Eilen sitä iski äkkiä ”pikaruuan” tarve. Vaimolla oli aamuleipomiset vielä kesken kun saimme viestin; kaksi vierasta tulossa (harvinaisia) parin tunnin päästä.
Vaimo ei voinut keskeyttää leipomisiaan ja arvata saattaa, kenelle lankesi ”keittiövuoro”.
Mietiskelin; mitkään pitsat eivät tulleet kyseeseen näiden vieraiden kohdalla, joten äkkiä piti inventoida; mitä olisi valmiina ja millä täydentää, aikaa oli kovin vähän, hankintareissuun liian vähän.
Meillä oli kylmäsavulohta, eilen valmistunutta, ainekset kermaviilikastikkeeseen, vaimo leipoi juuri pasteijoita.
Kermaviilikastike; kermaviiliä, sinappia, sitruunan mehu, runsaasti kiinanruohosipulia. Yksinkertaista.
Siispä n tunnissa valmistuvat paahdetut perunat lisukkeeksi.
Eipä muuta kuin sähköuuni päälle, 200 astetta, ylä-/alalämpö.
Uunin lämmitessä otin sopivan määrän perunoita, pesin ja halkaisin ne. Kuorin valkosipulin kynsiä, rosmariinia kolme oksaa ruukusta ja tilliä löytyi tuoreena.
Isoon paistovuokaan perunat pohjalle, valkosipulin kynnet sinne lohkojen väliin, maustoin savusuolalla ja musta-viherpippuria suoraan myllystä, kolme rosmariinin oksaa ja runsaasti tilliä. Kaiken päälle kaadoin runsaahkosti oliiviöljyä ja kun uuni oli 200 astetta, vuoka uuniin. Paistoaika n 45 min.
Menu;
alkupalat: Lihapasteijoita.
pääruoka: Kylmäsavustettua lohta, paahtoperunat, porkkanaraastetta sitruunalla, kermaviilikastike.
jälkiruoka: Mansikkarahkaa.
Ruokajuomana: Omatekemää mustikkamehua, sitruunavettä, tummaa olutta.
Klo 12.00 vieraat tulivat ja ei kun suoraan pöytään; olivat olleet reissussa varhaisista aamutunneilta lähtien.
Aterioimme siis ja aterian jälkeen saimme ylitsevuotavat kiitokset herkullisesta ateriasta. Tuota paahtoperunaa ihmettelivät, sekä ihan erikseen kehuivat.
Tosiasiassa koko ateria oli melkoisen yksinkertainen toteuttaa, ei edes kallis. Artikkelikuvassa uunivuoka vielä maustamisvaiheessa. Kun vuoka on kypsennetty, valkosipulinkynnet osin karamelisoituvat ja ovat tosi maukkaita.
Parin tunnin päästä vieraat sitten jatkoivat matkaa, edessä 10 tunnin taival.
Pikaruokaahan tämä tosiaan oli.
Hätä varmaan ei lue lakia. Mutta, kun koluaa kaappien ja pakastimen pohjat, sieltä löytyy vaikka mitä ns. ”hätävaraa” purkeissa, pakasteessa ja purnukoissa..
Nopeasti katsottuna latva-artisokkaa, maa-artisokkaa, oliiveja, hillosipuleita, hapankaalia iso Lidlen purkki, munia, nakkeja, hernekeittoa, villikalaa ja tonnikalaa, maustettuja pakastevihanneksia, juureksia, paprikaa, venälisiä suolakurkkuja, erilaisia sipuleita valkosipuleineen, tomaattimurskaa, mausteöljyjä, kuivamausteita, tuoreyrttejä, kastikepusseja. Pakastemarjoja joka lähtöön. Leipiä. Kahveja ja ”miljoona” teelaatua.
Olutta, kuohareita ja viinejä.
… ja kauppa auki kivijalassa.
Nyt tulisi enemmänkin hätä, mitä noista osaisi vierasporukalle tehdä nopeasti, vai panisiko toiveen vieraille, että tuokaa se perinteinen- kahvi- ja keksipaketti, kun ei ole mitä tarjota .
Tässä nyt kyse oli siitä, että vieraamme makutottumukset tuntien, asetti sekin jo rajansa. He kun arvostavat suomalaisia raaka-aineita, suomalaista ruokakulttuuria ja kun pakasteitakaan ei ehtinyt sulattaa ja reseptin piti olla sellainen, että se varmasti onnistuu; siksi näinkin pelkistetty ateria. Kaiken kaikkiaan kehuista kyllä huomasin, että ei se nyt pelkkää kohteliaisuuttakaan ollut.
Noita purkkiruokia ei meillä juurikaan harrasteta, ei varsinkaan eineksiä.
Tulihan tuosta selvittyä, uskoisin kunnialla. Vieraamme nimittäin olivat venäläisiä ja matkalla Lappiin, Kolariin.
Minä kun tiedän suomalais/venäläiseen ruokakulttuuriin ehdottomasti kuuluvan tuore kala/kalavalmiste. Tuon kylmäsavun olemassaolo pelasti aikalailla tilannetta.
Tuohon edelliseen vielä lisäisin; venäläiseen ruokaperinteeseen ei kuulu mikään mikrolla lämmitetty sörsseli, kuin ei meilläkään, vaan ruoka tulee valmistaa perinteitä kunnioittaen. Meinasin vieläpä unohtaa, että toki aamusella leivottuja ohrapiiraita oli tarjolla munavoin kera.
Meillä tuo kommunikointi sujuu hyvin koska perheenpää puhuu sujuvaa saksaa, ei siis ongelmia.