt on pakuri kallista, mutta hinta saattaa laskea siihen mennessä, kun ympätyt koivut alkavat saada kylkiinsä noita tummanruskeita mystisiä pahkuroita, joiden tarkoitus ei ole tutkijoille avautunut. Itse arvelisin pahkuroiden toimivan pakurin ”keuhkoina”, koska niissä on paljon sienirihmastoa.
Kohta siemaisen termarista lasillisen termarissa haudutettua mutta kylmennyttä teetä lantattuani sitä hieman vedellä.
Olisikohan maku kenties umea, tuo japanilaisten löytämä makuaistimus makean, suolaisen, happaman ja karvaan lisäksi? Makuja voi olla paljon muitakin, joita ihminen ei välttämättä kykene aistimaan, jos ei ole kyseisiä aistinsoluja suussaan.
Esimerkiksi kissa ei pysty maistamaan makeaa ja on siis lahjaton tässä mielessä.
——-
Varmaankin olisi paljon aistittavaa ympäristössä, jos inehmolla olisi kyseiset aistit. Väitetään olevan ihmisiä, jotka pystyvät näkemään elävien olentojen ”auran”. Ja on eläimiä, joilla on aisteja, joita ihmisellä ei ole. Muuttolinnut aistivat maan magneettikentän.
Ihminenkin voi aistia tiedostamattaan yhtä ja toista.
Tuo Magen viimeinen kappale on todella totta ja mielenkiitoinen, jotka hiukan ymmärtävät niitä asioista.
Taidat muuten sekoittaa umamiin, tuon mainitsemasi umean.
Olen vuosia kasvattanut ja kilpaillut viestikyyhkyillä. Viestikyyhkyt suunnistavat kotilakkaan mm maan magneettikenttien mukaan, auringon mukaan, reittejä näköhavaintoisesti oppien ja muistaen.
Lintuni lensivät monien satojen kilometrien päästä kotiinsa vaikka ne kuljetettiin aivan vieraaseen paikkaan; parhailla keskinopeus oli yli 60kmh, n 700 km:n matkalla.
Merkittävää muuten kyyhkyjen suhteen on, että ne eivät suunnista suoraan, kiertävät ukkosrintamat, suuret vesistöt mm. Trackkereilla näitä asioita on tutkittu paljonkin.
Kyyhkyjen suunnistustaitoja on tutkittu ja paljon.
Entäpä paikkauskolliset muuttolinnut, jopa tuhansia kilometrejä.
Lintujen suunnistamiskyvyissä on vielä paljon tutkittavaa.
Todistetusti pisin viestikyyhkyn matkalento on runsaat 13 000 km. Kiinaan myyty huippu siitoslintu pääsi karkuun lakastaan ja lensi kotilakkaansa Hollantiin.
Omassa lapsuudessa sodan jälkeen: Omavaraistalous perustuin itse tuotettuun ruuan ja toimeentulon saamiseen. Meillä oli elämisen perusta kunnossa. Rahaa ei ollut eikä sillä olisi kaikkea saanut. Kaupasta ostokuponkeja vastaa kahvi sokeri jne.